Mukavampaa työ ei voi olla kuin on silloin, kun rakastettu aikamiespoika Pekko filmaa. Juttu Pekko-elokuvan kuvauksista vuonna 1997.

– Kun minä olin pieni, ajattelin, että minusta tulee näyttelijä, Vilma Kinnunen sanoo vakavana.

Sehän on luonnollista. Vilman äiti Satu Silvo ja isä Heikki Kinnunen ovat näet tunnettuja näyttelijöitä. Keskustelemme Porin teatterin aulassa, jonne salista kaikuu filminteon jännittävä kakofonia: soitonpätkiä ja naurunremahduksia, karjuntaa ja taputuksia.

8-vuotias Vilma Kinnunen istuu sohvalla selkä suorana, ruskeat silmät valppaina ja ajatukset niin hyvässä järjestyksessä, että syntyy mielikuva vähintään kymmenen vuotta kauemmin maailmaa nähneestä nuoresta naisesta.

– Mutta nyt olen päättänyt, ettäminusta tuleekin laulaja ja muusikko, Vilma Kinnunen sanoo
määrätietoisesti.

Vilman pieni, tärkeä rooli

Vilma on yksi niistä noin 650 ihmisestä, jotka ovat tänä kesänä tavalla tai toisella mukana tekemässä
viidettä Pekko-filmiä. Pekko ja unissakävelijä tulee teattereihin syksyllä, ja se on jälleen alusta loppuun monitaituri Timo Koivusalon, 33, tuote. Hän on käsikirjoittaja, tuottaja, ohjaaja, säveltäjä, laulujen sanoittaja ja tietenkin itse aikamiespoika Pekko.

Vilma Kinnusen ensimmäinen elokuvarooli ei ole suuri, mutta merkittävä se on. Sitä voi pitää suorastaan elintärkeänä koko filmille. Hän on nimittäin Pipsa, jota ilman ei olisi tätä tarinaakaan.

Elokuva kertoo verevänkauniista Pipsasta, joka on aina ollut Pekon Suuri Rakkaus ja jonka kaltaiseksi Pekko haluaisi tulla. Tässä elokuvassa Pipsa muuttuu kuitenkin perin kummalliseksi,
kuin unissakävelijäksi, joka ei tunne edes vanhaa sydänystäväänsä Pekkoa, koska on joutunut lääketeollisuuden julmien kokeiden uhriksi ja Pahojen Miesten valtaan.

Pipsa on tietenkin Satu Silvo, ja koska elokuvan monitasoinen ja polveileva juoni vaatii välähdyksiä
Pipsasta myös 8-vuotiaana, niin kukapa niihin paremmin sopisi kuin Vilma Saduntytär Kinnunen?

Laulaa, soittaa ja säveltää

– Ensi syksynä vaihdan koulua, Vilma kertoo. – Siirryn Koskelan ala-asteelta Oulunkylän ala-asteen kolmannelle, joka on musiikkiluokka.

Hän on ottanut pari vuotta yksityistunteja pianonsoitossa ja suunnittelee alkavansa soittaa koulussa poikkihuilua.

– Isänsä kyllä sanoo siitä haaveesta, että ”varo, ettei mene huilu poikki”, Satu Silvo kommentoi.

– Laulan itsekseni aika paljon, Vilma kertoo. – Ne ovat joko semmosii ihan omaperäisiä, itse keksittyjä lauluja tai kirjoista tai jostain muualta opittuja.

Hän myös säveltää omia lauluja:

– Kirjoitan nuottivihkoon nuotit, joita soitan. Joskus vaan hutasen, kun on kauhee kiire, mutta joskus teen oikein tarkasti.

– Vilma laulaa koko ajan, ja opettajalla on tekemistä, jotta saa hänet hiljaiseksi luokassa, Satu Silvo
kertoo.

– Tytöllä on koko ajan päällä luova prosessi, jota on hauska seurata hissukseen sivusta ja tarkkailla,
mihin suuntaan se kehittyy.

– Joku sanoi, että Vilma on tullut äitiinsä, ja minä rupesin ajattelemaan: ”Voi kauheeta, mitähän
se tarkoittaa?”.

Marsu ja taskukoira

– Pianonsoiton opetteleminen vaatii kamalasti kärsivällisyyttä, Vilma kertoo.

– Usein olen ajatellut: ”Mä lopetan. Mä en jaksa enää!” Mutta se on kuitenkin kivaa. Ei sitä kannata
lopettaa.

– En aina ehdi pianoa soittaa, koska pitää hoitaa marsua ja koiraa, ja sitten olen kavereiden kanssa.

