Rehellisen rosoinen leffa ansaitsee täydet viisi tähteä.

Harvoin sitä itkee, kun katsoo kauniita ihmisiä kiehnäämässä alasti toisiaan vasten. Uutuusdraama Shame esittää kuitenkin niin rehellisen rosoisen vision seksiaddiktin elämästä, että empatiarajoitteisinkin katsoja tuntee tyhjyyden, jota addikti yrittää täyttää.

New Yorkissa asuvalla Brandonilla (Michael Fassbender) riittää satunnaisia kumppaneita ja rahaa maksullisiin naisiin, mutta spermaa jää vielä pornon suurkulutukseenkin. Jatkuvasta intiimikontaktista huolimatta Brandon ei ole läheinen kenenkään kanssa. Miehen tarkkaan rajattu elämä järkkyykin, kun hänen yökerholaulajasiskonsa Sissy (loistava Carey Mulligan) tuppaa sohvalle asumaan.

Ohjaaja Steve McQueenin ja näyttelijä Michael Fassbenderin välillä vallitsee syvä luottamus päätellen siitä, mitä jälkimmäinen on roolien eteen valmis tekemään. Miesten aiempaa yhteistä elokuvaa Hunger (2008) varten Fassbender laihdutti 15 kiloa.

Tällä kertaa näyttelijän kroppa on paremmassa lihassa, mikä käy erittäin selväksi, sillä Brandonin roolissa on paitsi useita suorasukaisia seksikohtauksia myös muuten vaan etupuolen paljastavaa alastomuutta.

Ja paljas draama on muutenkin. Se on riisuttu kaikesta turhasta. New Yorkin kylmät metrovaunut, anonyymit hotellihuoneet ja Brandonin persoonaton asunto korostavat sitä, ettei tässä todellakaan ole kyse kutkuttavasta sarjasta eroottisia seikkailuja.

Venetsian elokuvajuhlilla roolistaan ansaitusti palkittu Fassbender tekee työtä kirjaimellisesti koko kropallaan. Ihon kautta päästään myös syvälle addiktin olemukseen.

Epätoivonhajuinen draama asettaa riman korkealle loppuvuoden elokuvia ajatellen.

Shame
Ensi-ilta 13.1.
Tähdet: *****