Kevään uutuuskirjoissa jatketaan suosikkiromaanien tarinoita ja matkataan Englannin rannikolle ja sotien jälkeiseen Napoliin.

1. Napolilainen kasvutarina

Italialaisen Elena Ferranten napolilaissarjasta on kohkattu maailmalla ja somessa jo pitkään, ja maaliskuussa sen ensimmäinen osa Loistava ystäväni (WSOY) ilmestyy vihdoin suomeksi.

Neliosaisessa sarjassa seurataan kahden tytön ystävyyttä ja kasvua köyhässä, sovinistisessa ja väkivaltaisessa Napolissa sotien jälkeen.

Mystiseksi jo klassikoksi nousseen kirjasarjan tekee se, ettei kukaan tiedä kuka (tai ketkä) kirjailijanimi Elena Ferranten takana piileksii.

2.  Rokkisaaga etenee

Muistatko vielä Juha Itkosen kymmenen vuoden takaisen romaanin, joka kuvasi Suomen kaikkien aikojen suurimman rocktähden Suvi Vaahteran alias Summer Maplen ja hänen läheistensä uraa ja elämää?

Itkonen ei koskaan ajatellut kirjoittavansa jatkoa romaanille Anna minun rakastaa enemmän, mutta ideaan tartuttuaan kirjoittaminen on tuntunut kuin paluulta vanhojen ystävien luo.

Pelastakaa perhoset (Otava) ilmestyy huhtikuun alussa.

3. Hittikirjalle jatkoa

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys oli romaani, jonka kuulaaseen kieleen ja viisaasti kerrottuun tarinaan ihastui vähintään puoli Suomea. Toinen romaani jatkaa hittikirjasta tutun suvun tarinaa ja käsittelee hienosti perheen, vanhemmuuden ja ulkopuolisuuden teemoja.

Ystävänpäiväksi kauppoihin luvatussa Lopotissa (WSOY) risteävät Helenan ja tämän veljenpojan Tuomaksen kertomukset.  Molemmat ovat jääneet elämässään sivullisiksi: täti sokeutensa, poika homoseksuaalisuutensa takia.

4. Viimeiset tunnustukset

Jos kuulut Knasu-faneihin, et taatusti jätä väliin Taisteluni-sarjan kuudetta ja viimeistä osaa.

Minkälainen mies Karl Ovesta on kaiken sekoilun ja epävarmuuden jälkeen kasvanut? Saako massiivinen omaelämäkerta onnellisen päätöksen? (Ja miten ihmeessä me fanit selviämme ilman häntä, kun sarja päättyy?)

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni 6 tulee kauppoihin huhtikuun loppuun mennessä.

5. Omaperäistä kauhua Brittein saarilta

Joka vuosi joku esikoiskirja räjäyttää niin sanotusti potin kansainvälisillä kirjamarkkinoilla. Viime vuonna sellainen oli brittiläisen luovan kirjoittamisen ja kirjallisuuden opettajan Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta (WSOY).  

Jännitystarinan ja kauhuromaanin aineksia yhdistelevä omaperäinen romaani sijoittuu autiolle rannalle, jonne katolilainen perhe tekee vuosittain pyhiinvaellusmatkan siinä toivossa, että vesi parantaisi perheen vammaisen pojan. Palkittu romaani saadaan suomeksi kesäkuussa.

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **