Poikani Kevin lähestyy ajankohtaista aihetta kantaaottavasti mutta inhimillisesti.

*** Elokuva näytetään 18.2.2017 kello 00.00 Foxilla. ***

Kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta jokaisen kanssa on yritettävä tulla toimeen.

Mutta entä jos kyseessä on oma lapsi? Evan (Tilda Swinton) ja hänen poikansa Kevinin (Ezra Miller) suhde on pohjamudissa jo alkumetreistä lähtien. Koliikkivauva uuvuttaa masentuneen Evan ja aviomies (John C. Reilly) on läsnä vain parhaat hetket. Kevinistä kasvaa vihainen pikkupoika, joka manipuloi äitiään ja ylläpitää taitavasti henkisen väkivallan ilmapiiriä. Vuosia myöhemmin rakkaudettomuus kostautuu teolla, joka on suomalaisillekin liian tuttu – koulusurmalla.

Lynne Ramsayn ohjaama trilleri ei kuitenkaan kerro koulusurmasta eikä varsinaisesti koulusurmaajastakaan. Kun tarinaan otetaan äidin näkökulma, todellinen murhenäytelmä on seurausten sijaan syissä. Helpointa olisi osoittaa syyttävä sormensa ristiriitaiseen kiintymyssuhteeseen, mutta äitiä ei voi olla näkemättä tarinan uhrina. Swinton ei roolissaan paljon puhu, mutta hänen kolkot kasvonsa riipaisevat syvältä. Viha omaa lasta kohtaan synnyttää pelkästään voimakasta myötätuntoa ja ymmärrystä.

Lionel Shriverin bestselleriin pohjautuva elokuva liikkuu rinnakkaisesti menneisyydessä ja nykyisyydessä, ja palaset
alkavat loksahdella paikoilleen vasta aivan viime minuuteilla. Häpeällisen ajankohtaista ja vaikeaa aihetta on lähestytty rohkean kantaaottavasti mutta inhimillisesti.

Poikani Kevin
Tähdet: *****

Konservatiivinen seksikomedia – kuulostaa, eh, ei kovin hauskalta.

Ystävykset (Leslie Mann, John Cena ja Ike Barinholtz) tekevät kaikkensa, että heidän tytärtensä (Kathryn Newton, Geraldine Viswanathan ja Gideon Adlon) neitsyys säilyy koskemattomana vanhojentanssibileissä.

Pitch Perfect -komediatrilogian käsikirjoittajan Kay Cannonin esikoisohjaus on konservatiivinen seksikomedia, jonka arvomaailma on perua 1950-luvulta.

Onhan näitä nähty: elokuvia, joissa isät haluavat tytärtensä olevan ikuisia pikkutyttöjä. Asetelmaa on sentään hieman päivitetty. Yksi tytöistä on lesbo eikä isä halua hänen harrastavan ryhmäpaineen painostamana heteroseksiä.

Pojat eivät jahtaa tyttöjä, vaan tytöt ovat aktiivisia toimijoita ja päättävät itse, kenen kanssa haluavat sänkyyn.

Käsikirjoittajat ovat myös kirjoittaneet henkilöhahmoille repliikkejä, joissa ilmaistaan kriittisen katsojan ajatuksia. Yksi vanhemmista esimerkiksi huomauttaa, että elämme vuotta 2018, joten heidän asenteensa eivät ole ihan tätä päivää.

Mainosten perusteella luulisi, että elokuva on tehty teini-ikäisille. Vanhempien kyttääminen ja stalkkaaminen tuskin sen ikäisiä naurattaa. Leffa sopii paremmin vanhemmille, jotka voivat nauraa omille peloilleen ja ennakkoluuloilleen, joita elokuvan vanhempien ylilyövä käytös heijastelee.

Blockers **

 

Maria Theresia von Paradisin näköä yritettiin palauttaa muun muassa saksalaisen Franz Mesmerin poppaskonsteilla.

Itävaltalaisen hallintoneuvoksen tytär Maria Theresia von Paradis (1759–1824) menetti näkönsä leikki-ikäisenä. Hänen aristokraattiset vanhempansa turvautuivat milloin minkäkin puoskarin apuun, jotta heidän tyttärensä saisi näkökykynsä takaisin.

Yksi von Paradisia hoitaneista ”asiantuntijoista” oli saksalainen Franz Mesmer. Tohtori oli kehittänyt oman poppaskonstinsa mesmerismin. Hoidon ideana oli ohjailla fluidiumia – Mesmerin ”löytämää” eteeristä ainetta – ihmisen elimistössä. Hoito saavutti niin suuren suosion, että suomen kielessäkin on sana ”mesmeroida”.

Itävaltalainen Barbara Albert on ohjannut näistä tosielämän tapahtumista mielikuvitusta kutittelevan draaman. Valitettavasti elokuva keskittyy vain von Paradisin ja Mesmerin potilassuhteeseen eikä kerro Maria Theresian myöhemmistä vaiheista. Hän loi uran pianistina ja säveltäjänä sekä inspiroi Mozartia säveltämään yhden pianokonsertoistaan.

Elokuva on puvustettu ja lavastettu huolellisesti jokaista yksityiskohtaa myöten. Rokokooajan puvut ja huonekalut saavat huokailemaan ihastuksesta. Nimiroolissa nähtävä Maria Dragus näyttelee niin vakuuttavasti, että luulin hänen olevan oikeastikin sokea. Devid Striesow sen sijaan ei vakuuttanut Mesmerinä. Velho onnistui lumoamaan potilaansa varmasti ennen kaikkea karismallaan. Striesowilta sen sijaan moinen henkinen säteily puuttuu.

Madamoiselle Paradis ***