Jos puoliso ei piittaa taiteesta, escortista saa seuraa.

MITÄ IHMETTÄ? Nykytaiteen museo Kiasma tarjoaa escort-palvelua! Mutta huh, tarjolla onkin taidekeskustelua. Palvelun käyttäjä saa Kiasma-teatterin esitykseen mukaansa taiteen ammattilaisen. Esityksen jälkeen escort tarjoaa kahvit ja puolen tunnin juttutuokion teoksesta. Teatterilipun saa escortin kera alennettuun hintaan.

KOKEMUS: Toivon seuralaista tanssija Sanna Kekäläisen Queer elegioita -esitykseen. Kohtaaminen jännittää. Entä jos en osaa sanoa mitään tai vaikutan pöljältä?

Kiasman lipunmyyntitiskiltä minut nappaa rennosti verkkareihin ­pukeutunut Elina Latva (kuvassa), joka kiinnittää rintaansa Escort-palvelu-rintanapin. ”Olen nyt hommissa vain sinua varten”, hän selittää.

Elina on tehnyt muun muassa performanssitaidetta ja kehittänyt escort-palvelun, koska halusi johdattaa vieraita ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja puhumaan taiteesta. Hän vakuuttaa, ettei kahvi­kupin ääressä ole koskaan istuttu tuppisuina.

Kekäläinen tanssii – alasti – ja lempii kuusipuuta. Mietin, tuleekohan nyt ensimmäinen kerta, kun katsoja ei saa sanaa suustaan.

JÄLKIPYYKKI: ”Nyt kahville”, ohjaa Elina reippaasti. Pian käy selville, ettei kyseessä ole mikään nokkeluustesti tai kuulustelu. Teoksesta tulee pohdittua asioita, joita ei yksin olisi ehkä ajatellutkaan. ­Lopulta käy, kuten Elina arvelikin: keskustelua on vaikea keskeyttää, kun kahvila suljetaan.

Lopputulos: Pelkkää plussaa! Itsensä tyrkkiminen epämukavalle alueelle oli taas hyödyllistä. Ja jos puoliso ei piittaa teatterista, escort hoitaa seuranpidon mukinoitta.

30 tiukkaa kysymystä – testaa Me Naisten eeppisessä joululauluvisassa, miten hyvin tiedät rakastetut klassikot ja muut sesonkibiisit. Vain todellinen tietäjä saa kaikki oikein!

 

 

The Crown -sarjasta tuttu Claire Foy nähdään uutuusdraamassa Breathe poliota sairastavan miehen omistautuvana vaimona.

Robin Cavendish (1930–1994) halvaantui kaulasta alaspäin sairastuttuaan polioon 28-vuotiaana. Hänen henkensä oli hengityslaitteen varassa. 1950-luvulla hengityskonepotilaat joutuivat viettämään loppuelämänsä sairaalassa. Cavendish vaati kuitenkin päästä kotiin, vaikka lääkäri ennusti hänen kuolevan kahdessa viikossa ilman sairaalahoitoa.

Toivetta ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman hänen viimeisillään raskaana olleen vaimonsa Dianan omistautumista. Eikä ilman Robinin yläluokkaisuutta ja sen myötä kertynyttä omaisuutta.

Cavendishien poika Jonathan on tuottanut vanhempiensa tarinasta uutuusdraaman Breathe. Pojan hallitseva rooli elokuvanteossa selittää sen, miksi pariskunnan elämää kuvataan niin sovinnaisesti. Robinin ja Dianan suhde on tasapainoinen ja seesteinen, eikä elokuvassa nähdä ainuttakaan perheriitaa. Luulisi, että omaishoitajan ja hoitajastaan täysin riippuvaisen hoidettavan suhde olisi omiaan aiheuttamaan ristiriitoja.

Monet vammaisaktivistit ovat sitä mieltä, että vammaisten seksi on yhä tabu, jota ei uskalleta käsitellä. Elokuvassa parin seksielämään viitataan vain hienoisesti vihjaillen. Tai sitten Jonathan-poika ei vielä aikuisenakaan halua nähdä vanhempiaan seksuaalisina olentoina.

Elokuva tarttuu vammaisuuteen muutenkin silkkihansikkain. Se kertoo selviytymistarinan: Robin on sankari, jonka urheutta hänen ystävänsä ihailevat. Diagnoosin saatuaan Robin toivoo eutanasiaa, mutta kun hän on hyväksynyt sairautensa, negatiivisia tunteita ei enää juuri näytetä. Hänestä tuli yksi maailman ensimmäisistä vammaisaktivisteista.

Asia on tärkeä, mutta draaman ote on välillä kuin valistuselokuvan. Vammaisista soisi näkevänsä elokuvia, jossa heidät esitettäisiin ennen kaikkea ihmisinä ja sitten vasta vammaisina.

Robinia näyttelee Andrew Garfield ja Dianaa The Crown -tv-sarjan pääosasta tuttu Claire Foy. Elokuva on taattua BBC-laatua: puvustukset, lavastus ja kuvaus hivelevät silmää. Elokuva on Andy Serkisin esikoisohjaus. Hänet muistetaan parhaiten Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa tekemästään liikkeenkaappausroolistaan Klonkkuna.

Breathe ***