Juha Lehti yhtyeineen tavoittaa jotain olennaista suomalaisuudesta.
Juha Lehti yhtyeineen tavoittaa jotain olennaista suomalaisuudesta.

Pitkän uran tehneen bändin kokoelmalevy toimii parhaiten paloissa.

Sir Elwoodin hiljaisten värien 20-vuotisen uran kiteyttävään kokoelmajulkaisuun mahtuu paitsi melankolian sävyjä, myös pilkahduksia ironisesta huumorista ja rinnanröyhistelystä.

Rautavaaraa, Virtaa, Juicea, Hectoria ja Davea kunnioittavan lauluntekijän Juha Lehden tuotanto on yhtä vahvasti tarinaa kuin musiikkia. Hän kieltämättä tavoittaa jotain olennaista kalpean kansan tunnoista. Vaikkei estetiikkaa kokisikaan omakseen, sen tarkkanäköisyyttä ja bändin ammattitaitoisuutta on pakko arvostaa.

Kolmen cd:n, yhden livelevyn ja bonus-dvd:n sisältävä kokoelma on linjakas, sillä orkesterilla oli paletti hyvin kasassa jo 1990-luvun alussa. Yhdellä kertaa nautittuna julkaisu toki aiheuttaa yliannostuksen nostalgian arkkuun kätkettyä keskiolutjatsia, mutta paloissa homma toimii.

Neiti Kevät, Viimeisellä rannalla, Perunamaa, Puunukke ja muut hienot hitit ovat tietysti mukana kaipuuntäyteisessä aikakirjassa. 1990-luvun villikissat, varatkaa nenäliinoja taskuihin.

LEVYARVIO

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia, Osa 3
Herodes
Tähdet: ****

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****