Monelle kesälomassa parasta on se, että viimein ehtii uppoutua kaikkiin niihin romaaneihin, joihin ei talvella ehtinyt. Kuva: Shutterstock
Monelle kesälomassa parasta on se, että viimein ehtii uppoutua kaikkiin niihin romaaneihin, joihin ei talvella ehtinyt. Kuva: Shutterstock

Kesällä olisi aikaa lukea, mutta mitä? Tässä vinkit sinulle, joka haluat a) ottaa haltuun viime talven puhutuimmat romaanit, b) leveillä älykkäillä kirjavalinnoilla tai kaipaat c) lohdutusta, d) jännitystä tai e) kesätunnelmaa.

 

a) Puheenaiheet haltuun, viimeinkin!

Lomalla on oiva mahdollisuus lukea vähän kuin salaa kaikki ne talven puheenaiheromaanit, joihin et ehtinyt tarttua silloin, kun kaikki muut kohkasivat niistä.

Ainakin Elena Ferranten matkaan ehtii vielä hyvin, sillä Loistava ystäväni on vasta ensimmäinen osa napolilaissarjasta, jota kustantaja kääntää suomeksi piinaavan hitaasti (kakkososa ilmestyy joskus ensi vuonna). 

Lenun ja Lilan kasvua ja ystävyyttä kuvaava romaani on täydellinen kesäkirja myös siksi, että sen mukana pääsee tarkasti kuvatun Napolin kapeille kujille ja pihoille. Lisäksi maailmanlaajuisen hittisarjan erikielisiä painoksia voi bongata hotellien uima-altailla ja rannoilla.  

Lue Ferrante-ilmiöstä: Tästä puhuvat nyt kaikki: tunnetko jo tämän kirjailmiön?

Tommi Kinnusen Lopotin ilmestyminen helmikuussa oli juhlapäivä monelle lukijalle, jotka ihastuivat Kinnusen tyyliin esikoisteos Neljän tien risteyksessä. Lopotti jatkaa sukutarinaa, ja täyttää odotukset:

”Kirja on ylistys suku- ja sisarrakkaudelle, niille rikkinäisille mutta rakkaille ihmisille, jotka lopulta kuitenkin tarjoavat lohtua ja turvaa. Kuivin silmin ei selviä elämästä eikä Kinnusen romaanista”, lehdessämme arvioitiin. Lue koko arvio täältä.

Lue myös haastattelu: Kirjailija Tommi Kinnunen: ”Aikuisuus alkaa vasta, kun ei ole ketään, jonka edessä olla lapsi”

Kate Atkinsonin Jackson Brodie -dekkarit (Ihan tavallisena päivänä, Kaikkein vähäpätöisin asia, Eikö vieläkään hyviä uutisia ja Joka lapsia ja koiria rakastaa) ovat niin taidokkaasti kirjoitettuja ja omaperäisiä romaaneja, että niiden niputtaminen pelkiksi jännäreiksi ei tee niille oikeutta.

Hävityksen jumala onkin sitten todellinen taidonnäyte siitä, mihin Atkinson pystyy. Teos on järkälemäinen romaani toisen maailmansodan taistelulentäjä Teddy Toddista ja tämän jälkeläisistä, joista jokainen tekee omanlaisiaan elämänratkaisuja. Kirja valittiin Briteissä vuoden parhaaksi romaaniksi.

Ryan Gattisin Vihan kadut nousi vähän yllättäen talven mielenkiintoisimpien kirjojen joukkoon. Kirja kertoo vuoden 1992 Los Angelesin jengimellakoista, eikä se ehkä ole keveintä kesälukemistoa. Siihen kannattaa kuitenkin tarttua rankasta aiheesta ja käsittelytavasta huolimatta, sillä ”se antaa äänen ihmisille, joita ei yleensä kuulla: jengiläiset sekä heidän jälkiään korjaavat sairaanhoitajat ja poliisi”. Lue koko Me Naisten arvio täältä.

