Tuukka Temonen naurattaa katsojia Presidentintekijät-dokumentillaan paljastamalla poliittisen pelin nolouden.

Ohjaaja Tuukka Temonen (kok) on  kenties  pettänyt oman porukkansa mutta yleisölle hän on tehnyt jonkinlaisen palveluksen Presidentin­tekijät-dokumentillaan. Ei tullut munatonta tilaustyötä kokoomuksen voitokkaasta presidenttiehdokkaasta, tuli puolihävytön komedia paineessa kiroilevasta kampanjatiimistä, harvinainen kurkistus politiikan kulisseihin. Kutkuttavaa!

Samaan aikaan kun vihreiden Pekka Haavisto kerää taakseen somettajia ja uskottavaa kulttuuriväkeä, Niinistö mumisee Even johdolla Autiotaloa tyhjässä yökerhossa – yleisökato saa tiimin aivovaurioon. Kriisimielialaa suorastaan lietsotaan, ehdokaskin alkaa kyrsiä. Jäätävä henki ei tietenkään saa näkyä ulos. Pelätään, että haluton presidenttiehdokas mokaa kampanjan vetämällä julkisesti herneen nenäänsä.

Niinistöä suomitaan kuin hankalaa, etäistä ja itsevaltaista pomoa, jonka kustannuksella myös nauretaan. Katsojakin hekottaa, välillä tiimiläisille, välillä heidän kanssaan.

Temosella on ollut käsissään liian herkullinen materiaali, jotta hän olisi malttanut jättää sen hyödyntämättä. Kampanjatiimi päästi tutun elokuvantekijän ilmeisen hyvässä uskossa kokouksiinsa ja esiintyy nyt valko­kankaalla hämmästyttävän kaunistelemattomasti. Jälki­käteen vastentahtoisen päätähden, puoluesihteeri Taru­ Tujusen suuttumuksen voi ymmärtää.

Tujusen tiimin Temonen on saanut noloon nalkkiin paljastamalla kampanjoinnin kahdet kasvot, mutta porukan omistautumista presidentin tekemiselle ei voi kiistää.

PRESIDENTINTEKIJÄT

★★★★

Ensi-ilta 14.3.

Lue myös:

Olga Temonen ärähti miehensä kohuelokuvasta

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****