Vallan kääntöpuoli kuvaa peliä politiikan kulisseissa. Presidenttiehdokas Eva Biaudet piti elokuvasta.

– Montako tähteä tälle saa antaa? presidenttiehdokas Eva Biaudet kysyy. –Tykkäsin kyllä viiden tähden edestä.

Olemme olleet katsomassa elokuvaa Vallan kääntöpuoli, joka kuvaa peliä politiikan kulisseissa. Toinen presidenttipelin naisista, Sari Essayah, ei ehtinyt mukaan.

Yhdysvaltoihin demokraattien esivaalikiertueelle sijoittuva elokuva on kiinnostava presidentinvaalejammekin ajatellen.

– Se juuri on politiikassa jännittävintä, että kokee tekevänsä jotain tärkeää, kamppailee yhdessä paremman maailman ja Suomen puolesta.

Elokuvassa Ryan Gosling on presidenttiehdokkaaksi pyrkivän kuvernöörin (George Clooney) lehdistösihteeri, taitava mielikuvien rakentaja, joka uskoo ehdokkaansa arvoihin. Idealismi alkaa karista, kun kampanjakoneistojen otteet
kovenevat.

Biaudetin mielestä valtaa pitääkin pohtia.

– Valta on kuin kultakimpale, jota tavoitellaan. Mutta jos sen saa väärällä tavalla, se ei ole enää niin arvokasta. Silloin olisi parempi hävitä ja pitää oma moraalinsa.

Clooneyn ohjaama draama kuvaakin kirpaisevasti houkutusta hylätä ihanteet tappion uhatessa. Politiikka näyttäytyy konkreettisina valintoina.

Biaudetin mielestä oikeita valintoja on helpompi tehdä, kun elämässä on muutakin kuin työ.

– Naiset ja miehet, jotka elävät tiiviisti perheensä kanssa, eivät
ehkä ole yhtä valmiita ylittämään tiettyjä moraalisia rajoja. Vaikka häviäisi, elämässä on muutakin. He tuovat moraalista selkärankaa työelämään ja politiikkaan.

Vallan kääntöpuoli
Eva Biaudet: *****
Kaisu Tervonen: ****


Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maria Theresia von Paradisin näköä yritettiin palauttaa muun muassa saksalaisen Franz Mesmerin poppaskonsteilla.

Itävaltalaisen hallintoneuvoksen tytär Maria Theresia von Paradis (1759–1824) menetti näkönsä leikki-ikäisenä. Hänen aristokraattiset vanhempansa turvautuivat milloin minkäkin puoskarin apuun, jotta heidän tyttärensä saisi näkökykynsä takaisin.

Yksi von Paradisia hoitaneista ”asiantuntijoista” oli saksalainen Franz Mesmer. Tohtori oli kehittänyt oman poppaskonstinsa mesmerismin. Hoidon ideana oli ohjailla fluidiumia – Mesmerin ”löytämää” eteeristä ainetta – ihmisen elimistössä. Hoito saavutti niin suuren suosion, että suomen kielessäkin on sana ”mesmeroida”.

Itävaltalainen Barbara Albert on ohjannut näistä tosielämän tapahtumista mielikuvitusta kutittelevan draaman. Valitettavasti elokuva keskittyy vain von Paradisin ja Mesmerin potilassuhteeseen eikä kerro Maria Theresian myöhemmistä vaiheista. Hän loi uran pianistina ja säveltäjänä sekä inspiroi Mozartia säveltämään yhden pianokonsertoistaan.

Elokuva on puvustettu ja lavastettu huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten. Rokokooajan puvut ja huonekalut saavat huokailemaan ihastuksesta. Nimiroolissa nähtävä Maria Dragus näyttelee niin vakuuttavasti, että luulin hänen olevan oikeastikin sokea. Devid Striesow sen sijaan ei vakuuttanut Mesmerinä. Velho onnistui lumoamaan potilaansa varmasti ennen kaikkea karismallaan. Striesowilta sen sijaan moinen henkinen säteily puuttuu.

Madamoiselle Paradis ***