Tämä vuoden kehutuin kotimainen esikoisromaani lienee Antti Ritvasen Miten muistat minut, joka kertoo äidin ja pojan mutkikkaasta suhteesta. Kolmikymppisen Jessen on pakko käsitellä suhteensa menneeseen, kun hänen boheemi kirjailijaäitinsä kuolee. Äitiään palvovan, mutta moneen kertaan torjutun pojan tarina kerrotaan omaperäisellä otteella.

Lue Antti Ritvasen kirjan arvio: Tässä on kevään paras esikoisromaani

b) Älykölle ja lukutoukalle

David Foster Wallace on nimi, jonka lausuminen baaripöydässä tekee vaikutuksen kultturelliin seuralaiseesi ja nostaa sinut aikaasi seuraavaksi lukijaälyköksi. Jutunjuurta irtoaa varmasti myös kirjailijan elämästä, joka päättyi oman käden kautta vuonna 2008.

Kummatukkainen tyttö sisältää yhden aikamme omaperäisimmän kirjoittajan hengästyttäviä novelleja, joita joko rakastat tai vihaat.

DFW:ltä (näin tosifanit hänen nimensä lyhentävät!) on suomennettu myös Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja ja Hauskaa, mutta ei koskaan enää.

Otto Lehtisen Wurlitzer on lahjakkaan esikoiskirjailijan romaani seksuaalisuudesta ja rakkauden monista puolista. Teos on kerännyt kehuvia arvioita, meiltäkin:

”Helsingin homoloissa kuhisee, netissä viritellään verkkoja, ja ihmisten kohtaamiset ovat lyhyitä. Silti Wurlitzer on ennen kaikkea kaunis kirja rakkauden monimuotoisuudesta, joka on lopulta aina samaa – rakastipa miestä, naista, lasta tai itseään.” Lue arvio kokonaisuudessaan täältä.

Sara Stridsberg nimitettiin keväällä Ruotsin Akatemian jäseneksi. Viisaan kirjoittajan Niin raskas on rakkaus -romaani kertoo isän ja tyttären suhteesta mielisairaalan sisällä ja perustuu osittain Stridsbergin omaan elämään.

c) Voimaannuttavia tarinoita naisista

Milena Busquetsin romaanissa Tämäkin menee ohi nelikymppinen Blanca suree äitinsä kuolemaa, mutta pyörittää samalla elämässään muutamaa rakastajaa, ex-miestä ja lastensa isää, aivan intohimojensa mukaan. Espanjalaiseen merenrantakaupunkiin sijoittuvassa haikeassa tarinassa tuoksuu kesä, hiekka ja aurinko, joten se luo loistavasti lomatunnelmaa, vaikka Suomessa sataisi koko suven.

Colm Tóibínin Nora Webster on 1960-luvun Irlantiin sijoittuva romaani, joka kertoo surusta ja siitä selviytymisestä. Nora Websterin tarina kerrotaan vahvoin konstailemattomin vedoin, ja kirjaa onkin verrattu Alice Munron teoksiin sekä Stoneriin.

Tämäkin menee ohi luo loistavasti lomatunnelmaa, vaikka Suomessa sataisi koko suven.

Seitsemänkymppinen Erica Jong kelpaa esikuvaksi kenelle tahansa nuoremmalle naiselle. Hän vähän välittää muiden mielipiteistä, mistä Elä ja uneksi -kirja on hyvä osoitus: Jong päätti kirjoittaa vanhemman naisen seksuaalisuudesta ja halusta, kun eräs kustantaja sanoi, ettei yhtään sellaista kirjaa ole olemassa.  

Lue myös haastattelu: Kirjailija Erica Jong: ”Missä ovat seksikkäät isoäidit?”

Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi sata päivää jäljellä?

Italialainen Luzio joutuu kysymään tätä itseltään juuri, kun hänellä ei muutenkaan mene hyvin, sillä syrjähypyistä suivaantunut vaimo on heittänyt miehensä pihalle.

