Kolmen kuun kuningatar on kertomus maalaistytöstä, josta tulee kuningatar.
Kolmen kuun kuningatar on kertomus maalaistytöstä, josta tulee kuningatar.

Carita Forsgrenin käsissä Ruotsin kuningattaresta syntyi verevä romaani ja kuvaus 1500-luvun elämästä. Omaleimainen kerrontatyyli tuo tarinaan syvyyttä.

Carita Forsgren on luonut tarunhohtoisesta Kaarina Maununtyttärestä, oikeammin Karin Månsdotterista aidon, verevän ihmisen.

Romaani Kolmen kuun kuningatar on mukaansa tempaava kertomus maalaistytöstä, josta tulee kuningas Erikin vaimo, siis Ruotsin kuningatar ja lopulta taitava ja arvovaltainen kartanonemäntä. Kirja on myös mehevä kuvaus 1500-luvun lopun elämästä.

Kirjassa Karin kertoo elämästään kirjoittajalle, joka tuikkaa väliin omia ajatuksiaan: vertailee Karinin ajan elämää nykyaikaan, selittää termejä ja jopa väittää vastaan, koska historialliset dokumentit kertovat toisin kuin Karin.

Vakiopuolustus on, ettei tuohon aikaan nainen päässyt historian lehdille kuin korkeintaan alaviitteeseen.

Kerrontatyyli on virkistävä ja tuo tarinaan syvyyttä: kenen kertomus oikeastaan on totta ja kuinka monin tavoin ihmisen tekoja ja valintoja voikaan tulkita ja arvottaa.

KIRJA-ARVIO

Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar
Otava 2009
Tähdet: * * * *

Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maria Theresia von Paradisin näköä yritettiin palauttaa muun muassa saksalaisen Franz Mesmerin poppaskonsteilla.

Itävaltalaisen hallintoneuvoksen tytär Maria Theresia von Paradis (1759–1824) menetti näkönsä leikki-ikäisenä. Hänen aristokraattiset vanhempansa turvautuivat milloin minkäkin puoskarin apuun, jotta heidän tyttärensä saisi näkökykynsä takaisin.

Yksi von Paradisia hoitaneista ”asiantuntijoista” oli saksalainen Franz Mesmer. Tohtori oli kehittänyt oman poppaskonstinsa mesmerismin. Hoidon ideana oli ohjailla fluidiumia – Mesmerin ”löytämää” eteeristä ainetta – ihmisen elimistössä. Hoito saavutti niin suuren suosion, että suomen kielessäkin on sana ”mesmeroida”.

Itävaltalainen Barbara Albert on ohjannut näistä tosielämän tapahtumista mielikuvitusta kutittelevan draaman. Valitettavasti elokuva keskittyy vain von Paradisin ja Mesmerin potilassuhteeseen eikä kerro Maria Theresian myöhemmistä vaiheista. Hän loi uran pianistina ja säveltäjänä sekä inspiroi Mozartia säveltämään yhden pianokonsertoistaan.

Elokuva on puvustettu ja lavastettu huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten. Rokokooajan puvut ja huonekalut saavat huokailemaan ihastuksesta. Nimiroolissa nähtävä Maria Dragus näyttelee niin vakuuttavasti, että luulin hänen olevan oikeastikin sokea. Devid Striesow sen sijaan ei vakuuttanut Mesmerinä. Velho onnistui lumoamaan potilaansa varmasti ennen kaikkea karismallaan. Striesowilta sen sijaan moinen henkinen säteily puuttuu.

Madamoiselle Paradis ***