Nämä kuusi teosta Me Naisten toimitus valitsi vuoden täysosumiksi.

Me Naisten kirja-arvioissa oli tänä vuonna tiukka seula: vain kuusi teosta sai täydet viisi tähteä. Mukaan mahtui niin esikoisteoksia kotimaasta ja käännöskirjallisuudesta kuin jo palkittujen kirjailijoiden uutuuksiakin. Nämä kirjat naurattavat, itkettävät, koskettavat ja avaavat uusia maailmoja. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Nyt naurattaa

Seitsemän veljeksen nykyversio? Kuulostaa väkinäiseltä, mutta Wenla Männistö onkin hauska ja nerokas. Hupi alkaa heti, kun punainen talo Kumpulassa on esitelty ja paikallinen nuoriso pääsee ääneen. Megababe Wenla hulauttaa vahingossa kahvit tissiensä väliin, Jusa Jukola auttaa pyyhkimisessä. Nuoriso höpöttää, lukija nauttii.

Katajavuori on edennyt sopivan kauas 1800-luvun eteläisestä Hämeestä. Näytelmällinen rakenne, osa henkilöistä ja Kivi-mausteita on säilytetty, mutta muuten eletään nykyaikaa. Välillä vakavoidutaan: teemoissa vilahtaa isän kaipuuta, ADHD-veljesten yllä leijuu syrjäytymisuhka. Mutta hyvin siinä varmasti käy. Wenla on mahtava tyyppi, Wenla pärjää.

Riina Katajavuori: Wenla Männistö (Tammi)

Ennalta-arvaamaton ihanuus

Älä ikinä lopu! Lopu jo, haluan tietää syyllisen! Hyvin harvaa romaaniapuhuttelee yhtä kiivaasti kuin tätä napakasti koukuttavaa trilleriä. Yli 800-sivuisen romaanin ainoa huono puoli on, että se on hotkittava loppuun lähes tauotta.

Jo alkuasetelma on kutkuttava: maineikkaan kirjailijan ja opettajan Harry Quebertin puutarhasta kaivetaan esiin ruumis, joka paljastuu hänen vuosikymmeniä sitten kadonneeksi rakastetukseen Lolaksi. Harry joutuu syytteeseen murhasta, ja hänen entinen oppilaansa päättää todistaa hänetsyyttömäksi.

Seuraa sarja ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä, jotka vuorotellen puhuvat Harryn syyllisyyden ja syyttömyyden puolesta. Loppujen lopuksi murhamysteerin ratkaisu ei ole edes kirjan kiinnostavin osuus.

Vasta 28-vuotiaan sveitsiläisen Joël Dickerin läpimurtoteos on nostanut melkoisen kohun kirjallisuuspiireissä.Arvosteluissa häntä on verrattu kestosuosikki John Irvingiin. Kirjailijaa itseääntämä on huvittanut, sillä hän ei koskaan ole lukenut ainoaakaan Irvingin teosta.

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Suom. Anna-Maija Viitanen (Tammi)

Sattuman kauppaa

Brittikirjailija Zadie Smithiä on pidetty palkitusta Valkoiset hampaat -esikoisestaan lähtien mestarillisena dialogin kirjoittajana. Smith ei aliarvioi lukijaa vaan vie keskelle tilanteita ja keskusteluja ja saa todella kuuntelemaan, mitä ja miten hänen hahmonsa puhuvat.

Risteymiä sijoittuu Luoteis-Lontoon rujoihin lähiöihin – Zadien lapsuudenmaisemiin. Kirjan neljä nuorta aikuista syntyivät samanlaisiin niukkoihin oloihin, mutta kukin heistä on lähtenyt eri suuntaan. On yhtä lailla sattumaa, että Natalien ponteva opinto-ohjaaja rohkaisee tyttöä aloittamaan lakiopinnot kuin että teräväpäinen Nathan päätyy huumemyyjäksi. Felix taas yrittää sumplia elämästään tavallisen kelpoa, vaikka ympärillä ei tunnu olevan sellaisesta ainuttakaan esimerkkiä.

Urallaan menestyvää Natalieta ei perhe juuri innosta, mutta ei hän myöskään ”aio tulla naurunalaiseksi siinä, mitä häneltä odotetaan”. Paras ystävä Leah sen sijaan haluaisi elää omanlaistansa elämää mutta huomaa, ettei se ole helppoa.

Smith on kirjoittanut jälleen kerran nautiskeltavan todenkarhean romaanin, joka pohdiskelee sattuman merkitystä ja ystävyyden muuttumista.

Zadie Smith: Risteymiä

Suom. Irmeli Ruuska (WSOY)

Viisi tähteä saivat myös:

Jennifer Clementin
Varastettujen rukousten vuori, lue arvio täältä.

Maggie O’Farrellin
Varoitus tukalasta helteestä, lue arvio täältä.

Pajtim Statovcin
Kissani Jugoslavia, lue arvio täältä.

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****