Fausto Brizzin kirja Sata onnen päivää vie ihanasti italialaiseen sielunmaisemaan ja saa muistamaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

d) Jännitystä ja kauhua kesäöihin

Rakastatko sitä hetkeä, kun on yö ja mökillä pitäisi mennä ulkohuussiin, muttet voi, koska luet aivan liian jännittävää kirjaa ja olet varma, että mökin takana vaanii murhaaja tai pari? Jos lomasi ei ole mitään ilman hyvää dekkaria, tartu näihin:

Renée Knightin Kenenkään ei pitänyt tietää on täydellinen lomaromaani: psykologinen palapeli, joka on yhdistelmä mysteeriä, ihmissuhderomaania ja epäluotettavaa kertojaa. Knightin kirja koukuttaa lukijan taitavasti ja vetää vielä maton alta lopussa. Sopii Gillian Flynnin menestyskirjojen faneille.

Lue Flynnin tarina: Kiltti tyttö -jännärin kirjoittanut Gillian Flynn: Upporikkaaksi petosromaanilla

Tiina Raevaara on taitava luomaan pahaenteistä tunnelmaa, ja hän edustaakin kirjailijana Suomessa harvinaista kauhugenreä. Korppinaiset jatkaa Yö ei saa tulla -kirjan Aalon ja Johanneksen tarinaa. Tapahtumat sijoittuvat Johanneksen vanhaan perintötaloon, jota mies alkaa kunnostaa itselleen ja aiemmin kuolleeksi luulemalleen Aalolle. Mutta talo tuntuu elävän omaa elämäänsä. Lue arvio täältä.

Toimivia dekkareita ovat myös Samuel Bjørkin Minä matkustan yksin, Michael Hjorthin & Hans Rosenfeldtin Hylätyt, Mons Kallentoftin & Markus Luttemanin Zack sekä Håkan Nesserin Carmine Streetin sokeat.  

e) Lomalla lomasta

Mistäköhän johtuu, että kesällä on kiva lukea kirjoja, jotka sijoittuvat lomanviettopaikkoihin: mökeille, huviloihin tai lomaparatiiseihin? Ehkä ne paikkaavat tunnelman, jos Suomessa vain sataa – tai sitten tuplaavat aurinkoisen lomatunnelman.

Täydellisiä kesäisen miljöön kirjoja ovat ainakin nämä kirjat, joista osa on ilmestynyt jo vuosia sitten, mutta joihin tekee mieli tarttua joka loma uudestaan:

John Irvingin Leski vuoden verran on lomakirjojen lomakirja sen lisäksi, että on täydellinen lukuromaani muutenkin. Kuten muuten on suurin osa kirjailija Irvingin mittavasta tuotannosta.

Tunnelma muuttuu oudoksi, kun mies alkaa epäillä vaimoaan uskottomuudesta ja vakoilee tätä puskissa.

Tarina alkaa taiteilijoiden suosimasta Long Islandista kesällä 1958. Kuusitoistavuotias Eddie tulee töihin kirjailija Ted Colen perheeseen, jota on vuosia aiemmin koetellut tragedia: perheen pojat ovat kuolleet auto-onnettomuudessa. Irvingillä on harvinainen taito annostella tarinoihinsa erotiikkaa, aistillisuutta ja taiteilijaelämän kuvausta ja niiden vastapainoksi tummempia sävyjä – tässä tarinassa surun ja menetyksen teemoja, jotka koettelevat lukijan kyynelkanavia.   

Norjalaisen Niels Fredrik Dahlin (joka muuten on Linn Ullmannin siippa) Viime kesänä on pieni ja intiimi romaani, joka sijoittuu päähenkilöpariskunnan kesämökille. Lomanviettopaikka on alun perin kuvattu paratiisina, mutta tunnelma muuttuu oudoksi, kun mies alkaa epäillä vaimoaan uskottomuudesta ja vakoilee tätä puskissa.

