Jenkit puhuvat naisten vallankumouksesta makuuhuoneessa. Suomessa on hymähdelty tarinan lapsellisuudelle. Fifty Shades of Grey on kevään kohutuin leffailmiö.

Jos kirjallisuuskriitikoita on uskominen, Fifty Shades -trilogiasta ei pitänyt tulla mitään maailmaa mullistavaa.

Kun kirjasarja oli julkaistu vuonna 2011, amerikkalaisen viihdelehti Vulturen kriitikko arvioi kohdanneensa parempaa tarinankerrontaa paikallislehden uutispätkässä, jossa pesukarhun kerrottiin jääneen päästään jumiin maapähkinävoipurkkiin sikäläisen pikaruokalan roskalavalla.

Me Naisten kirjapalstalla opuksia suositeltiin paremminkin unilääkkeeksi kuin makuuhuoneen tunnelman sähköistäjäksi, vaikka Fifty Shadesista tuolloin kohistiin sen sadomasoseksiä tulvivan sisällön vuoksi.

Mutta välillä käy niin, että puskaradio pesee ammattikriitikot kuusi–nolla. Fifty Shadesin tapauksessa suhde oli suunnilleen tuhat–nolla, niin valtava menestys englantilaisen uraäidin aikuisille kirjoittamasta prinsessasadusta tuli.

Fifty Shadesin sadan miljoonan kappaleen myynti on päihittänyt Harry Potterit, sen Facebook-sivulla oli sarjan ilmestymisen aikaan 6,7 miljoonaa tykkääjää ja sen Twitter- ja Instagram-tilejä seuraa 400 000 somettajaa. Myyntilistoilla se on ohittanut Dan Brownin Da Vinci -koodit ja Stieg Larssonin dekkarit. Kirjat on käännetty 52 kielelle.

Tällä viikolla Fifty Shadesista julkaistaan elokuva, jonka ympärille synnytetty hype ei kalpene yhtään kirjakohulle.

Leffan näyttelijävalinnoista on tehty nettivetoomuksia, musiikkivalinnoista on järjestetty tiedotustilaisuuksia ja tietoa kohtauksista vuodettiin harkiten julkisuuteen jo ennen kuin kaikkea materiaalia oli edes kuvattu. Suomessa elokuva valtasi 13.2. yhteensä 12 teatteria.

Me Naiset näki elokuvan ensimmäisten joukossa New Yorkissa pidetyssä ennakkokatselussa.

– Helpottunut ja ylpeä, ohjaaja Sam Taylor-Johnson, 47, kuvaili tuntemuksiaan kahden vuoden projektin jälkeen.

– Hermoilin ensimmäistä yleisönäytöstä niin, etten nukkunut edellisyönä hetkeäkään. Tiedostan kirjafanien odotukset. Kovin haaste oli löytää tasapaino oman näkemykseni ja fanien toiveiden välillä. Urakka oli kuin kävelyä veitsen terällä.

Kirjojen tapaan Fifty Shades of Grey on traaginen rakkaustarina sadomasoiluun erikoistuneen miljonääripoikamiehen Christian Greyn ja ensirakkautensa kokevan naiivin opiskelijatytön Anastasia Steelen välillä. Se on äärimmilleen vietyä neuvottelua siitä, mitä mies ja nainen haluavat parisuhteeltaan. Se on myös kuvaus Anastasian aikuistumisesta ja naiseksi kasvusta.

Haloo, se on vain viihdettä

Fifity-fanit ovat ihastuneet siihen, että rakkaustarina sijoittuu suhteellisen tavalliseen arkeen: minullekin voisi käydä juuri näin.

Anastasia on helposti samaistuttava, ja Christian pimeinekin mieltymyksineen aika ihana. Parin maailmassa on jotain vähän tuhmaa, vähän kiellettyä ja paljon luksusta. Lopulta mies uhraa kaiken saadakseen naisensa – ja ah, rakkaus voittaa.

Fifty Shadesin kylmäksi jättämät näkevät perinteisen tarinan naista alistavasta suhteesta. Mikä ihmeen Anastasian seksuaalinen vapautuminen: naisen seksuaalisuushan määritellään miehen kautta. Ja miten niin rakkauden tekoja: Christianhan koulii naisesta itselleen kelpo tyttöystävän.

