Elmer Bäck sai kiinnostavan nakuhaasteen ohjaaja Peter Greenawaylta.

Tuo elokuvissa harvinainen elinlaji, penis, on Peter Greenawayn uusimmassa ohjauksessa toiminnan keskipiste. Se liittää ihmisen rakkauden ja rappion jatkumoon. Leiskuvassa leffassa neuvosto-ohjaaja Sergei Eisenstein (suomalainen Elmer Bäck) matkustaa Meksikoon kuvaamaan elokuvaa, filosofoimaan ja tutustumaan omaan ja toisten alapäähän. Multitekniikkaa käyttävä elokuva huvittaa, pyörryttää ja uuvuttaa.

Kuolema on läsnä kaiken aikaa vastakohtana voimakkaalle elämänhalulle. Eisenstein tanssii luurankojen kanssa, tarkkailee muumioituneita kasvoja Kuolleiden museossa ja pohtii omaa olevaisuuttaan. Rakastuminen naimisissa olevaan opasmieheen avaa oven seksuaalisille kokeiluille ja samalla syvälle itseen.

Greenawayn häkellyttävä showtyyli marssittaa estradille lukuisan joukon historian henkilöitä ja viitteitä vuosien varsille. Ilotulituksena etenevä tarina kertoo Eisensteinin kymmenestä päivästä Meksikon värimeressä. Päivien päätyttyä kotiin palaa muuttunut mies.

Elmer Bäck on suomalaisille varsin tuntematon kasvo. Hän on ollut esimerkiksi elokuvassa Missä kuljimme kerran (2011) sekä kokeellisen Nya Rampen -teatteriryhmän jäsen. Eisensteinin roolissa Bäck on mainion vakuuttava, ja vain aavistuksen suomalainen.

Taide-elokuva ei silti lie helpoimmasta päästä: ainakin yhdestä näytöksestä poistui kesken useita henkilöitä.

Katso traileri:

Eisenstein in Guanajuato -elokuvan virallinen trailer from B-Plan Distribution on Vimeo.

 

 

Eisenstein in Guanajuato

***

Ensi-ilta: 4.9.

Lue lisää:

Tätä peniksen ominaisuutta naiset arvostavat eniten (ei, se ei ole koko)

30 tiukkaa kysymystä – testaa Me Naisten eeppisessä joululauluvisassa, miten hyvin tiedät rakastetut klassikot ja muut sesonkibiisit. Vain todellinen tietäjä saa kaikki oikein!

 

 

The Crown -sarjasta tuttu Claire Foy nähdään uutuusdraamassa Breathe poliota sairastavan miehen omistautuvana vaimona.

Robin Cavendish (1930–1994) halvaantui kaulasta alaspäin sairastuttuaan polioon 28-vuotiaana. Hänen henkensä oli hengityslaitteen varassa. 1950-luvulla hengityskonepotilaat joutuivat viettämään loppuelämänsä sairaalassa. Cavendish vaati kuitenkin päästä kotiin, vaikka lääkäri ennusti hänen kuolevan kahdessa viikossa ilman sairaalahoitoa.

Toivetta ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman hänen viimeisillään raskaana olleen vaimonsa Dianan omistautumista. Eikä ilman Robinin yläluokkaisuutta ja sen myötä kertynyttä omaisuutta.

Cavendishien poika Jonathan on tuottanut vanhempiensa tarinasta uutuusdraaman Breathe. Pojan hallitseva rooli elokuvanteossa selittää sen, miksi pariskunnan elämää kuvataan niin sovinnaisesti. Robinin ja Dianan suhde on tasapainoinen ja seesteinen, eikä elokuvassa nähdä ainuttakaan perheriitaa. Luulisi, että omaishoitajan ja hoitajastaan täysin riippuvaisen hoidettavan suhde olisi omiaan aiheuttamaan ristiriitoja.

Monet vammaisaktivistit ovat sitä mieltä, että vammaisten seksi on yhä tabu, jota ei uskalleta käsitellä. Elokuvassa parin seksielämään viitataan vain hienoisesti vihjaillen. Tai sitten Jonathan-poika ei vielä aikuisenakaan halua nähdä vanhempiaan seksuaalisina olentoina.

Elokuva tarttuu vammaisuuteen muutenkin silkkihansikkain. Se kertoo selviytymistarinan: Robin on sankari, jonka urheutta hänen ystävänsä ihailevat. Diagnoosin saatuaan Robin toivoo eutanasiaa, mutta kun hän on hyväksynyt sairautensa, negatiivisia tunteita ei enää juuri näytetä. Hänestä tuli yksi maailman ensimmäisistä vammaisaktivisteista.

Asia on tärkeä, mutta draaman ote on välillä kuin valistuselokuvan. Vammaisista soisi näkevänsä elokuvia, jossa heidät esitettäisiin ennen kaikkea ihmisinä ja sitten vasta vammaisina.

Robinia näyttelee Andrew Garfield ja Dianaa The Crown -tv-sarjan pääosasta tuttu Claire Foy. Elokuva on taattua BBC-laatua: puvustukset, lavastus ja kuvaus hivelevät silmää. Elokuva on Andy Serkisin esikoisohjaus. Hänet muistetaan parhaiten Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa tekemästään liikkeenkaappausroolistaan Klonkkuna.

Breathe ***