– Marsun nimi on Viivi, mikä tulee koiran ja mun nimestä. Koira on musta villakoira, joka mahtuu
vaikka taskuun, ja se on saanu nimensä elokuvatähti Bruce Willisin mukaan.

– Willis nukkuu äidin pään päällä tai rinnalla. Äiti on sille nii ku äiti, ja se kulkee kadullakin äidin
vierellä ilman remmiä.

– Äiti olis suostunu mihin tahansa koiraan, mutta ei kuitenkaan isoon ja vaikeahoitoiseen. Isä ei suostunu mihinkään muuhun kuin villakoiraan, ettei vaan tule allergiaa.

– Aikaisemmin meillä oli viksu kissa ja käärme ja kani ja hamsteri, mutta ne ovat kaikki kuolleet.

– Bruce Willis on kauheen viisas. Iskäkin sanoo, että se on oikein viisas koira.

Hyvä ettei veli soita

– Meidän Paavo, joka on 10-vuotias, sanoi tänä keväänä ensimmäisen kerran, että haluaa tulla katsomaan Pekon filmauksia Pihlajakoskelle, Satu Silvo kertoo.

– Hänessäkin ehkä herää kiinnostus esiintymiseen.

Keskisuomalaisessa Pihlajakosken kylässä sijaitsee Pekon kotitienoo Tyräaho, jonka luonnonkauniissa maisemissa filmeissä enimmäkseen liikutaan.

– Paavo on aivan eri tyyppiä kuin tämä tyttö, pelaa vain palloa ja on sellainen jätkäpoika, Satu
Silvo kuvailee.

– Minusta on parempi, ettei Paavo soita mitään eikä laula, Vilma huomauttaa.

– Jos veli kävisi samaan aikaan pianotunneilla kuin minä, kaikki menis ihan pilalle. Hän on niin
kärsimätön.

Vilma Kinnunen pitää englantilaisesta musiikista.

– Nick Carter on suosikkini. Hän tekee lauluja, joita kuuntelevat vähän isommat lapset ja nuoret.

Vilma on vanha sielu

– Ensimmäinen elokuvarooli ei hämmennä Vilmaa mitenkään, vaan kaikki on hänelle kuin vanhaa
tuttua touhua, Satu Silvo sanoo.

– En puutu siihen, mitä kuvaustilanteissa tapahtuu. Luotan Timo Koivusaloon, ja ajattelen, ettei minulla ole tässä Vilmalle mitään opetettavaa. Hän osaa niissä pienissä kohtauksissa sen, mitä häneltä odotetaan.

– Kaikissa lapsissa on taiteellisuutta, mutta Vilman kohdalla se on tullut esiin helposti. Hän uskaltaa
toteuttaa itseään, koska näkee perheessämme paljon erilaista esittämistä.

– Itse elin teatterin piirissä 6-vuotiaasta lähtien, koska räätäli-isäni harrasti innostuneesti teatteria,
joten minulla ei ole koskaan ollut harhakäsityksiä tästä alasta.

– En halua liian paljon muokata sitä, mihin suuntaan Vilma kehittyy. Kyllä hänen oma alueensa aikanaan murtautuu esiin.

– Vilma on selvästi vanha sielu, ja äitinä minä opiskelen elämää. Lapset opettavat minulle paljon.

Kumpi on oikea äiti?

Timo Koivusalo on selvästi hurmannut ne, jotka tekevät Pekko-filmejä hänen kanssaan. Siksi kiivastahtisen ja pitkäpiimäisen filmauksen tunnelma on kärsivällinen ja hyväntuulinen, ja
näyttelijöitä katsellessa tulee mieleen aurinkoisella kesäretkellä seikkaileva suurperhe.

Kaikki näyttelijät, niin amatöörit kuin kovan luokan ammattilaisetkin

– 1-vuotiaasta Joona Luukosta 65-vuotiaaseen Helka Kuusiluotoon ja 12-vuotiaasta Tiina Mylläristä
58-vuotiaaseen Esko Nikkariin – viihtyvät ja arvostavat työtään.

– Pekko on niin rakastettava poika, minä oon siihen ihan tosissani rakastunu, ja se näkkyy kuulemma kuvissakin, Helka Kuusiluoto kuvailee tunnelmiaan.

Hän on porilainen harrastajaohjaaja, joka esittää jo viidennessä filmissä kylänhullun onnellista äitiä.

– Kun tapasin Timo Koivusalon biologisen äidin, hän kysyi: ”Kumpiko meistä nyt loppujen lopuksi
oikia äiti onkaan?”