Kuhina vaihteleekin paljon maittain ja kulttuurin mukaan. Siinä missä amerikkalainen naisyleisö on kokenut Fifty Shadesit seksielämäänsä vapauttavana ja rikastuttavana, alastomuuteen ja alakouluissa alkavaan seksivalistukseen tottuneessa Suomessa on hymähdelty tarinan lapsellisuudelle. Kun jenkit puhuvat naisten vallankumouksesta makuuhuoneissa, suomalaiset lukevat kirjoja puhtaasti viihteenä.

Samasta syystä pääroolissa nähtävä Dakota Johnson innostui tarinasta.

– Minusta kirjat olivat äärimmäisen viihdyttäviä. Olen jyrkästi eri mieltä niiden kanssa, jotka näkevät Anastasian alistettuna uhrina. Se on kerta kaikkiaan väärä tulkinta, tähti napautti Me Naisten haastattelussa.

Kymmenien miljoonien päiväuni

Ainakin Fiftyjen menestys on mullistanut niiden kirjoittajan E. L. Jamesin ja hänen puolisonsa Niall Leonardin maailman.

BBC:n entinen tv-tuottaja kaipasi vaihtelua uralleen ja kirjoitti ensimmäisen tarinansa nettiin Twilight-sarjojen innottamana. Fanfiction.net-saitilla julkaistun tarinan nimi oli tuolloin Master of the Universe, ja kirjoittajan nimimerkki Snowqueen’s Icedragon. Kumpikin vaihtui, kun kirjakustantamo äkkäsi tarinat ja ehdotti niiden jalostamista romaaneiksi.

E. L. James syntyi kolmessa minuutissa. Tasan niin kauan Erika Leonard pohti sopivaa kirjailijanimeä itselleen. E tuli Erikasta, L Leonardista, ja James oli suvussa kulkenut nimi.

Chileläisen äidin ja skotlantilaisen isän tytär opiskeli historiaa Kentin yliopistossa, päätyi töihin Lontoon National Film and Television Schooliin ja tapasi siellä Niallin, josta tuli ohjaaja ja Erikan kahden pojan isä. Pari on ollut naimisissa pian 30 vuotta.

– Fifty Shades syntyi tylsistymisestä. Se oli minun keski-iän kriisini, Erika Leonard on selittänyt.

Nykyisin freelancekirjoittajana työskentelevä Niall on kertonut samaa.

– Fifty Shades syntyi täysin Erikan mielikuvituksesta. En todellakaan ole tarinoiden mies, eikä kodissamme ole salaista seksiluolaa. Ehkä olen niin tavallisen tylsä, että Erikan piti keksiä itselleen parempaa päiväuniseuraa, Niall on sanonut huomiosta hämillään.

– Emme kuvitelleet kirjoista tällaista menestystä. Kun eräänä iltana Erikan puhelimeen tuli kaksikin tarjousta elokuvaoikeuksista, tuumimme että oh shit…! mies kertoi The Guardianissa.

Erika myi elokuvaoikeudet, mutta tiukoin ehdoin. Hän on ollut mukana elokuvaan liittyvissä päätöksissä näyttelijä-
valinnoista alkaen ja valvonut filmauksia kuvauspaikoilla lähes päivittäin.

Ohjaaja Sam Taylor-Johnsonille kirjailijan tiivis mukanaolo oli sekä tuki että haaste.

– Oli kätevää, että Erika vastasi paikalla kysymyksiini. Mutta samalla hän oli puolustamassa omia näkemyksiään. Välillä me riitelimme ja väittelimme kovaan ääneen, mutta se oli hyvää tappelua. Sellaista kuin kahden intohimoisesti asialleen omistautuvan naisen välillä voi olla, Sam kertoo.

Erika on kertonut saaneensa ensimmäisestä kirjadiilistään kuusinumeroisen palkkion. Parissa vuodessa ansiot ovat moninkertaistuneet: vuosien 2012 ja 2013 välillä kirjailija tahkosi 95 miljoonan euron tulot.

