Tatu Sinisalo ja Teppo Manner näyttelevät ansiokkaasti Toni Wirtasta ja Sipe Santapukkia. Kuva: Optipari
Tatu Sinisalo ja Teppo Manner näyttelevät ansiokkaasti Toni Wirtasta ja Sipe Santapukkia. Kuva: Optipari

Tositapahtumiin perustuva draama Teit meistä kauniin kompastuu tietosanakirjamaisuuteen.

1990-luvun alun Heinolassa polttopullot lentävät, uutiset toitottavat talousahdinkoa ja teinilempi leiskuu.

Teollisuuskaupungin teinit Toni Wirtanen (Tatu Sinisalo), Antti Lautala (Roope Salminen) ja Sipe Santapukki (Teppo Manner) löytävät punkista yhteisen henkireiän, josta kehkeytyy muutaman kurvin jälkeen huippumenestynyt rockbändi.

Basistiksi bongataan yhdysvaltalainen vaihto-oppilas ja Sipen ihastus Amanda ”Mandy” Gaynor (Mimosa Willamo). Myöhemmin porukkaan liittyy kulmien kusipäisin teinipahis Tuukka Temonen (Iiro Panula).

Markka kelluu, firmat menevät konkurssiin, ihmiset menettävät työpaikkansa. Elokuva alleviivaa lama-aikaa turhankin voimakkaasti – viesti kävisi selväksi vähemmälläkin arkistokuvalla ajan uutisista.

Kyseessä on yhtyeen entisen basistin Tuukka Temosen ensimmäinen pitkä fiktioelokuva. Välillä tarina laahaa, ja lopusta puuttuu voimaa. Isoin ongelma on, että elokuvan tunnelma on turhan vakava ja tietosanakirjamainen. Takaumat on toteutettu kiusaannuttavan melodramaattisesti. Huumoria voisi olla enemmän, ja jään kaipaamaan ankeuden vastapainoksi nuoruuden iloa ja intohimoa.

Ysärivaatteita on viihdyttävää katsella. Osa on nyt trendikkäitä ja osa kestänyt aikaa huonommin – kuten hiustyylit.

On ilahduttavaa, että pääosiin on valittu nuoria, lahjakkaita ja vielä tuntemattomia kasvoja. 

1990-luvun nuorten maailmassa kaikki räkivät, ihastukset ovat palavia ja paha olo purkautuu nyrkkein. Teiniangsti on paikoin tunnistettavaa ja paikoin vaivaannuttavan epäluontevaa.

On ilahduttavaa, että pääosiin on valittu nuoria, lahjakkaita ja vielä tuntemattomia kasvoja. He muistuttavat häkellyttävän paljon esikuviaan niin ulkoisesti kuin eleiltäänkin. Varsinkin Tatu Sinisalo hallitsee Toni Wirtasen puhetavan ilmiömäisen taitavasti. Mimosa Willamo näyttelee muuten raikkaasti, mutta Mandyn hahmo kärsii epäluonnollisen ja oudon kuuloisesta englannin ja suomen sekoituksesta.

Temonen ei ole kaunistellut omaa tarinaansa, vaikka tylystä pahiksesta paljastuu lopulta uusia puolia. Paljon tilaa saava hahmo syvenee kuitenkin turhan myöhään.

Tonin ensirakkauden Ellin (Hanna Vähäpassi) hahmo on käsittämättömän kapea, suorastaan demonisoitu. Elli vain on ehkä maailmanhistorian kamalin tyttöystävä ja sillä siisti.

Pikkurooleista on hauska bongailla julkkiksia.

Bändiläisten vanhempien tarinat jäävät nekin ohuiksi, vaikka tosielämän aineksissa on draamaa. Pienistä sivu- ja cameorooleista on hauska bongailla julkkiksia, kuten Apulannan jäseniä, kirjailija Juha Itkosen sekä Toni Wirtasen puolison muusikko Jannika B:n, joka tekee debyyttinsä valkokankaalla.

On vaikea lähtökohta, että yksi keskeisistä henkilöistä on ohjannut elokuvan ja tuottanut sen yhdessä puolisonsa (Olga Temonen) kanssa. Kenties ulkopuoliset silmät olisivat tehneet hyvää.

Lue myös kohusta, joka leffasta syntyi: Tuukka Temonen selittää, miksi loukkaantui Apulanta-elokuvan kritiikistä

Yhtyeen musiikkia elokuvassa olisi voinut olla enemmänkin, mutta Apulanta-fanit luultavasti viihtyvät, ja heitähän tunnetusti riittää. Moni katsoja lienee myös kiinnostunut 1990-luvun ajankuvasta ja nostalgisoimisesta.

Katso traileri:

Teit meistä kauniin

**

Ensi-ilta 7.9.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Maailma on täynnä kirjahaasteita, mutta kuka oikeasti lukee vuodessa sata romaania, pelkästään klassikoita tai haluaa tieten tahtoen viettää aikaansa huonojen kirjojen parissa?

Lukeminen kannattaa aina. Kirjojen parissa ajan saa kulumaan viihdyttävästi, kirjoista voi oppia uutta ja niistä voi keksiä jutunjuurta muiden kanssa.

Mutta lukeminen on myös terveellistä ja se lisää elinvuosia. Viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä siitä, että kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa muistia ja voi ehkäistä muistisairauksia.

Tutkijoille ei ole täysin selvinnyt, miksi juuri romaanien lukeminen vaikuttaa näin posiitivisesti muistiin, mutta sen epäillään johtuvan siitä, että lukiessaan ihminen samastuu ja eläytyy toisten ihmisten kohtaloihin. Hän on siis sosiaalinen, vaikka makoileekin yksin omalla kotisohvallaan.  

Mutta mitähän sitä sitten lukisi, kun maailma on pullollaan lukemattomia kirjoja?

Me Naisten kirjahaasteessa löydät helposti uutta ja vähän yllättävääkin luettavaa.

Pelisäännöt ovat selvät: printtaa kirjalista talteen ja etsi sopivia teoksia kirjastoista, ystävien hyllyistä tai kirjakaupoista. Luettuasi kirjan, ruksaa suoritettu kohta ja tartu seuraavaan. Aikaa on vuosi ja rasteja 15.

Aika  alkaa än-yy-tee-nyt!  

1. Kirjan kannet ovat kirkkaan keltaiset.

2. Romaanin päähenkilöllä on sama nimi kuin parhaalla lapsuudenystävälläsi.

3. Kirjailija on kuuma.

4. Kirjan nimessä on adjektiivi.

5. Kirjailija on syntynyt samana vuonna kuin sinä (tai jos olet syntynyt 2000-luvulla, riittää, että kirjailija on syntynyt samalla vuosikymmenellä).

6. Kirjan kannessa on eläin.

7. Romaanissa on kuumaa seksiä.

8. Kirjaa voi värittää tai täyttää.

9. Romaani sijoittuu johonkin lämpöiseen maahan.

10. Kirja on kuuma puheenaihe ja tiedät tekeväsi vaikutuksen, kun luet sitä kahvilassa.

11. Kirjassa on alle 150 sivua.

12. Romaanin nimessä on vain yksi sana.

13. Kirjasta on tehty tv-sarja tai elokuva.

14. Kirjan nimessä on jossain muodossa sana rakkaus.

15. Kirja on kaunis ja sopii täydellisesti sohvapöydällesi/sisustukseesi.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***