Kirjailija Jennifer Clement kiersi vuosien ajan huume­kartellien valtaamaa kotimaataan Meksikoa ja kuunteli naisten tarinoita. Kuva: Satu Kemppainen
Kirjailija Jennifer Clement kiersi vuosien ajan huume­kartellien valtaamaa kotimaataan Meksikoa ja kuunteli naisten tarinoita. Kuva: Satu Kemppainen

Jennifer Clementin kirja pohjautuu todellisuudessa tapahtuviin kauheuksiin, muttei sorru niillä reposteluun.

Ladydi on tyttö, joka puetaan pojaksi ja jolle äiti on kaivanut maakuopan pihalle piilo­paikaksi. Niin tekevät kaikki pienen meksikolaiskylän ­äidit. Kauneimpien tyttöjen hampaat väritetään vielä mustiksi, jotta huumepomot eivät vain kiinnittäisi heihin huomiota ja ryöstäisi mukaansa.

Jennifer Clementin kirja pohjautuu meksikolaisten naisvankien haastatteluihin, mutta se kertoo ihmiskohtaloista huumekartellien piinaamalla Meksikon maaseudulla tavalla, johon vain taidokkain fiktio pystyy.

Kertomus on täynnä kauheuksia, mutta kirjailija ei repostele niillä eikä sorru uhrilässytykseen. Vahvat naiset ja sitkeät tytöt suhtautuvat elämäänsä mutkattomasti ja keksivät kyllä omat keinonsa kostaa. Jos on lukittu autoon, aina voi pissata penkin pilalle.

Tarina vie mukanaan ensimmäiseltä sivulta lähtien ja jää pitkäksi aikaa mieleen. Jokainen elämä on arvokas ja kaikkialla on kauneutta, myös siinä rupuisimmassa meksikolais­kylässä, jonne edes poliisit ­eivät uskaltaudu.

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
suom. Terhi Kuusisto, LIKE
★★★★★

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****