Monen pakolaisen tavoin Modi saapui Turkista Kreikkaan meren yli. Laivan kapteeni hylkäsi huonokuntoisen kalastajaveneen matkan aikana, eivätkä kaikki sen matkustajat selvinneet hengissä, kun laiva haaksirikkoutui Kreikan rannikolle. Kuva: Sanoma-arkisto/ Sami Kero
Monen pakolaisen tavoin Modi saapui Turkista Kreikkaan meren yli. Laivan kapteeni hylkäsi huonokuntoisen kalastajaveneen matkan aikana, eivätkä kaikki sen matkustajat selvinneet hengissä, kun laiva haaksirikkoutui Kreikan rannikolle. Kuva: Sanoma-arkisto/ Sami Kero

Modi joutui jättämään kotinsa ja työnsä lääkärinä Syyriassa. Uusi kirja kertoo hänen kauhean ja koskettavan tarinansa. 

Toimittaja Lotta Nuotion, 38, juuri ilmestynyt kirja Yksi miljoonista – Modin pako Syyriasta on niin kammottavaa luettavaa, että useassa kohdassa se tekisi mieli jättää kesken.

Mutta juuri sen takia mahdollisimman monen pitäisi se lukea.

Syyrialaisen Modin kertomuksen luettuaan ymmärtää paljon syvemmin, miksi miljoonat ihmiset Lähi-Idässä ovat jättäneet kotinsa ja toivovat löytävänsä uuden elämän Euroopasta. Kirjassa kuvataan, miten nuori kirurgiopiskelija yrittää tehdä työtään kaoottisissa olosuhteissa sairaalassa, joutuu vangituksi ja kidutetuksi ja pakenee lopulta Syyriasta Turkin ja Kreikan kautta Ruotsiin.

”Silloin tällöin Modi alkoi kertoa kidutuksesta ja vankeusajastaan.”

Modin elämä on yhtä sinnittelyä, odotusta ja epätietoisuutta, kun koskaan matkan aikana ei tiedä, missä seuraavan yönsä viettää ja voiko luottaa salakuljettajaan, jonka haltuun on juuri luovuttanut viimeiset säästönsä.

– Modin pakotarina on yksi vaikeimmista ikinä kirjoittamistani teksteistä, vaikka yritin tuoda siihen mukaan myös huumoria ja ihmisten toisiaan kohtaan osoittamaa hyvää tahtoa. Itkin tosi paljon, kun kirjoitin sitä, Lotta kertoo tuoreesta kirjastaan.

Vaikeinta oli kirjata ylös luku, jossa kolmikymppinen kirurgiopiskelija Modi viedään kidutettavaksi maanalaiseen vankilaan. Kirjassa kuvataan käsittämätöntä silmitöntä väkivaltaa, jota Syyrian hirmuhallinto todistettavasti käyttää viholliseksi lukemiaan ihmisiä kohtaan.  

– En ole psykologi enkä uskaltanut kysyä kidutuksesta ja sillä tavalla viedä häntä uudestaan traumaattisiin kokemuksiin, joista kirjaa tehdessä oli kulunut aikaa vain vuosi. Mutta aina silloin tällöin Modi itse alkoi kertoa kidutuksesta ja vankeusajastaan, Lotta kertoo.

Pakolainen lukujen takana

Kahdeksan vuotta Turkissa asunut Lotta tapasi kirjansa päähenkilön toissa vuonna Istanbulissa etsiessään haastateltavia television uutisjuttua varten.

– Pakolaisia oli yhtäkkiä vaikea löytää, sillä kunta oli juuri kerännyt heidät pois keskustasta katunäkymää pilaamasta. Lopulta yöllä saimme vinkin ränsistyneestä talosta, jossa majaili noin 150 pakolaista. Modi oli yksi heistä.

”Pakolaisia oli vaikea löytää, sillä kunta oli kerännyt heidät pois pilaamasta näkymää.”

Syyrialainen, keskiluokkainen kirurgiopiskelija Modi kertoi Lotalle tarinansa, ja Lotta tajusi, että se pitäisi kertoa mahdollisimman monelle. Kolmikymppisen nuoren miehen elämään on helppo samastua. Ennen Syyrian tilanteen kärjistymistä hän kuunteli samanlaista musiikkia kuin me, katseli dvd:ltä elokuvia ja sopi Facebookissa kavereidensa kanssa tapaamisia rannoille tai baareihin.  

Lotasta tuntui, ettei Turkin ulkopuolella käsitetty lainkaan, mitä oli tapahtumassa.

– Turkissa oli kaksi miljoonaa pakolaista, joista osa odotti pääsyä Eurooppaan, mutta siitä ei puhuttu missään. Euroopassa ei tunnuttu lainkaan tajuttavan, millainen pakolaiskriisi sitä odotti tai millaisia epäkohtia pakolaisten elämään liittyi, Lotta kertoo.

