Mitä on tapahtunut suomiräpille?

Moni ei ollut vielä kuukausi sitten ollut kuullutkaan
Paperi T
-räppäristä, mutta sitten mies punki Elastisen ohi levylistoilla. Nyt Elastisen Iso kuva ja Paperi T:n Malarian pelko ovat myydyimpiä suomalaisia räplevyjä.

Tilanne on kuin suomiräppiä hallitsisivat yö ja päivä, niin paljon Kimmo ”Elastinen” Laihon ja Henri ”Paperi T” Pulkkisen tulokulmat niin räppiin kuin koko elämään eroavat toisistaan.

Elastinen kylvi nykyisen suomiräp-buumin siemenet jo 15 vuotta sitten Fintelligens-yhtyeessä, ja koko kansan suosikiksi hän nousi Vain elämää -ohjelmassa. Nyt Elastinen etenee avoimesti kohderyhmäajattelu edellä. Uutuuslevy huomioi Vain elämää -yleisöä monin tavoin: on paljon perinteisiä instrumentteja, iskelmävaikutteita ja räpin sijaan laulua, jonka sanoma on tsemppaava.


Paperi T puolestaan peuhaa boheemissa kalliolaisessa ulkopuolisuudessa, jossa lähiräkälässä tarjottu ilmainen olut on jo suuri voitto. Kouliutuneelle räpin kuulijalle Paperi T tarjoaa musiikillisesti enemmän oivalluksia. Loistava idea on ollut pyytää 22-pistepirkko-yhtyeen P-K Keränen laulamaan hienolle syntsapop-kappaleelle Elokuva.

Kun suomiräpin suosio on noussut ja artistien määrä kasvanut räjähdysmäisesti, on musiikkityyli pirstoutunut lopullisesti. Suomiräpille on siis lopulta käynyt kuten rockille ja lukemattomille muille taiteenlajeille ennen sitä.

Lue lisää:

Eroamisesta räppäävä Paperi T: ”Isoissa kriiseissä käyttäydytään tyhmästi”

Paperi T, Tippa-T ja Sairas T – keitä he oikein ovat?

Elastinen: "Siitä ei ole kovin kauaa, kun olen itkenyt naisen takia"

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****