Terhi Hannula ja Salla Pakkala kirjoittavat ihmisistä runomuotokuvia.

Istun sohvannurkassa kahden naisen tuijotettavana ja kiemurtelen.

Turkulaisen kirjoittajaryhmän Tapiirin Terhi Hannula, 29, ja Salla Pakkala, 32, tekevät minusta runomuotokuvaa. He eivät kysy mitään, vaan katselevat ja kirjoittavat. Tajuavatkohan ne, että olen hyvä tyyppi? Yritän hymyillä. Hehe. Oho, tuli nauruakin. Kurkin naisten ruutuvihkoja, kynät viuhuvat.

Parinkymmenen minuutin kuluttua Terhi ja Salla ovat yhdistäneet havaintonsa. Kuuntelen runoa vaikuttuneena. Suosikkini on kohta: sydän palaa, hymy etsii tietä kehosta ulos.

Terhi ja Salla ovat ilmeisesti äkänneet myös mustat silmänaluseni: herää aivan liian aikaisin toisen elämään ja soittaa oikeat henkilöt hätiin.

Tapiirilaiset ovat kirjoittaneet runomuotokuvia jo viisi vuotta, kirjakin on suunnitteilla.

– Homma lähti harjoituksesta, jossa kirjoitimme toisistamme muotokuvia. Teksteistä tuli hyvin vahvoja. Tässä näkee heti, tykkääkö toinen lopputuloksesta, Terhi sanoo.

– On ihanaa näyttää ihmisille, että kuka tahansa on runon arvoinen. Sähän olet oraakkeli –tyyppistä hauskaa palautetta tulee yleensä niiltä, jotka ovat aiemmin suhtautuneet runouteen epäillen, Salla lisää.

Aluksi tilanne tuntui naisistakin kiusalliselta, mutta nyt tuijottaminen sujuu siekailematta.

– Tässä on aina se riski, että sohaisee tietämättään toista arkaan paikkaan. Toistaiseksi kukaan ei ole
suuremmin vetänyt hernettä nenään, Terhi kertoo.

Terhi Hannulan ja Salla Pakkalan toimittajasta ja kuvaajasta kirjoittamat runomuotokuvat:

Johanna

Valkeat kynsinauhat
valkeat hampaat
kalpea jakaus. Ranne peittyy korujen leveyteen
käsien onnettomat karvat ovat pensasaitaa
ne pitävät loitolla ikävän kylmyyden,
jähmettyneen steariinin katkun
loitolla sydämestä,
sydän palaa, hymy etsii tietä kehosta ulos,
herää aivan liian aikaisin toisen elämään
ja soittaa oikeat henkilöt hätiin.
Silmille valuviksi kampaamoraukeiksi
suortuviksi hän suostuu
hiuksissaan valkeaa valoa, tavoiteltua valoa,
se on materiaalia siinä missä sanatkin;
uni joka on tyyntä ja laukaisevaa,
kilpajuoksu

Lilli

Hiukset ovat palmu, ne kasvavat pystyssä kuin ryhti
ylös mustasta metallisesta rungosta
naksahdukset eivät kiusaisi ketään eläintä, sanotaan
vain ihminen tietää ikuistuvansa.
Hänen silmänsä ovat sulautuneet suureksi pyöreäksi
raidalliseksi venytetyksi odotukseksi.
Kalan, äyriäisen
kärpäsen näköelimeksi.
Musta jalka, kaksi mustaa jalkaa,
kyborgi vangitsee
kalpeiden runoilijoiden terapeuttiset ilmeet
tekee heistä huoneentauluja
joka toisen punakan maatalouslomittajan
karkeiden hetkien lämmöksi
ranteessaan iso aika, makaava piiloutuminen linssin taakse.
Silmien iso rasia kerää sisälleen huoneen ja liikkeen,
leikkaa kuvan koko maisemasta.