Sulkeutuvat ovet

Kun Lotta kulki Modin mukana uudestaan ympäri Istanbulia, hän tunsi samalla tavalla kaikki ne ovet, jotka oli läimäisty ei-toivotun pakolaisen nenän edestä kiinni. Koulutuksestaan huolimatta Modin oli mahdotonta löytää työtä pakolaisia pullistelevassa kaupungissa eikä hän päässyt edes sisään YK:n pakolaisjärjestön toimistoon, jotta olisi voinut rekisteröityä pakolaiseksi.

”On helppo puhua virroista ja vyöryistä, vaikka luvun takana on oikea ihminen.”

Uutistoimittajan työssään Lotta oli raportoinut usein pakolaiskriisistä, mutta työn luonteeseen kuuluu, ettei ihmiskohtaloita voinut iltaisin kotona loputtomiin surra.  

– Uutistyössä elinehto on, että työhön suhtautuu tapauksina. Olin toki aina tuntenut myötätuntoa haastateltaviani kohtaan, mutta ennen Modin koko tarinan kirjoittamista en ollut pystynyt samastumaan heihin, Lotta sanoo.

– On helppo puhua virroista ja vyöryistä, vaikka luvun takana on oikea ihminen ja tarina. Ajattelin, että jos kirjallani voin saada yhdenkin lukijan tajuamaan tämän ja lisätä tietoisuutta pakolaisten oloista, olen onnistunut.

Toimittaja Lotta Nuotio kirjoitti kirjan syyrialaisesta pakolaisesta, koska halusi auttaa sillä tavalla, jonka parhaiten osaa: kirjoittamalla.
Toimittaja Lotta Nuotio kirjoitti kirjan syyrialaisesta pakolaisesta, koska halusi auttaa sillä tavalla, jonka parhaiten osaa: kirjoittamalla.

Apua lähelle

Lotan kotikaupungissa Istanbulissa pakolaiskriisi näyttää ihan erilaiselta kuin Suomessa. Kun kelit lämpenevät, ihmiset lähtevät jälleen liikkeelle, eikä tilanteeseen ole näkyvissä ratkaisua.

Pakolaisten tilannetta voitaisiin Lotan mukaan auttaa parhaiten ensimmäisissä saapumismaissa kuten Turkissa ja Libanonissa. Toisin kuin usein kuvitellaan pakolaisleireillä asuu vain 10% pakolaisista, joten pelkästään niiden olosuhteiden parantaminen ei riitä.

– Ajattelen samaan tapaan kuin Modi kirjassa: salakuljettajilta menisi leipä, ihmisiä ei hukkuisi epätoivoisilla merimatkoilla eivätkä EU-valtiot joutuisi maksamaan pitkien odotusaikojen asumiskuluja kalliissa asunnoissa, jos EU tekisi selvitystyön jo alkupäässä, jolloin ihmiset eivät saavu Eurooppaan miten sattuu hallitsemattomassa kaaoksessa. Jokaisen EU-maan pitäisi silloin nostaa vastaanottomääriä ja sitoutua niihin.  Tämä olisi ideaalitilanne ja vaatisi sekä rahaa että poliittista tahtoa. Ja voi olla, että on jo liian myöhäistä, Lotta pohtii.

”Olen antanut pakolaisille ruokaa, mutta en rahaa, sillä lapsia käytetään usein hyväksi kerjäämisessä.”

Mutta jokainen meistä voi auttaa pienin ja konkreettisin teoin vaikkapa ottamalla yhteyttä lähimpään pakolaisten vastaanottokeskukseen.

– Istanbulissa olen vienyt lasteni vanhoja leluja tai vaatteita kadulla asuville perheille. Joskus olen antanut pakolaisille myös ruokaa, mutta en rahaa, sillä lapsia käytetään usein hyväksi kerjäämisessä, Lotta kertoo.

Laput pois silmiltä

Tämä uutuuskirja on melkein liian ahdistavaa luettavaa

Paljon hyviä ajatuksia pakolaisten auttamisesta alkupäässä ja salakuljettamisten lopettamisesta. Mutta, mutta, en ymmärrä, mikä illuusio ihmisillä on siitä, että meidän velvollisuus on parantaa maailma ja ottaa kaikki parempaa elämää haluavat tänne. Se ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Ainut keino on muuttaa Irakin, Afganistanin, Syyrian yms. maiden polittiista tilannetta - lue-> sotimista uskonnon nimissä. Ei niitä sotia voiteta pakenemalla, jonkun pitää jäädä sinne taistelemaan ja...
Lue kommentti

Aiempaa avoimempia, rohkeampia ja niin kovin kunnollisia. Nykynuoret ovat ehdottomasti mainettaan parempia.

