Ei pelkkiä bändejä.

1. Voit tehdä jotain kansainvälistä kotimaassa.

Flow on eka festarimme, jonka ulkomainen media on ­noteerannut festarien top 10 -listoille. The Guardian pitää meistä! Ja Spiegel! Tähän on vaadittu kuuden hengen kuraattoriryhmä, ­hikeä ja pr-toimintaa ulkomailla. Kulissien takana kaavaillaan, että Flow'sta tulee isompaa yhteistyökuviota, jossa elokuista Helsinkiä markkinoidaan joka vuosi eurooppalaisille turisteille.

2. Kuin kolme ravintola­päivää ­putkeen.

Jokainen some-poseeraaja on jo suunnitellut, kuinka Flow-skumppalasi ja gourmet-annos asetellaan Instagram-kuviin. ­Mukana festarilla on 30 helsinkiläisravintolaa. Siis 30! Flow’n toinen taiteellinen johtaja Tuomas Kallio sanoo, että huolella tehty kokonaisuus "vertautuu elämykselliseen ravintolakokemukseen enemmän kuin festarikokemukseen". Näin paljon ruokaa ja siistejä vessoja arvostetaan organisaatiossa.

3. Olisiko tämä kesän ainoa taidenäyttelysi?

Flow'hun mennään liputtamaan modernin kaupunkikulttuurin ja vapautuneen maailmankuvan puolesta. Visuaalinen taide on tärkeä osa pakettia. Ja missä muual­la voisit odottaa näkeväsi robotti-installaation tai ilma-akrobatiaa? Tai irakilaistaiteilijan kannanottoja ihmisoikeuksiin, syrjintään ja sukupuolikysymyksiin?

4. Siellä puhutaan asiaa.

Flow Talks Lunch Sessions on iltapäivätapahtuma festaritapahtuman sisällä, jossa puheenvuorot ja yleisökeskustelut käydään englanniksi. Vähän kuin Suomi Areena Pori Jazzien yhteydessä, mutta ei yhtään. Täällä puhujina on joukko ekohenkisiä start up -yrittäjiä, jotka aikovat muuttaa maailman.

5. Ai niin, ja onhan siellä niitä bändejäkin.

Manic Street Preachers, Skrillex, The ­National, Outkast, Janelle Monáe, Bonobo, Jessie Ware, Röyksopp, Robyn ja mitä näitä nyt on. Mielenkiintoista taustamusiikkia ruokailuun.

Flow Festival 8.–10. elokuuta Helsingin Suvilahdessa.

Lue myös:

Festareiden selviytymispaketti – näitä ilman et pärjää

Ovatko haisevat festarivessat pian historiaa?

Heitä kuultiin vuoden 2013 Flow-festivaaleilla

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****

 

Saiko Neumann sydämesi pamppailemaan? Hoilotitko kovaan ääneen Eppujen suurimpia hittejä?

 

 

Tässä musavisassa selviää kuka muistaa –  ja kuuli –  suurimpien Suomi-hittien sanat oikein.

Lisää biisien lyriikoita ja rokkitarinoita voi lukea tänä syksynä ilmestyneistä kirjoista:

Eppu Normaali: Kaikki sanat (Siltala), Salla Nazarenko: Neumann –  Dingo-kipparin käsikirja (Into), Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo ja Dave Lindholm: Sanat (Johnny Kniga)