Juha Lehti yhtyeineen tavoittaa jotain olennaista suomalaisuudesta.
Juha Lehti yhtyeineen tavoittaa jotain olennaista suomalaisuudesta.

Pitkän uran tehneen bändin kokoelmalevy toimii parhaiten paloissa.

Sir Elwoodin hiljaisten värien 20-vuotisen uran kiteyttävään kokoelmajulkaisuun mahtuu paitsi melankolian sävyjä, myös pilkahduksia ironisesta huumorista ja rinnanröyhistelystä.

Rautavaaraa, Virtaa, Juicea, Hectoria ja Davea kunnioittavan lauluntekijän Juha Lehden tuotanto on yhtä vahvasti tarinaa kuin musiikkia. Hän kieltämättä tavoittaa jotain olennaista kalpean kansan tunnoista. Vaikkei estetiikkaa kokisikaan omakseen, sen tarkkanäköisyyttä ja bändin ammattitaitoisuutta on pakko arvostaa.

Kolmen cd:n, yhden livelevyn ja bonus-dvd:n sisältävä kokoelma on linjakas, sillä orkesterilla oli paletti hyvin kasassa jo 1990-luvun alussa. Yhdellä kertaa nautittuna julkaisu toki aiheuttaa yliannostuksen nostalgian arkkuun kätkettyä keskiolutjatsia, mutta paloissa homma toimii.

Neiti Kevät, Viimeisellä rannalla, Perunamaa, Puunukke ja muut hienot hitit ovat tietysti mukana kaipuuntäyteisessä aikakirjassa. 1990-luvun villikissat, varatkaa nenäliinoja taskuihin.

LEVYARVIO

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia, Osa 3
Herodes
Tähdet: ****

Me Naiset valitsi naisten kirjallisuuden keskeiset klassikot. Onko 50 Shades of Gray ja Tiina saa suukon luettu?

Saitko 100/100 Kirjojen Suomen Pätemistestistä? Tietysti, mutta luuletko olevasi kovakin naisten kirjallisuuden tuntija? Veikkaatko, että olet lukenut oleellisimmat tyttökirjat, chick lit -helmet ja naisten suosikkiromaanit vuosien varrelta?

Testaa suurehkosta Me Naisten tyttökirjallisuuspätemistestistä, montako 90 merkkiteoksesta olet lukenut!

 

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****