Vedonlyönti on koukuttava harrastus, joka voi aiheuttaa myös riippuvuutta. Erityisesti nettipelaajalla vedonlyönti voi riistäytyä käsistä.

Suomalaiset rakastavat rahapelejä. Lotto viedään läpi tuulen ja tuiskun ja raaputusarpa napataan kioskilta mukaan tämän tästä. Perinteisten rahapelien lisäksi Suomessa harrastetaan yhä enemmän vedonlyöntiä, erityisesti urheiluvedonlyöntiä. Esimerkiksi Veikkauksen urheilupeleillä on viikoittain noin 250 000 pelaajaa.

Pelaaminen voi myös riistäytyä käsistä. Tutkimuksen mukaan Suomessa peliongelmaisia on 15–74-vuotiaista 110 000, joista 78 prosenttia on miehiä. Noin 56 prosenttia peliriippuvaisista pelaa ainakin yhtä rahapeliä päivittäin, lähes päivittäin tai useita kertoja viikossa.

Nettipelaaminen tekee pelaamisesta vaivatonta, minkä vuoksi peliongelmaisia on nettipelaajissa selvästi enemmän.Veikkauksen urheilupeleistä vastaava johtaja Ari Aarnihuhta kertoo, että esimerkiksi Veikkauksella tarkkaillaan nettipelaajien käyttäytymistä, ja pelaajille tarjotaan työkaluja, jotta he voivat itsekin pitää silmällään pelaamisensa hallintaa.

–Meillä on esimerkiksi pelitapatesti, jolla pelaaja voi testata omaa pelikäyttäytymistään. Lisäksi asiakas voi asettaa itselleen valitsemansa euromääräisen pelirajoituksen.

Ammattilaisen vinkki: oma pelikassa

Urheiluvedonlyönnin ammattilainen Jorma Vuoksenmaa näkee, että peliriippuvuuteen liittyy muitakin ongelmia.

– Yleensä peliongelmaan liittyy myös rikollisuutta tai alkoholismia. Vedonlyöjien joukossa on sekä selkeästi menestyviä pelaajia että niitä, jotka vaarantavat koko omaisuutensa.

Suomessa ongelmapelaajat käyttävät pelaamiseen keskimäärin 11,5 prosenttia kuukausittaisista nettituloistaan. Vuoksenmaa kertoo, että hän pelaa aina varman päälle erottamalla pelikassan muusta henkilökohtaisesta taloudesta.

– Jokaisen pelaajan täytyy itse määritellä omiin tuloihin ja menoihinsa sopiva summa, jonka voi hävitä hymyillen. Toinen varma tapa on pelata aina vain pieniä osuuksia.

Vuoksenmaa on onnistunut pelaamaan pelinsä niin, ettei hänen taloutensa kaadu, vaikka hän häviäisi vedonlyönnissä viisinumeroisenkin summan.

– Oma pelikassani on sellainen, että vaikka tapahtuisi mitä tahansa, kotimme säilyy ja voimme matkustaa perheeni kanssa, Vuoksenmaa kertoo.

Lähde: THL:n raportti, Suomalaisten rahapelaaminen 2011

Lue lisää vedonlyönnistä Me Naisten numerosta 30/2014.

Lue lisää:

Tämän takia kännykkäpeli koukuttaa aikuisenkin

Naiset kertovat: Tästä syystä meillä riidellään rahasta

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****