Lotta Kaihua (vas.), Eero Ritala (kesk.) ja Jussi Nikkilä (oik.) vetävät Kaspar Hauser -esityksen ihailtavalla vimmalla. Kuva Q-teatteri
Lotta Kaihua (vas.), Eero Ritala (kesk.) ja Jussi Nikkilä (oik.) vetävät Kaspar Hauser -esityksen ihailtavalla vimmalla. Kuva Q-teatteri

Q-teatterin Kaspar Hauser tarjoaa jotain uutta, Kansallisteatterin Lauantai jotain vanhaa.

Jotain uutta: Kaspar Hauser

"Mun tyyliä vois kuvata sanoilla post-traumaattinen katuhallusinaatio". Kun massasta erottautuminen ja jatkuva kuluttaminen määrittelevät elämän, on vaikea enää tietää, mitä oikeasti haluaa. 

Y-sukupolvesta kertova Kaspar Hauser irvailee oivaltavasti länsimaisen ihmisen olemisen ongelmallisuudelle. Jussi Nikkilä, Lotta Kaihua ja Eero Ritala vetävät esityksen ihailtavalla vimmalla.

Kaspar Hauser Q-teatterissa 17.5. asti.

Jotain vanhaa: Lauantai

Antti Litja, Petri Liski, Kristiina Halkola, Seppo Pääkkönen, Ulla Raitio ja Maria Kuusiluoma. Kuva Kansallisteattteri/Tuomo Manninen

Aivokirurgi lyö squash-palloa seinään ja yrittää piestä työkaverinsa. Oivaltavin lavastuskikoin avataan läpileikkaus kirurgin omiin aivoihin. Päässä pyörivät terrorismin uhka, illallinen ja harmittava kolari. Ihmekös, jos peli ei luista.

Englantilaisen Ian McEwanin kirjaan perustuva Lauantai on virkistävän vanhanaikaista teatteria. Toisesta näytöksestä sukeutuu lähes trilleri.

Lauantai Helsingin Kansallisteatterissa 17.5. asti.

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****