Karl Ove Knausgård kirjoitti yhden vuoden parhaista kirjoista. Kuva Panu Pälviä
Karl Ove Knausgård kirjoitti yhden vuoden parhaista kirjoista. Kuva Panu Pälviä

Nämä kirjat saivat Me Naisten arvosteluissa täydet viisi tähteä.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni 

Tämän hetken ylistetyin norjalaiskirjailija kirjoittaa armottoman rehellisesti ja huikaisevan kauniisti. Lue toisen Taisteluni-kirjan arvio täältä

Katri Lipson: Jäätelökauppias

Palkittu esikoinen Kosmonautti näytti jo, miten mahtavan omalakinen kertoja Katri Lipson on. Uutuuskirjaa Jäätelökauppias (Tammi) lukiessani yritin ensin otsa rypyssä solmia juonensäikeitä yhteen, mutta vinkiksi: kannattaa vain antautua tarinan lumolle.

Romaani alkaa Jäätelökauppias-elokuvan kuvauksista 40-luvun Tšekkoslovakiassa. Naisnäyttelijä arvailee leffan kulkua, sillä käsikirjoitus on vain
ohjaajan päässä. Kuka naisen esittämä Esther oikein on?

Prahan kevään jälkeen Estherin poika Jan hylkää kotimaansa ja ajautuu ruotsalaisten hippityttöjen huomaan. Mutta Jan ei voi estää omaa Gunilla-tytärtänsä etsimästä juuriaan.

Todellisuus ja elokuva sekoittuvat toisiinsa, ja identiteetitkin ovat vainoharhaisille ihmisille vain vaihtotavaraa. Jäljitteleekö elämä taidetta vai toisinpäin?

Téa Obreht: Tiikerin vaimo

Amerikkalaistunut bosnialaiskirjailija kertoo vaikuttavasti Balkanin sodasta. Lue arvio täältä.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

En muista milloin viimeksi olisin lukenut näin kauniisti kirjoitetun ja viisaan tarinan! Emmi Itärannan esikoinen Teemestarin kirja (Teos) vie heti mukanaan, vaikka luulin inhoavani scifiä.

Teemestarin kirjassa eletään tulevassa ajassa. Maailmaamme on kohdannut katastrofi, ja teemestari Noria yrittää sinnitellä vesipulasta kärsivässä totalitaristisessa järjestelmässä.

Ahdistavasta aiheesta huolimatta Itäranta loihtii ihmeellistä lohtua, johon haluaisi kääriytyä pitkäksi aikaa.

Annica Wennström: Lapinkylä

Märkien säpikkäiden Suvi West arvioi Annica Wennströmin Lapinkylän (Bazar):

"Ruotsalainen Lapinkylä. Sukutarina kertoo saamelaissuvun naisten tarinan 1800-luvulta tähän päivään. Pääosin kirja keskittyy nykyhetkessä sukuhistoriaansa selvittävään kertojaansekä tämän esiäitiin Njennaan.

Njenna on tarinan vahvin ja kiinnostavin henkilö, sillä muiden naisten elämä on seurausta hänen ratkaisuistaan.

Kertoja taas on aika ärsyttäväkin hahmo: Saamenmaalle tulee paljon tällaisia juuriaan etsiviä ihmisiä, ja koen, että meitä syyllistetään siitä, ettemme ota jokaista identiteettikriisin potijaa avosylin vastaan. Kertojakin syyllistää paikallisia, kun hänelle ei anneta vastauksia hopeatarjottimella. Tavalliselle ihmiselle on aika raskasta olla aina kulttuurioppaana ja historioitsijana.

En juuri pysty lukemaan saamelaista kirjallisuutta, koska se tuntuu usein liian rankalta. Tämäkin muistutti siitä, miten saamelaisia on kohdeltu, mutta ikäviin asioihin ei jääty vellomaan. Viimeiset sivut luin niin, että kokkasin samalla, koska en pystynyt laskemaan kirjaa alas! Koskettava ja rohkea kirja."

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

Jennifer Egan kuvaa elämää Pulitzer-palkinnon arvoisesti. Lue arvio täältä.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Kyllä se niin on, että kun ihminen tulee tiettyyn keski-ikään, kaikki entinen alkaa näyttää hyvältä nykymenoon verrattuna.

Tuomas Kyrön yhdistelmä tuumailun helmiä ja niin sanottua keittokirjaa on todellinen herkku niille, joilla elämä on ollut yhtenä päivänä kastiketta ja perunaa ja seuraavana päivänä perunaa ja kastiketta.

Nuorempien kannattaa lukea Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (WSOY), jotta viisastuvat. "Tasapaino pitää olla elämässä ja hölmöilyssä. Kuinka hulluksi
maailman pitää tulla ennen kuin se tulee järkiinsä?"

David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimovic

Ibra-kadabra, Zlatan onnistuu taas! Elämäkerta Ruotsin menestyneimmästä jalkapalloilijasta Zlatan Ibrahimovicista osoittautuu zuperviihdyttäväksi. Zlatan kertoo tarinansa tyylilleen uskollisena: hän uhoaa, leveilee, kuittailee ja laukoo totuuksiaan ketään kumartelematta.

Zlatanin kroatialainen äiti ja bosnialainen isä erosivat pojan ollessa
kaksivuotias. Perhe-elämä Malmön lähiössä oli köyhää ja riitaisaa, "ei mitään sellaista ruotsalaista lätinää tyyliin 'voi kulta, olisitko kiltti
ja ojentaisitko voin', vaan pikemmin tyyliä 'anna urpo sitä maitoa'!"

Koulu ei kiinnostanut, ja levoton poika etsi jännitystä varastelemalla. Zlatan sanoo uskovansa, että hänestä olisi tullut rikollinen, jos futis ei olisi vienyt mennessään.

Vaikka Zlatan kertoo myös perhe-elämästään kymmenen vuotta vanhemman Helenan ja kahden poikansa kanssa, on katse koko ajan pallossa.

Minä, Zlatan Ibrahimovic valottaa pelaajien ja valmentajien suhteita, seurojen siirtokuvioita ja fanien luomaa painetta. Ja kun Zlatan kertoo miltä tuntuu nousta stadionin nurmelle kymmenientuhansien ihmisten huutaessa nimeäsi, ovat kaikki ihokarvat pystyssä.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksanen onnistuu jälleen. Lue arvio täältä.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

Riikka Ala-Harja kirjoittaa erosta, surusta, luopumisesta ja kasvamisesta. Lue arvio täältä

Caitlin Moran: Naisena olemisen taito

Hervottoman hauska puheenvuoro nykyfeminismista. Lue arvio täältä.

Lisää aiheesta

Kaikki kirja-arvostelut

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.