Kiittämättömiä laiskiaisia, nilkat paljaana liian kireissä verkkareissa viipottajia, Helsinki-Vantaan lentokentän nurkissa lorviskelijoita. Röyhkeitä rääväsuita, jotka eivät osaa arvostaa opettajiaan. Kaiken lisäksi he viettävät ihan liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa, ja tuppaavat olemaan kumppaninvalinnassakin kammottavan kranttuja.

Älkääkä edes mainitko heidän meininkiään työelämästä. He ovat patalaiskoja ja ”saikuttavat”, jos vähän harmittaa tai tuntuu siltä, ettei huvita. Tai siis jos he nyt edes päätyvät ikinä työelämään. Suurin osa heistä syrjäytyy tai jää esimerkiksi ideologisesti työttömiksi.

Sellaisia ne nykynuoret maineensa mukaan ovat. Todellisuus on kuitenkin toinen.

The Economist -lehti kirjoittaa tuoreessa artikkelissaan, että huonosta maineestaan huolimatta nykynuoret ovat itse asiassa perin loistavia tyyppejä. Emme voisi olla enempää samaa mieltä!

Siksi listasimme syyt, joiden takia nykynuoret ovat oikein mainiota porukkaa – ehkä jopa mainiompaa kuin edelliset sukupolvet:

1. He uskaltavat puhua aroistakin asioista…

Mielenterveyden ongelmat, seksi ja seksuaalisuus, itsetunto-ongelmat ja ulkonäköpaineet. Nykynuoret ovat kasvaneet maailmaan, jossa näistä asioista voidaan puhua suoraan.

Viime kesänä loppuneen Skam-sarjan moni aikuiskatsoja hämmästyi siitä, miten avarakatseisia ja suorasanaisia sarjan teini-ikäiset olivat. Sarjassa esimerkiksi mielenterveysongelmiin ja seksuaalisuuden etsimiseen suhteuduttiin lempeän mutkattomasti.

”Enää psyykkinen häiriö ei ole hävettävä vaan siihen voi hakea apua.”

– Sarja valoi uskoa siihen, että maailma on menossa parempaan suuntaan. Monet nuoret osaavat suhtautua vaikeisiin asioihin paljon tasapainoisemmin kuin ennen osattiin, totesimme jo tuolloin.

Myös monet nuorten suosikkivloggaajat ovat tunnettuja siitä, että he kertovat oman elämänsä haasteista, mielenterveyden kanssa kamppailusta tai esimerkiksi menkoista suorasanaisesti seuraajilleen. Yksi heistä on Maiju ”Mansikkka” Voutilainen, 21.

Maiju on nimetty vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi, koska hän on puhunut julkisesti mielenterveysongelmista, joista moni edelleen häpeän pelossa vaikeaa.

– On hienoa, jos joku on esimerkkini myötä rohkaistunut puhumaan ongelmistaan ja hakemaan apua, Maiju kertoi Me Naisille viime vuoden lopulla. Lue hänen haastattelunsa tästä:


2. …ja he uskaltavat hakea apua.

Masennusdiagnoosit ovat yleistyneet nuorten keskuudessa. Asiantuntijoiden mukaan tämä ei kuitenkaan välttämättä ole merkki siitä, että nuorisomme kärsii entistä enemmän. Se saattaa olla päinvastoin merkki siitä, että vihdoin he uskaltavat hakea apua.

– Palveluista puhutaan nuorten keskuudessa ja terveydenhoitajat osaavat ohjata nuoria niiden pariin. Selvästi myös psyykkisten häiriöiden leimallisuus on muuttunut. Enää psyykkinen häiriö ei ole hävettävä vaan siihen voi hakea apua, professori Eila Laukkanen totesi Ylen haastattelussa.

3. He ovat kovin kunnollisia.

Tilastojen mukaan suomalainen nuori on kiistatta raittiimpi, lainkuuliaisempi ja vähemmän väkivaltainen kuin koskaan aiemmin. Nuorisobarometrin mukaan moni luottaa myös kivenkovaa perinteisiin pohjoismaisiin arvoihin, kuten työhön ja perheeseen.

Ja vaikka nuorisolaisia pidetään perinteiden rappioittajina, todellisuudessa moni on varsin konservatiivinen.

– Yli 20 vuoden aikana on tapahtunut hyvin vähän muutoksia siinä, miten tärkeänä nuoret pitävät perhettä, työtä, hyvää toimeentuloa, isänmaallisuutta ja jopa asevelvollisuutta, tutkija Sami Myllyniemi kertoi Me Naisille vuosi sitten.

”Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä.”

