Pertti Kurikan Nimipäivien solisti Kari Aalto ja koko muu bändi vetivät eilisen Euroviisu-shownsa täysillä. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela
Pertti Kurikan Nimipäivien solisti Kari Aalto ja koko muu bändi vetivät eilisen Euroviisu-shownsa täysillä. Kuva: Sanoma-arkisto / Leena Koskela

Paikan päälle matkanneita viisufaneja jatkopaikan menetys harmitti. – Toivottavasti PKN:n pojat eivät putoa korkealta.

Median suuresta kiinnostuksesta huolimatta Pertti Kurikan Nimipäivät karsiutui lauantaina kisattavasta euroviisufinaalista.

Suomalaisilla viisufaneilla oli selkeä näkemys siitä, miksi lopputulos oli tämä.

– Vaikka Pertti Kurikan Nimipäivien tyypit ovat sympaattisia, niin suomenkielinen punk-biisi ei ehkä avautunut riittävästi muualla Euroopassa, pohtii viisuviikoksi Wieniin matkannut Eeva Latva.

– Tässä semifinaalissa oli myös paljon Itä-Euroopan maita, jotka äänestävät perinteisesti toisiaan. Toki finaalipaikkaan tarvitaan tasaisesti ääniä muiltakin kuin naapurimailta, Latva jatkaa.

Jo viidennettätoista kertaa euroviisuihin matkanneet ystävykset Antti Salmela ja Martti Heikkinen uskovat, että yhtyeeltä odotettiin kotimaassa liikoja.

– Suomalaismedian ennakkohypetys oli ehkä liian itsevarmaa. Toivottavasti PKN:n pojat eivät putoa korkealta. Itse toki symppaan heitä jatkossakin, lieksalainen Heikkinen pohtii.

Kouvolalainen Antti Salmela toivoo, että Suomessa ei suhtauduta liian ryppyotsaisesti eilisillan lopputulokseen.

– Laulujuhlaahan tämä on ja PKN oli tänä vuonna joka tapauksessa varsinainen piristysruiske, Salmela ynnää.

Karsiutuminen saattaa kirpaista hetken verran, mutta viisufanien katseet kääntyvät nopeasti jo tulevaan.

– Ei tämä vaikuta loppulomaan. Tässä on paljon muita suunnitelmia, ja viisubileitäkin on vielä luvassa. Lauantaina jännitetään sitten ensi kevään mahdollista lomakohdetta, Latva naurahtaa.

– Pulinat pois, parhaat jatkoivat lauantain finaaliin, Heikkinen tuumaa lopuksi.

Ensimmäisestä semifinaalista jatkopaikan lunastivat Albania, Armenia, Venäjä, Romania, Unkari, Kreikka, Viro, Georgia, Serbia ja Belgia. Toinen semifinaali kisataan torstai-iltana.



Yksi Suomea eilen illalla paikan päällä kannustanut viisufani oli Australiassa asuva amerikkalais-filippiiniläinen Aaron Paraiso, joka oli varustautunut Suomen kannustusrekvisiittaan jo hyvissä ajoin ennen illan show'ta.
– Asuin nuorempana kymmenisen vuotta Suomessa. Suomi on minulle kuin yksi kotimaistani. Suomen putoaminen harmittaa, mutta muuten ilta oli mahtava. Suosikkini oli Romania, joka pääsi jatkoon.

Lue myös:

Muistatko nämä euroviisuriidat ja poliittiset kähminnät?

Pertti Kurikan Nimipäivät: ”Seuraavaksi teemme laulun sosiaalityöntekijöistä”

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.

Tänä jouluna ei tarvitse ihmetellä, minkä kirjan kääräisee pakettiin. Näillä vinkeillä ostat oikean kirjan niin romantikolle, nostalgikolle, feministille kuin lukutoukalle. 

Naisasiaa jokatytölle

Feminismikö muka takakireää? Höpöhöpö. Vuoden hauskimmat teokset käsittelevät niin railakkaasti naisen elämää, että niitä sopii kääräistä pakettiin niin parhaalle tyttökaverille kuin kummitytölle. 

Ruotsissa tunnetun Liv Störmquistin sarjakuvia lukiessa ei voi kuin huokailla ja ihmetellä, miten joku voi olla samaan aikaan niin viisas, taitava, hauska ja syvällinen kuin Liv! Aiemmin hän on tutkinut naisen sukupuolielimeen liitettyjä tabuja, uusissa albumeissa hän kyseenalaistaa viiltävän ironiseen tyyliinsä sellaisia länsimaisen kulttuurin totuuksia kuten parisuhde, romanttinen rakkaus, avioliitto ja kapitalismin synnyttämä äärimmäinen rikkaus.

Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja sisältää sadan todellisen tytyön tai naisen tarinan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajaa ympäri maailmaa. Meribiologi Sylvia Earlen muotokuva on Geraldine Syn.
Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja sisältää sadan todellisen tytyön tai naisen tarinan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajaa ympäri maailmaa. Meribiologi Sylvia Earlen muotokuva on Geraldine Syn.