Lue myös: Julkkisnaisten kesälukuvinkit: nämä kirjat toimivat lomalla

Kjell Askildsenin Tessalonikin koirat -kokoelman novellit jäävät vaivaamaan pitkäksi aikaa. Niissä ystävät tai pariskunnat istuvat puutarhassa ja juovat viiniä näennäisen tavallisesti. Pinnan alla kuitenkin kytee, ja lausuttujen rivien väliin jää paljon selittämätöntä. Novellit viehättävät ajattoman tunnelman ja kirjallisuuden ystäviä.

Karoliina Timosen viime vuonna ilmestynyt Kesäinen illuusioni on oikotie suvitunnelmaan. Alkukesä on kuuma Saimaalla, jonka saarella keski-ikäinen nainen viettää yksin lomaa ja kuuntelee naapurisaaresta kantautuvaa jazzia. Tiheätunnelmainen romaani pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti, vaikka sen loppuratkaisu onkin vähän epäuskottava.  

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Uutuusdraama Rodin kuvaa, kuinka kuvanveistäjä Camille Claudel jäi mentorinsa Auguste Rodinin varjoon.

Ranskalainen kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840–1917) muistetaan parhaiten Ajattelija-patsaastaan. Jacques Doillonin uutuusdraama keskittyy taiteilijan ja hänen oppilaansa Camille Claudelin (1864–1943) rakkaussuhteeseen. Rodinilla oli avovaimo ja lapsi, joita hän ei Camillelle tekemistään lupauksista huolimatta koskaan jättänyt.

Bruno Nuytten ohjasi Claudelin ja Rodinin skandaalinkäryisestä suhteesta draaman jo vuonna 1988.  Siinä parina nähtiin Isabelle Adjani ja Gérard Depardieu. Tällä kertaa pääosissa nähdään Izïa Higelin ja Vincent Lindon. Higelin onnistuu kuvaamaan hyvin Claudelin vähittäistä murtumista. Suhde tuhosi Claudelin mielenterveyden. Hän syytti Rodinia töidensä plagioimisesta. Claudel vietti viimeiset 30 elinvuottaan psykiatrisessa sairaalassa.

Claudel jäi täysin opettajansa varjoon niin eläessään kuin kuolemansa jälkeenkin. Hänen teoksensa, kuten Valssi, kuvasivat naisen seksuaalisuutta tekoajankohtaansa nähden rohkeasti. Aikaa vaivasi kaksinaismoralismi. Siinä missä miestaiteilijoiden alastomat naishahmot herättivät ihastusta, aikalaiskriitikot eivät pitäneet aihetta naistaiteilijoille sopivana.

Doillon on hakenut elokuvaan autenttista tunnelmaa kuvaamalla sen aidoilla tapahtumapaikoilla. Pariisin Rodin-museo on lainannut kuvauksiin Rodinin keskeisiä töitä. MK

Rodin ***

 

Aiempaa avoimempia, rohkeampia ja niin kovin kunnollisia. Nykynuoret ovat ehdottomasti mainettaan parempia.

Kiittämättömiä laiskiaisia, nilkat paljaana liian kireissä verkkareissa viipottajia, Helsinki-Vantaan lentokentän nurkissa lorviskelijoita. Röyhkeitä rääväsuita, jotka eivät osaa arvostaa opettajiaan. Kaiken lisäksi he viettävät ihan liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa, ja tuppaavat olemaan kumppaninvalinnassakin kammottavan kranttuja.

Älkääkä edes mainitko heidän meininkiään työelämästä. He ovat patalaiskoja ja ”saikuttavat”, jos vähän harmittaa tai tuntuu siltä, ettei huvita. Tai siis jos he nyt edes päätyvät ikinä työelämään. Suurin osa heistä syrjäytyy tai jää esimerkiksi ideologisesti työttömiksi.

Sellaisia ne nykynuoret maineensa mukaan ovat. Todellisuus on kuitenkin toinen.

The Economist -lehti kirjoittaa tuoreessa artikkelissaan, että huonosta maineestaan huolimatta nykynuoret ovat itse asiassa perin loistavia tyyppejä. Emme voisi olla enempää samaa mieltä!

