Krista Kosonen tekee uskottavaa työtä Miamissa. Kuva: Sami Kuokkanen, Helsinki-filmi
Krista Kosonen tekee uskottavaa työtä Miamissa. Kuva: Sami Kuokkanen, Helsinki-filmi

Miami on ennen kaikkea Krista Kososen elokuva.

Uskovainen showtanssija Angela (Krista Kosonen) haaveilee keikoista Miamin kasinoilla. Sitä ennen pitäisi saada maksettua 30 000 euron velat rikollispomolle, joka ei enää kauaa jaksa odottaa saataviaan. Angelan ei auta muu kuin kiertää Suomea keikalta toiselle. Kesken kiertueen hänen etäiseksi jäänyt siskopuolensa Anna (Sonja Kuittinen) ottaa yhteyttä. Angela keksii, että siskokset voisivat esiintyä kimpassa. Pian ollaankin yhdessä tien päällä.

Angela (Krista Kosonen, oik.) ja Anna (Sonja Kuittinen) road tripille päätyvinä siskoksina. Kuva: Sami Kuokkanen, Helsinki-filmi
Angela (Krista Kosonen, oik.) ja Anna (Sonja Kuittinen) road tripille päätyvinä siskoksina. Kuva: Sami Kuokkanen, Helsinki-filmi

Zaida Bergrothin edelliset työt, Skavabölen pojat ja Hyvä poika, olivat niin onnistuneita, että ne asettivat kovat odotukset kolmannelle elokuvalle. Uutuus Miami ei saa niitä lunastettua, vaikka katsomisen arvoinen onkin.

Päällimmäiseksi elokuvasta jäävät mieleen Angelan ja Annan esitykset. Moni muu ohjaaja olisi pyrkinyt cooliin vaikutelmaan, jolloin lopputulos olisi ollut vain vaivaannuttavaa seurattavaa. Bergroth ei ole myöskään erehtynyt tyrkyttämään seksuaalisuutta niin, että vaikutelma olisi juustoinen. Sen sijaan ohjaaja on saanut kohtauksiin aitoa iloa ja hyväntuulista flirttiä. Samaa välitöntä ja melkein viatonta tunnelmaa on myös Annan ja hänen keikkapaikalta pokaamansa Timin (Alex Anton) yhden illan jutussa. Heidän välillään on kemiaa, jota harvemmin elokuvissa näkee.

Katso traileri:

Miami on ennen kaikkea Krista Kososen elokuva. Kosonen tekee yhden tähänastisen uransa parhaista rooleista tunnetilasta toiseen heittelehtivänä Angelana. Muusikkona paremmin tunnettu Sonja Kuittinen ottaa saman tien haltuun myös näyttelemisen ensimmäisessä elokuvaroolissaan. Yhdessä he saavat luotua uskottavan monisärmäisen sisaruussuhteen, josta löytyy samastuttavaa. Sisaruus on teema, joka on kotimaisessa elokuvassa jäänyt veljeyden varjoon. Pisteet siis siitäkin.

Miami

***

ENSI-ILTA 4.8.

Katseet kohti länsinaapuria!

Hyvinvointia, jääkiekkomestareita, Abba ja tietenkin Ikea – ei käy kiistäminen, että Ruotsi on aika erinomainen maa.

Sen osoittaa myös vuoden 2017 Tasa-arvoasioiden Eurobarometri. Suomella kuvittelisi menevän tasa-arvoasioissa hyvin, mutta on vähän harmillista huomata, ettei tilanne numeroiden valossa ole kovin loistelias.

Alku vaikuttaa lupaavalta: barometrin mukaan suomalaisista peräti 70 prosenttia on sitä mieltä, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on saavutettu työelämässä, mikä on korkein luku kaikista maista.

40 prosenttia suomalaisista ajattelee, että naisen tärkein rooli on pitää kodista ja perheestä huolta.

Mielikuva siitä, mitä tasa-arvo sitten tarkoittaa, tuntuu kuitenkin olevan hiukan erikoinen. Muun muassa 40 prosenttia suomalaisista ajattelee, että naisen tärkein rooli on pitää kodista ja perheestä huolta. Ruotsissa tätä mieltä on vain 11 prosenttia – mikä on vähiten kaikkiin maihin verrattuna.

Lisäksi peräti 74 prosenttia suomalaisista uskoo, että naiset tekevät miehiä todennäköisemmin päätöksensä tunteiden perusteella. Ruotsissa näin ajattelee vain 47 prosenttia.

Alkoiko pää kallistua hiukan länsinaapurin suuntaan? Ei ihme.