Perhe on kuitenkin edelleen nähty shoppailemassa Ikeassa, ja Niall on kuvaillut menestyksen näkyvän vain harvoissa arjen hankinnoissa.

– Toisen kirjan julkaisun jälkeen Erika kertoi aikovansa jättää päivätyönsä. Olin kauhuissani. Hän oli meistä se, jolla oli vakituinen työ ja säännöllinen palkka, Niall paljasti The Guardianissa.

– Kun Fifty Shades nousi New York Timesin bestseller-listan ykköseksi, vaihdoimme vanhan surkean Hondamme hohtavaan Volkswageniin, mutta siinäpä se.

Seksiä rokkitunnelmissa

Fifty Shades -elokuva tehtiin 40 miljoonan dollarin budjetilla. Sam kuitenkin kertoo, ettei projektin suuruus juuri näkynyt kuvauspaikalla.

– Minulle oli tärkeää pitää tunnelma intiiminä ja kuvausporukkamme pienenä. Paikalla ei pyörinyt turhia tyyppejä, vaan työskentelimme tutulla pikkuporukallani.

Turvallisuuden tunne korostui erityisesti kuvausten loppuvaiheessa, kun leffan tusina seksikohtausta kuvattiin.

– Laskelmoin, että lopussa näyttelijöiden välille ja työryhmän kesken oli kasvanut tarpeeksi luottamuksellinen ilmapiiri. Näin paljastavien kohtausten kuvaaminen ei tarkoita näyttelijöille vain alastomuutta, vaan he ovat niissä myös henkisesti paljaita, Sam sanoo.

– Silti seksikohtausten aamuina menin töihin aina vähän pala kurkussa. Kuvauksissani soitetaan paljon musiikkia oikean tunnelman saavuttamiseksi, ja noina päivinä valitsin reippaita biisejä, kunnon rokkia Rolling Stonesilta ja sen sellaista.

Ruoskarajoitus teattereissa

Fifty Shades -elokuvan jatko-osia ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta ohjaajalla ja keskeisimmillä näyttelijöillä on optio niiden tekemisestä.

– Hassua, mutta studio haluaa ensin nähdä, millaisen vastaanoton elokuva saa. Itse olen valmis seuraaviin eriin. Loin leffan hahmot sekä sen, miltä elokuva näyttää, joten olisi outoa, jos en olisi mukana jatkossa, Sam kertoo.

Fifty Shades -buumi on tarjonnut temmellyskentän myös oheiskrääsämarkkinoille.

Ensimmäisenä tulivat seksikkäät alusvaatteet: Kapp Ahl kaupitteli niitä jo viime vuonna, ja nyt brittiläinen Bluebella myy omaa, E. L. Jamesin hyväksymää mallistoa. Bluebellalta löytyy myös seksileluja, ja sen kilpailija Lovehoney myy virallista Fifty Shades -nautintopakettia käsirautoineen, kuulineen, ruoskineen, naamioineen ja piiskoineen.

Sitten on seurapeliä, toimistotarvikkeita, korusarja ja nimikkoviini. Fiftyn henkeen on kehitetty jumppaohjelmia ja teemalomia.

Espanjassa Vilafrancan kylään suunniteltu fetissihotellihanke on jumissa sitä vastustavan kirkon vuoksi, mutta Amerikan Portlandissa hotelli Heathman ottaa kaiken ilon irti roolistaan Anastasian ja Christianin lemmiskelyhotellina.

Samaan aikaan muutamassa New Yorkin elokuvateatterissa varaudutaan Fifty Shadesin ensi-iltaan turvamiehin. Teatterit ovat kieltäneet tuomasta näytöksiin ruoskia tai käsirautoja ja luvanneet takavarikoida ne innokkaimmilta faneilta.

Lue lisää:

Fifty Shades -elokuvaa boikotoidaan ulkomailla – Suomessa ei olla huolissaan

Fifty Shades -elokuva loppuu näin – ohjaaja ja kirjailija napit vastakkain

Fifty Shades of Grey: näitä kirjan asioita et näe leffassa

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.