Ray (Elle Fanning), Maggie (Naomi Watts) ja Dolly (Susan Sarandon).
Ray (Elle Fanning), Maggie (Naomi Watts) ja Dolly (Susan Sarandon).

Three Generations -elokuvan piti kertoa transteinistä, mutta se kertookin hänen äidistään. Sääli, että kutkuttavista aineksista on saatu aikaan vain keskinkertainen elokuva.

Three Generations -elokuvan pääosassa on kolme kovapäistä naista: taiteellinen lesbomummo Dolly (Susan Sarandon), hänen yh-äitinä elävä tyttärensä Maggie (Naomi Watts) ja Maggien lapsi Ray (Elle Fanning), joka on syntynyt tytön vartaloon mutta odottaa sukupuolenkorjausleikkausta. Kolmikko asuu saman katon alla, ja jokaisella on omat ongelmansa. Dolly-mummo haluaisi omaa tilaa ja heivata aikuisen tyttärensä pois kotoaan. Maggie taas ei ole vielä aivan sinut sen kanssa, että hänen tyttärensä on muuttumassa pojaksi. Hormonikorvaushoidossa oleva Ray tuskailee sen kanssa, miksei häntä nähdä sellaisena kuin hän on. Kun kuvioon revitään mukaan vielä menneisyyden haamuja eli Rayn isä ja tämän veli, on sotku melkoinen.

Three Generations -elokuvassa on kasassa loistavat ainekset kiinnostavaan draamaan – hyvät näyttelijät, totutusta poikkeavat henkilöhahmot ja mahdollisuus antaa ääni transsukupuolisille – mutta silti lopputulos on kaikin tavoin keskinkertainen.

Kiinnostavista, tärkeistä teemoista huolimatta lopputulos jää merkityksettömäksi ja valjuksi.

Kukaan näyttelijöistä ei varsinaisesti loista suorituksessaan, ja kiinnostavista, tärkeistä teemoista huolimatta lopputulos jää merkityksettömäksi ja valjuksi. On elokuvassa kuitenkin koskettaviakin kohtia, ja parhaimmillaan se on ihan kelpo viihdettä. Mainostuksesta huolimatta se ei tosin edes kerro transsukupuolisesta teinistä ja hänen elämästään, vaan enemmänkin hänen äidistään ja tämän rakkauselämästä. Mikä on sääli, sillä yksinäisen äidin mieskuvioista kertovia elokuvia on tehty lukemattomia jo tätä aiemmin.

Kun elokuva näytettiin pari vuotta sitten Toronton filmifestivaaleilla, sai se transyhteisön kuohumaan ja ohjaaja Gaby Dellalia syytettiin siitä, ettei hän ymmärrä transsukupuolisen teinin elämää alkuunkaan. Sitäkin on ihmetelty, miksei Rayn roolia tarjottu Elle Fanningin sijaan yhdellekään transsukupuolisista näyttelijöistä – sellaisia kun löytyy nykyään jopa Kauniista ja rohkeista. Jotkut transyhteisön edustajat ovat kuitenkin kehuneet elokuvaa siitä, että se onnistuu kuvaamaan täydellisesti jotain siirtymävaiheen kivuista ja tunteista. Kaipa totuus on jotain kahden mielipiteen väliltä.

Katso traileri:
 

Three Generations

**

Ensi-ilta 14.4.

Maailma on täynnä kirjahaasteita, mutta kuka oikeasti lukee vuodessa sata romaania, pelkästään klassikoita tai haluaa tieten tahtoen viettää aikaansa huonojen kirjojen parissa?

Lukeminen kannattaa aina. Kirjojen parissa ajan saa kulumaan viihdyttävästi, kirjoista voi oppia uutta ja niistä voi keksiä jutunjuurta muiden kanssa.

Mutta lukeminen on myös terveellistä ja se lisää elinvuosia. Viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä siitä, että kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa muistia ja voi ehkäistä muistisairauksia.

Tutkijoille ei ole täysin selvinnyt, miksi juuri romaanien lukeminen vaikuttaa näin posiitivisesti muistiin, mutta sen epäillään johtuvan siitä, että lukiessaan ihminen samastuu ja eläytyy toisten ihmisten kohtaloihin. Hän on siis sosiaalinen, vaikka makoileekin yksin omalla kotisohvallaan.  

Mutta mitähän sitä sitten lukisi, kun maailma on pullollaan lukemattomia kirjoja?

Me Naisten kirjahaasteessa löydät helposti uutta ja vähän yllättävääkin luettavaa.

Pelisäännöt ovat selvät: printtaa kirjalista talteen ja etsi sopivia teoksia kirjastoista, ystävien hyllyistä tai kirjakaupoista. Luettuasi kirjan, ruksaa suoritettu kohta ja tartu seuraavaan. Aikaa on vuosi ja rasteja 15.

Aika  alkaa än-yy-tee-nyt!  

1. Kirjan kannet ovat kirkkaan keltaiset.

2. Romaanin päähenkilöllä on sama nimi kuin parhaalla lapsuudenystävälläsi.

3. Kirjailija on kuuma.

4. Kirjan nimessä on adjektiivi.

5. Kirjailija on syntynyt samana vuonna kuin sinä (tai jos olet syntynyt 2000-luvulla, riittää, että kirjailija on syntynyt samalla vuosikymmenellä).

6. Kirjan kannessa on eläin.

7. Romaanissa on kuumaa seksiä.

8. Kirjaa voi värittää tai täyttää.

9. Romaani sijoittuu johonkin lämpöiseen maahan.

10. Kirja on kuuma puheenaihe ja tiedät tekeväsi vaikutuksen, kun luet sitä kahvilassa.

11. Kirjassa on alle 150 sivua.

12. Romaanin nimessä on vain yksi sana.

13. Kirjasta on tehty tv-sarja tai elokuva.

14. Kirjan nimessä on jossain muodossa sana rakkaus.

15. Kirja on kaunis ja sopii täydellisesti sohvapöydällesi/sisustukseesi.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***