Siksi listasimme syyt, joiden takia nykynuoret ovat oikein mainiota porukkaa – ehkä jopa mainiompaa kuin edelliset sukupolvet:

1. He uskaltavat puhua aroistakin asioista…

Mielenterveyden ongelmat, seksi ja seksuaalisuus, itsetunto-ongelmat ja ulkonäköpaineet. Nykynuoret ovat kasvaneet maailmaan, jossa näistä asioista voidaan puhua suoraan.

Viime kesänä loppuneen Skam-sarjan moni aikuiskatsoja hämmästyi siitä, miten avarakatseisia ja suorasanaisia sarjan teini-ikäiset olivat. Sarjassa esimerkiksi mielenterveysongelmiin ja seksuaalisuuden etsimiseen suhteuduttiin lempeän mutkattomasti.

”Enää psyykkinen häiriö ei ole hävettävä vaan siihen voi hakea apua.”

– Sarja valoi uskoa siihen, että maailma on menossa parempaan suuntaan. Monet nuoret osaavat suhtautua vaikeisiin asioihin paljon tasapainoisemmin kuin ennen osattiin, totesimme jo tuolloin.

Myös monet nuorten suosikkivloggaajat ovat tunnettuja siitä, että he kertovat oman elämänsä haasteista, mielenterveyden kanssa kamppailusta tai esimerkiksi menkoista suorasanaisesti seuraajilleen. Yksi heistä on Maiju ”Mansikkka” Voutilainen, 21.

Maiju on nimetty vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi, koska hän on puhunut julkisesti mielenterveysongelmista, joista moni edelleen häpeän pelossa vaikeaa.

– On hienoa, jos joku on esimerkkini myötä rohkaistunut puhumaan ongelmistaan ja hakemaan apua, Maiju kertoi Me Naisille viime vuoden lopulla. Lue hänen haastattelunsa tästä:


2. …ja he uskaltavat hakea apua.

Masennusdiagnoosit ovat yleistyneet nuorten keskuudessa. Asiantuntijoiden mukaan tämä ei kuitenkaan välttämättä ole merkki siitä, että nuorisomme kärsii entistä enemmän. Se saattaa olla päinvastoin merkki siitä, että vihdoin he uskaltavat hakea apua.

– Palveluista puhutaan nuorten keskuudessa ja terveydenhoitajat osaavat ohjata nuoria niiden pariin. Selvästi myös psyykkisten häiriöiden leimallisuus on muuttunut. Enää psyykkinen häiriö ei ole hävettävä vaan siihen voi hakea apua, professori Eila Laukkanen totesi Ylen haastattelussa.

3. He ovat kovin kunnollisia.

Tilastojen mukaan suomalainen nuori on kiistatta raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin. Nuorisobarometrin mukaan moni luottaa myös kivenkovaa perinteisiin pohjoismaisiin arvoihin, kuten työhön ja perheeseen.

Ja vaikka nuorisolaisia pidetään perinteiden rappioittajina, todellisuudessa moni on varsin konservatiivinen.

– Yli 20 vuoden aikana on tapahtunut hyvin vähän muutoksia siinä, miten tärkeänä nuoret pitävät perhettä, työtä, hyvää toimeentuloa, isänmaallisuutta ja jopa asevelvollisuutta, tutkija Sami Myllyniemi kertoi Me Naisille vuosi sitten.

”Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä.”

Ja vaikka jotkut pilkkaavat nuorten haaveilevan ainoastaan julkkiksen ammatista ja törppöilevän pää pilvissä, moni on oikeasti ihan päinvastaista, jalat maassa -tyyppiä.

– Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä. Julkisuudesta haaveilee noin prosentti tutkitusta joukosta, jossa on miljoona 15–29-vuotiasta, tutkija Myllyniemi kertoi.

4. Heillä on taskussaan ihan loistavia kikkoja…

Saitko puhelun tuntemattomasta numerosta? Teinien kikka auttaa! Oululainen Minna, 16, kertoi taannoin Me Naisille kikasta, jolla tuntemattoman soittajan identiteetti selviää hetkellä.

