Talvivaaralla on monta tarinaa. Yksi on kaivostyöläisten oma, eikä se ole kaunis kertomus.

Markku Heikkisen dokumentti Talvivaaran miehet Suomen kuuluisimman nikkelikaivoksen kaaoksesta on nimetty harmillisen mieskeskeisesti, koskettavathan päästöongelmat tietenkin kaikkia.

Ohjaajan näkökulma selittää nimeä: keskiössä ovat kaivoksen työmiehet. He, jotka pohtivat, kuka puhuu totta; he, joiden maine talvivaaralaisina on työmarkkinoilla miinaa; he, joiden lapsia isän työpaikan vuoksi kiusataan koulussa. Voiko työllä olla arvoa, jos samalla leimataan paholaiseksi?

Talvivaaran tilanne kriisiytyi vuonna 2012, kun ensin tapahtui kuolemaan johtanut rikkivetymyrkytys ja sitten selvisivät laajat ympäristövuodot. Äkkiä kaivos oli kaikkien huulilla, mutta harva tietää vieläkään ruohonjuuritason tunnelmia.

Heikkinen tahtoi lähestyä aihetta ihmisen kautta. Työntekijöiden näkökulma on uskalias, ja on hienoa, että niin moni suostui astumaan kameran eteen ja puhumaan rehellisen ronskisti.

Tiedollinen anti on vahva: dokumentti kertoo selkeästi, mistä on kyse. Ympäristötuhoja käsitellään kansalaisten reagoinnin kautta. Kun oman kodin takapiha liataan, vihastuvat kainuulaiset. Vaikuttavinta on se vimma, jolla väki infotilaisuuksissa puhuu suunsa puhtaaksi. Tällaista osallistumista ja tunnetta harvoin Suomessa näkee.

Valta ja vastuu mietityttävät niin konkurssikypsän Talvivaaran työntekijöitä kuin Kainuun asukkaitakin. Vaikka herrojen ja duunareiden välinen kuilu on esillä, onnistutaan näkemään rivien väliin, inhimillisiin, joskin kyseenalaisiin virheisiin.

Kriisi on jättänyt jäljen. Keskeistä on luottamus ja kommunikaatio: keneen voi hädän hetkellä suuryrityksessä turvautua, keneen uskoa? Vieläkö on salattavaa?

Katso traileri:

Talvivaaran miehet

***

Ensi-ilta 20.2.2015.

Lue Me Naisten kaikki leffa-arviot täältä.