Kirjailija Jennifer Clement kiersi vuosien ajan huume­kartellien valtaamaa kotimaataan Meksikoa ja kuunteli naisten tarinoita. Kuva: Satu Kemppainen
Kirjailija Jennifer Clement kiersi vuosien ajan huume­kartellien valtaamaa kotimaataan Meksikoa ja kuunteli naisten tarinoita. Kuva: Satu Kemppainen

Jennifer Clementin kirja pohjautuu todellisuudessa tapahtuviin kauheuksiin, muttei sorru niillä reposteluun.

Ladydi on tyttö, joka puetaan pojaksi ja jolle äiti on kaivanut maakuopan pihalle piilo­paikaksi. Niin tekevät kaikki pienen meksikolaiskylän ­äidit. Kauneimpien tyttöjen hampaat väritetään vielä mustiksi, jotta huumepomot eivät vain kiinnittäisi heihin huomiota ja ryöstäisi mukaansa.

Jennifer Clementin kirja pohjautuu meksikolaisten naisvankien haastatteluihin, mutta se kertoo ihmiskohtaloista huumekartellien piinaamalla Meksikon maaseudulla tavalla, johon vain taidokkain fiktio pystyy.

Kertomus on täynnä kauheuksia, mutta kirjailija ei repostele niillä eikä sorru uhrilässytykseen. Vahvat naiset ja sitkeät tytöt suhtautuvat elämäänsä mutkattomasti ja keksivät kyllä omat keinonsa kostaa. Jos on lukittu autoon, aina voi pissata penkin pilalle.

Tarina vie mukanaan ensimmäiseltä sivulta lähtien ja jää pitkäksi aikaa mieleen. Jokainen elämä on arvokas ja kaikkialla on kauneutta, myös siinä rupuisimmassa meksikolais­kylässä, jonne edes poliisit ­eivät uskaltaudu.

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori
suom. Terhi Kuusisto, LIKE
★★★★★

Me Naiset valitsi naisten kirjallisuuden keskeiset klassikot. Onko 50 Shades of Gray ja Tiina saa suukon luettu?

Saitko 100/100 Kirjojen Suomen Pätemistestistä? Tietysti, mutta luuletko olevasi kovakin naisten kirjallisuuden tuntija? Veikkaatko, että olet lukenut oleellisimmat tyttökirjat, chick lit -helmet ja naisten suosikkiromaanit vuosien varrelta?

Testaa suurehkosta Me Naisten tyttökirjallisuuspätemistestistä, montako 90 merkkiteoksesta olet lukenut!

 

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****