Sinnikäs äiti (Julia Roberts) päättää laittaa poikansa Augustin (Jacob Tremblay) tavalliseen kouluun. Kuva: Nordisk Film
Sinnikäs äiti (Julia Roberts) päättää laittaa poikansa Augustin (Jacob Tremblay) tavalliseen kouluun. Kuva: Nordisk Film

Lämminhenkinen ja inspiroiva ensi-iltaelokuva Wonder kehottaa katsomaan ihmisiä pintaa syvemmälle.

August Pullman syntyy kasvoiltaan epämuodostuneena. Lapsi on elänyt eristäytynyttä elämää ja käynyt kotikoulua, kunnes äiti päättää, että hänen on aika mennä tavalliseen kouluun viidennelle luokalle.

On oivaltava idea kertoa tarina eri henkilöiden näkökulmista. Erityislapsi vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin ja yhteisöön. Sinnikkään äidin (Julia Roberts) yliopistoura on joutunut vuosiksi jäähylle hänen keskittyessään usein sairaalahoitoa tarvinneeseen lapseensa. Terve isosisko (Izabela Vidovic) on jäänyt kotona pikkuveljensä varjoon.

Tarina käsittelee itsehyväksyntää, ennakkoluuloja, ystävyyttä ja koulukiusaamista sekä neuvoo katsomaan ihmisiä pintaa syvemmälle. Sopii toivoa, että Wonderin näkisi myös mahdollisimman moni lapsi ja nuori, koska se kuvaa niin viisaasti perhe- ja ystävyyssuhteita. Elokuva näyttää lisäksi vammaisten kohtaamia ongelmia ja auttaa muita ymmärtämään, kuinka epäkohteliasta on esimerkiksi tuijottaa.

Tarina on kuvattu raikkaasti ja dialogi on oivaltavaa. Välillä juonenkäänteissä tosin lipsutaan amerikkalaisittain sentimentaalisen puolelle. Muuten tunteikkuus sopii herkkään aiheeseen.

Meikkiefektit ovat uskottavan näköisiä, vaikka toki korrektimpaa olisi, jos päärooliin olisi löydetty lapsi, jonka kasvot ovat oikeasti epämuodostuneet. Pääroolissa loistavalla 11-vuotiaalla Jacob Tremblaylla on jo paljon kokemusta elokuvanäyttelemisestä (Before I Wake, Room).

August kuvataan muita inspiroivana hahmona. Tosin vammaisaktivistit ovat puhuneet viime aikoina siitä, etteivät he tahdo tulla nähdyiksi vain tavallisten ihmisten inspiroijina ja saada ihailua siitä hyvästä, että elävät tavallista elämää. He eivät koe itse vammaansa ongelmaksi, vaan vaikeuksia aiheuttavat esimerkiksi portaat tai syrjintä työnhaussa. He haluavat näkyä eri rooleissa yhteiskunnassa ja saada tunnustusta saavutuksistaan silloin, kun siihen on oikeasti aihetta.

Augustille on kuitenkin iso kynnys mennä kouluun ja hankkia ystäviä, joten hänelle on saavutus alkaa elää täyttä elämää. On hienoa, että hänet on kuvattu monipuolisena hahmona, jolla on esimerkiksi kiinnostuksenkohteita, kuten avaruus ja fysiikka.  

Wonder perustuu Raquel Jaramillon samannimiseen bestselleriin vuodelta 2012. Ohjaaja Stephen Chbosky on tehnyt myös elokuvan käsikirjoituksen, ja ohjannut aikaisemmin esimerkiksi omaan nuortenkirjaansa perustuvan kehutun elokuvan Elämäni seinäruusuna (2012).

Wonder ****

 

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****