Ja vaikka jotkut pilkkaavat nuorten haaveilevan ainoastaan julkkiksen ammatista ja törppöilevän pää pilvissä, moni on oikeasti ihan päinvastaista, jalat maassa -tyyppiä.

– Hyvin pienet, näkyvät joukot vääristävät julkista keskustelua siitä, että nuoret olisivat jotenkin yleisesti julkisuustyrkkyjä. Julkisuudesta haaveilee noin prosentti tutkitusta joukosta, jossa on miljoona 15–29-vuotiasta, tutkija Myllyniemi kertoi.

4. Heillä on taskussaan ihan loistavia kikkoja…

Saitko puhelun tuntemattomasta numerosta? Teinien kikka auttaa! Oululainen Minna, 16, kertoi taannoin Me Naisille kikasta, jolla tuntemattoman soittajan identiteetti selviää hetkellä.

– Kun joku on soittanut tuntemattomasta kännykkänumerosta, voi sen numeron tallentaa puhelimeen ja mennä sen jälkeen Whatsappiin katsomaan, kuka soittaja on. Silloin ei tarvitse maksaa kalliiden numeropalveluiden maksuja.

Lue kikasta enemmän tästä: 


5. …ja he lähtevät rohkeasti yrittämään.

Työelämä muuttuu jatkuvasti pirstaleisemmaksi, ja ennustusten mukaan tulevaisuudessa yhä useampi meistä tekee jotain muuta kuin tasaista palkkatyötä.

Siinä missä keski-ikäistä palkansaajaa tulevaisuudenkuva kauhistuttaa, nuoriso osaa suhtautua siihen rennosti. Onhan heitä peloteltu työelämän murroksesta jo lapsesta saakka.

Siinä missä keski-ikäistä palkansaajaa työelämän tulevaisuudenkuva kauhistuttaa, nuoriso osaa suhtautua siihen rennosti.

Moni nuori myös vaatii työnantajaltaan yhä enemmän. Yksi heistä on Netta Lehtonen, 27, jota haastattelimme viime vuonna.

– Olen kohdannut töissä tilanteita, joissa ideani eivät ole saaneet juuri ollenkaan palautetta tai kiitosta. Se tuntui todella turhauttavalta ja sai minut vaihtamaan työpaikkaa ja myöhemmin perustamaan oman yrityksen, hän totesi.

6. He välittävät tulevaisuudesta.

Luuletko, että nuorisolaiset törsäävät kaikki rahansa pelkkään materiaan, eivätkä pysty miettimään elämäänsä yhtä somevideota pidemmälle? Väärässä olet. Kansainvälisten tutkimusten ja kyselyiden mukaan Z-sukupolvi on edellistä sukupolvea kiinnostuneempi säästämään ja pitämään huolta ympäristöstä.

Tutkimusten mukaan nykynuorilla on myös aiempia sukupolvia paremmat yhteiskunnalliset tiedot ja taidot. Vaikka politiikka ei välttämättä erityisemmin kiinnostaisi, yhä useampi haluaa vaikuttaa ympäröivään maailmaan yksilötasolla esimerkiksi somessa.

7. He käyttävät kieltäkin kekseliäästi.

Viime vuosina on päivitelty runsaasti sitä, kuinka nuoret eivät osaa enää suomen kieltä. Todellisuudessa he osaavat ihan uudenlaista suomea, johon yhdistävät kansainvälistä termistöä perin luovastikin!

Tsekkaa tästä, kuinka hyvin tunnet nuorten ihan uudenlaisen sanaston:


8. He osaavat puolustaa itseään…

Aikuisväestön näkökulmasta nuorista on houkuttelevaa puhua omana, yhtenäisenä joukkona, jota yhdistää tietyt ongelmat ja piirteet. Todellisuudessa jokainen nuori on oma yksilönsä.

– Nuorista puhuminen yhtenäisenä joukkona on ihan yhtä hassua kuin aikuisista puhuminen yhtenä massana, sanoi tutkija Sami Myllyniemikin.

Vaikka vanhempien sukupolvien on välillä vaikea ymmärtää tätä, onneksi nuoret itse ymmärtävät – ja myös pitävät puoliaan.

Tämä on näkynyt esimerkiksi seksuaalista häirintää käsittelevässä #metoo-keskustelussa, jonka aikana moni vanhemman sukupolven edustaja on huomannut, että itselle vaikealta tuntuvat keskustelunaiheet ovat nuorille varsin arkipäiväisiä juttuja.

9. …ja luottavat omaan tyyliinsä.

Rehellinen palaute teini-ikäiseltä jokaiselle oman elämänsä Pirkko Arstilalle: ”Ihan sama, mitä mieltä olet minun pyllyverkkareistani. Jos näytän niissä omasta mielestäni hyvältä, totta hitossa käytän niitä.”

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***