– Kun joku on soittanut tuntemattomasta kännykkänumerosta, voi sen numeron tallentaa puhelimeen ja mennä sen jälkeen Whatsappiin katsomaan, kuka soittaja on. Silloin ei tarvitse maksaa kalliiden numeropalveluiden maksuja.

Lue kikasta enemmän tästä: 


5. …ja he lähtevät rohkeasti yrittämään.

Työelämä muuttuu jatkuvasti pirstaleisemmaksi, ja ennustusten mukaan tulevaisuudessa yhä useampi meistä tekee jotain muuta kuin tasaista palkkatyötä.

Siinä missä keski-ikäistä palkansaajaa tulevaisuudenkuva kauhistuttaa, nuoriso osaa suhtautua siihen rennosti. Onhan heitä peloteltu työelämän murroksesta jo lapsesta saakka.

Siinä missä keski-ikäistä palkansaajaa työelämän tulevaisuudenkuva kauhistuttaa, nuoriso osaa suhtautua siihen rennosti.

Moni nuori myös vaatii työnantajaltaan yhä enemmän. Yksi heistä on Netta Lehtonen, 27, jota haastattelimme viime vuonna.

– Olen kohdannut töissä tilanteita, joissa ideani eivät ole saaneet juuri ollenkaan palautetta tai kiitosta. Se tuntui todella turhauttavalta ja sai minut vaihtamaan työpaikkaa ja myöhemmin perustamaan oman yrityksen, hän totesi.

6. He välittävät tulevaisuudesta.

Luuletko, että nuorisolaiset törsäävät kaikki rahansa pelkkään materiaan, eivätkä pysty miettimään elämäänsä yhtä somevideota pidemmälle? Väärässä olet. Kansainvälisten tutkimusten ja kyselyiden mukaan Z-sukupolvi on edellistä sukupolvea kiinnostuneempi säästämään ja pitämään huolta ympäristöstä.

Tutkimusten mukaan nykynuorilla on myös aiempia sukupolvia paremmat yhteiskunnalliset tiedot ja taidot. Vaikka politiikka ei välttämättä erityisemmin kiinnostaisi, yhä useampi haluaa vaikuttaa ympäröivään maailmaan yksilötasolla esimerkiksi somessa.

7. He käyttävät kieltäkin kekseliäästi.

Viime vuosina on päivitelty runsaasti sitä, kuinka nuoret eivät osaa enää suomen kieltä. Todellisuudessa he osaavat ihan uudenlaista suomea, johon yhdistävät kansainvälistä termistöä perin luovastikin!

Tsekkaa tästä, kuinka hyvin tunnet nuorten ihan uudenlaisen sanaston:


8. He osaavat puolustaa itseään…

Aikuisväestön näkökulmasta nuorista on houkuttelevaa puhua omana, yhtenäisenä joukkona, jota yhdistää tietyt ongelmat ja piirteet. Todellisuudessa jokainen nuori on oma yksilönsä.

– Nuorista puhuminen yhtenäisenä joukkona on ihan yhtä hassua kuin aikuisista puhuminen yhtenä massana, sanoi tutkija Sami Myllyniemikin.

Vaikka vanhempien sukupolvien on välillä vaikea ymmärtää tätä, onneksi nuoret itse ymmärtävät – ja myös pitävät puoliaan.

Tämä on näkynyt esimerkiksi seksuaalista häirintää käsittelevässä #metoo-keskustelussa, jonka aikana moni vanhemman sukupolven edustaja on huomannut, että itselle vaikealta tuntuvat keskustelunaiheet ovat nuorille varsin arkipäiväisiä juttuja.

9. …ja luottavat omaan tyyliinsä.

Rehellinen palaute teini-ikäiseltä jokaiselle oman elämänsä Pirkko Arstilalle: ”Ihan sama, mitä mieltä olet minun pyllyverkkareistani. Jos näytän niissä omasta mielestäni hyvältä, totta hitossa käytän niitä.”