Toimittaja Elina Lappalaisen, 28, kirja Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä voitti Tieto-Finlandian.

Olet kasvanut maalla, ja navetat ovat sinulle tuttuja paikkoja. Miten kirjan kirjoittaminen muutti mielikuvaasi ruuantuotannosta?
"Yllätyin, miten vakavia ongelmia siinä on. On hyviä tiloja ja sitten on todella surkeita tiloja, eikä kaupassa voi olla mitään varmuutta siitä, onko tämä pihvi tai maitopurkki siltä hyvältä tilalta. Luottamus katosi. Vähensin lihan syöntiä merkittävästi, nyt syön vain luomua tai riistaa. Luomu ei ole ongelmatonta, mutta takaa, että eläin on saanut esimerkiksi vapaasti liikkua ja ulkoilla."

Ehdotat hyvinvointimerkkiä, vapaan kanan munien rinnalla voisi olla vapaan lehmän maitoa?
"Hyvinvointimerkki tarjoaisi kuluttajalle mahdollisuuden äänestää lompakollaan. Se toisi eettisemmin tuotetun ruuan markkinoille. Luomuun verrattuna se voisi olla halvempaa, kun eläimiä ei ruokittaisi kalliilla luomurehulla. Tanskassa
voi jo ostaa vapaan porsaan lihaa."

Kirjoitat tilanneesi jo joulukinkun. Millaisen elämän se on elänyt?
"Tilasin kinkun suoraan tuottajalta tilalta, jossa emakoita ei pidetä häkissä ja ne saavat kesällä laiduntaa vapaana. Lihasiat elävät pihatossa, jossa ne saavat myllätä heinäpaaleja, eli niillä on kunnolla tongittavaa, eikä vain paria kourallista virike­materiaalia. Olen menossa käymään tilalla, kun haen kinkkua. Mutta eettisemmin tuotetun lihan pitäisi olla saatavilla myös suoraan marketista."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elina suosittelee:

Emma Kari & Kukka Ranta: Kalavale. Tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla. (Into)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jani Niipola: Pelisukupolvi. Suomalainen menestystarina Max Paynesta Angry Birdsiin (Johnny Kniga)

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä

Atena

Sisältö jatkuu mainoksen alla