Päätimme koota 5 todistettua syytä, miksi jokaisen naisen kannattaa suunnata pikimmiten kohti Ruotsia:

  1. Ruotsissa ei ajatella, että tasa-arvo ollaan jo saavutettu. Täydelliseen tasa-arvoon uskoo Eurobarometrin mukaan vain puolet ruotsalaisista. Eiköhän se toinen puolikas, joka ei usko tasa-arvon vielä toteutuneen, tee kaikkensa sen saavuttamiseksi.
  2. Naisilla ja miehillä ei ajatella olevan eriytyneitä rooleja yhteiskunnassa. Ei ole ehkä ihan nykyaikaa ajatella, että naiset hakevat lapset päiväkodista ja tekevät ruokaa, ja miehet puolestaan hankkivat perheen elannon. Sen tietävät myös ruotsalaiset: vain 10 prosenttia uskoo, että miehen tehtävä on hankkia leipä pöytään.
  3. Ruotsalaismiehet ottavat enemmän isyysvapaata. Pohjoismaisen yhteistyön tasa-arvoindikaattorin mukaan kaikista mahdollisista etuuspäivistä ruotsalaismiehet käyttivät vuonna 2015 noin 27 prosenttia. Suomessa vastaavista etuuspäivistä käytettiin noin 10 prosenttia. Toisin sanoen ruotsalainen miesystävä ja isä on parasta laatuaan.
  4. Ruotsalaiset vastustavat suomalaisia todennäköisemmin seksististä läpänheittoa. Eurobarometrin tutkimuksessa käy ilmi, että ruotsalaisista 88 prosenttia uskoo, että seksistiseen läppään pitään puuttua, ja suomalaisista näin ajattelee 57 prosenttia. Jos siis haluaa välttyä blondivitseiltä, on turvallisinta suunnata ruotsinlaivalle.
  5. Ruotsissa ei oleteta, että miehet olisivat aina naisia kunnianhimoisempia. Väitteeseen siitä, että miehet ovat naisia kunnianhimoisempia, nyökyttelee vastaukseksi kyllä 48 prosenttia suomalaisista. Ruotsalaisista niin tekee vain 8 prosenttia samalla, kun loput toteavat, että kyllähän naiset ovat ihan yhtä huippuja kuin miehetkin. Juuri näin!
Vierailija

Heti kohti länttä! 5 syytä, miksi jokaisen naisen pitäisi muuttaa Ruotsiin

Tämän kirjoittaja ei voi olla mikään muu kuin nainen. Miten hel..vetissä joku Ikea, jääkiekkomestarit, Abba tms. vaikuttaa tavallisen ruotsalaisen elämään? Ikeaa ja Abbaa saa mistä tahansa maailmassa. Tämän kirjoittaja osoittaa että naiset eivät ole loogisia vaan ajattelevat tunteella. Hän todistaa kaikki naisten ja miesten väliset erot tosiksi. Häpeä naiskunnalle tälläiset klikkikirjoittelijat!
Lue kommentti

Valkoinen funk-prinssi yrittää uudistua huonolla menestyksellä.

Justin Timberlaken musiikin tutut kilometritolpat – Prince, Michael Jackson, James Brown, jopa Red Hot Chilli Peppers – ovat kaikki kuultavissa läpi kauan odotetun Man Of The Woods -paluulevyn.

Kun kappaleissa yhdistellään tutusti ja turvallisesti nykiviä, urbaaneja funk-biittejä maanläheisiin huuliharppusooloihin, kaikki kuulostaa äkisti päälleliimatulta, fuusiolta fuusion vuoksi.

Se tuskin on ollut kunnianhimoisen musiikintekijän ja modernin funkin mestarin tarkoitus.

Uusissa promovalokuvissa pick-up -autoon nahkarotsissa ja kauhtuneessa t-paidassa nojaileva, parroittunut Timberlake näyttää siltä kuin hän todellakin olisi syntynyt maaseudulle, ehkä jonnekin Yhdysvaltain eteläosien metsäosavaltioon sikafarmarin pojaksi. Mikä ei ole kaukana totuudesta, sillä Timberlake varttui Memphisissä, kaupungissa, joka tunnetaan roots-musiikin mekkana.

Samaan aikaan kuvat herättävät oudon reaktion kaikissa, jotka tuntevat Timberlaken taustan. Aivan kuin poppari olisi tyystin repäisty irti siitä maailmasta, New Yorkin ja Los Angelesin muodikkaimpien yökerhojen peilipallojen alta, josta hän supernovana syöksyi koko maailman tietoisuuteen reilu vuosikymmen sitten. 

Vaikutelmaa alleviivataan levyn kahteen osaan jaetulla kansikuvalla, jossa Timberlake seisoo metsässä, yläosanaan takavuosilta tuttu tyköistuva puku, alaosana farkut ja flanellipaidan helma. 

Musiikkiin asti tätä sinänsä särmikästä artistista skitsofreniaa ei ole onnistuttu tuomaan. Kantava idea kaksijakoisuudesta on sokeuttanut (tai kuurouttaniut) tekijätiimin niin, ettei editointia ole maltettu tehdä lainkaan, vaan albumin on annettu venähtää kuin vanunut sukka. 

Vasta ylipitkän albumin loppupuolella hahmottuu kokonaisuuden sävellyksellinen punainen lanka. 

Hidas siirappisen falskiuden paremmalla puolella pysyttäytyvä, Alicia Keysin elävöittämä Morning LIght ja liki eeppiseksi balladiksi kasvava Say Something ovat tuotannollis-taiteellisia taidonnäytteitä.

 

Tomorrow. 12 PM ET. #SaySomething. @chrisstapleton.

A post shared by Justin Timberlake (@justintimberlake) on

Vastakohdilla leikkiminen on teoriassa hauska ajatus, mutta Timbelaken kohdalla tarpeeton. Levy toimisi kohtalaisena käyttöpoppina ilman rautalangasta väännettyä viitekehystäkin.

Justin Timberlake: Man Of The Woods (RCA)