 

Elena Favillin ja Francesca Cavallon upeasti kuvitetussa teoksessa kerrotaan prinsessasatujen sijaan, miten esimerkiksi Brontën sisaruksista, Michelle Obamasta tai Coco Chanelista kasvoi naisia, jotka muuttivat maailmaa? Tämä satukirja sopii kaikenikäisille. Se hymyilyttää, inspiroi ja muistuttaa siitä, että vaikka paljon on saavutettu, tasa-arvoon on meillä Pohjolassakin vielä pitkä matka.

Pitkien lukuromaanien ystäville

Tänä vuonna on helppo löytää lahjakirja heille, jotka haluavat käpertyä koko joulunpyhiksi peiton alle romaani kainalossa.

Hanya Yanagiharan tuhatsivuinen Pieni elämä alkaa viattomana New Yorkin yliopisto- ja galleriamaailmaan sijoittuvana ystävyyden kuvauksena, mutta kääntyy pian kuristavaksi sairauskertomukseksi. Silti tarinaa ei voi jättää kesken, niin upeasti se on kirjoitettu, niin läheisiksi sen henkilöt käyvät.

Runsaat 700-sivuinen Nathan Hillin Nix kertoo yliopisto-opettajasta, joka haluaa selvittää, miksi äiti hänet aikoinaan hylkäsi. Taiturimainen kerronta kuljettaa lukijan läpi Amerikan lähihistorian aina Norjaan ja takaisin. 

Zadie Smithin Swing Time on niin tarkka kahden tytön ystävyyden kuvaus, että lukijan mieleen palautuu kaikki hylkäämisen ja mustasukkaisuuden tunteet, joita nuorena ystäviään kohtaan tunsi. 

Myös hollantilaisen Herman Kochin Pormestari ja norjalaisen Anne B. Ragden Perintötila ovat vetäviä lukuromaaneja, jotka varmasti ilahduttavat kirjailijoiden faneja. Tuttuun tapaan Kochin romaanin päähenkilönä on jälleen keski-ikäinen, hyväosainen mies – tällä kertaa pormestari - jonka ajatuksille lukija saa hyväntahtoisesti nauraa. Tarinan jännite syntyy, kun pormestari alkaa epäillä vaimoaa pettämisestä.

Ragden tuore suomennos palaa Neshovin sikatilalle. Jokainen Berliinin poppelit -trilogian lukenut haluaa tietää, mitä hullunkuriselle perheelle nykyään kuuluu.

Romantikolle ja kokeilijalle

Rakkaudesta on tänä vuonna kerrottu monta koskettavaa tarinaa. Omaperäisimmät niistä perustuvat osittain kirjailijoiden omiin kokemuksiin: elämä on yllättänyt käänteillä, joista on ollut pakko kirjoittaa, niin uskomattomia tai tärkeitä ne ovat olleet. Traagisten rakkaustarinoiden ystävä tai ikuinen etsijä ahmaisee nämä:

Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaani käynnistyy, kun päähenkilön mies kertoo yhtäkkiä haluavansa olla nainen. Kurkkua kuristavassa tarinassa kuvataan, miltä tuntuu, kun mies vähä vähältä katoaa ja tilalle kasvaa vieras nainen.

Entä mitä tapahtuu, kun perheenäiti rakastuukin naiseen? Essi Kummu hyvästelee romaanissaan kaikki elämänsä kaksilahkeiset ja kuvailee samalla hersyvästi, millaista on olla murrosikäisen vanhempi.

Laura Gustafsson halusi kirjoittaa kaikkea häpeää vastaan ja syntyi Pohja: nuoren naisen hurja kasvukertomus syömishäiriöineen, itseinhoineen ja miessekoiluineen. Taidokkaan kirjailijan ironinen ääni lievittää kirjan surua ja rankkuutta.

Elena Ferranten Napoli-sarjan fania voi ilahduttaa kirjailijan itsenäisellä romaanilla Hylkäämisen päivät, joka on hurja tarina jätetyn naisen tuskasta ja psyyken hajoamisesta.  

Menneen maailman lumoa

Seilin saaren menneisyys mielisairaalana on viime aikoina kiehtonut monia taitelijoita. Tänä vuonna sattumalta niin Katja Kallion Yön kantaja kuin Johanna Holmströmin Sielujen saari kertovat saarelle suljetuista hulluista naisista.

Heidi Köngäksen Sandra on hieno sukupolviromaani, jossa kerrotaan, miltä tuntuu, kun sisällissota pyyhkäisee omaan pihaan.  Lähempään historiaan sijoittuu Kjell Westön sukutragedia Riikinkeltainen taivas, joka huokuu Helsinki-nostalgiaa.

Kiinnostavat naisten elämäkerrat ovat harvassa, mutta Hanna-Reetta Schreckin Ellen Thesleffin elämäkerta Minä maalaan kuin jumala on poikkeuksellisen hieno kirja rohkeasta taiteilijasta ja kosmopoliitista.