– Se oli hyvä kysymys, kun minulla ja Pekolla on silimätkin niin onnettomasti päässä.

Katsojat nauttivat aidoista tunteista

– Heittäydyn tähän kaikella sillä ammattitaidolla, mikä minulla tällä hetkellä on, näyttelijä Esko Nikkari sanoo.

Hän näyttelee Tyräahon poliisia Reino Kuovia, joka joutuu mustasukkaisuuden kiroihin kauneussalonkia pitävän vaimohempukkansa eli Tuija Piepposen kylpyläseikkailun vuoksi.

– En väheksy Pekkoa yhtään, koska niin monesti on nähty, että ns. kevyestä elokuvasta tulee sitä
parempi, katsotumpi ja rakastetumpi mitä aidommat tunteet ovat mukana pelissä. Ei tämä ole näyttelijälle mitään hömppää ja pelleilemistä.

– Koivusalo on mestari siinä, ettei ole valinnut yhtään nipottajaa porukkaan, näyttelijä Tuija Ernamo,
elokuvan Tuikku sanoo.

– Yksikin hankala tyyppi pystyisi nopeasti pilaamaan ryhmän työskentelyilmapiirin.

– Näyttelin 21 vuotta aasin etu- tai takapäätä laitosteatterissa eikä se ollut kovin kivaa, Tuija Piepponen sanoo.

– Mutta tällaisen höttöisen naistyypin esittäminen on tosi hauskaa.

Musiikki luo jatkuvuutta

Timo Koivusalosta näkee, että hänkin nauttii täysillä filminteosta.

– Tästä tulee elokuvallinen elokuva, jossa pätevät kaikki draaman lait, hän selittää.

– Katsoja saa saman filmin aikana itkeä ja nauraa, ja kaikki tunteet ovat totta, vaikka välillä hölmöillään ja pelleillään. Jos koko ajan olisi pelkkää hauskanpitoa ja kermakakkujen heittelyä, viimein ei mikään tuntuisi miltään.

– Kaikki viisi Pekko-filmiä etenevät kronologisesti, vaikka tämä ei mikään jatkosarja olekaan. Ihmiset
kehittyvät ja jatkavat aina siitä tilanteesta, mihin edellisessä filmissä jäivät. Ensin rakastutaan, sitten mennään naimisiin, sitten saadaan lapsi, sitten riidellään jne. Lapset kasvavat ja aikuiset vanhenevat.

– Myös musiikki on aina tärkeällä sijalla, ja se kehittyy samojen teemojen ympärillä: muuttuu,
mutta luo samalla tuttuja muisti- ja mielikuvia ja jatkuvuutta elokuvaelämään. Timo Koivusalon säveltämän ja Jaakko Salon sovittaman musiikin soittaa lähes 30-henkinen Pori Sinfonietta.

– Se on lauluineen vanhaa, kaunista elokuvamusiikkia, säveltäjä määrittelee.

Opettaa sietämään erilaisuutta

– Yksi Pekon perusteemoja on alusta lähtien ollut erilaisuuden sietäminen, Timo Koivusalo sanoo.

– Pekko on kylänhullu, outo lintu ahtaassa yhteisössä, mutta filmi filmiltä kyläläiset alkavat saada
yhä persoonallisempia piirteitä, ja siellä vierailee omalla tavallaan outoja ihmisiä.

– Tästä syntyy vähitellen kysymys: kuka on loppujen lopuksi erilainen? Esimerkiksi Pekko vaikutti
elokuvassa Pekko ja muukalainen kylän normaaleimmalta ihmiseltä, koska hän oli ainoa, joka suhtautui tummaihoiseen muukalaiseen normaalisti.

Pekko-filmien suosio on kasvanut jatkuvasti: ensimmäinen filmiä kävi katsomassa noin 54 000, toista 70 000 ja kolmatta yli 80 000 henkeä. Viimevuotinen Pekko keräsi vähän vaille 90 000 katsojaa eli enemmän kuin kahdeksan muuta sinä vuonna ilmestynyttä kotimaista elokuvaa yhteensä.

– Parin viimeisimmän Pekon kohdalla jotkut kriitikotkin ovat myöntäneet, että niissä on ideaa ja
nähty vaivaa, Timo Koivusalo sanoo.

– Iloisesti yllätyin, kun Viitasaaren elokuvapäivillä ojennettiin Pekko ja muukalainen -elokuvan
käsikirjoituksesta ja ohjauksesta Humanismin käsi -palkinto.

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****

 

Saiko Neumann sydämesi pamppailemaan? Hoilotitko kovaan ääneen Eppujen suurimpia hittejä?

 

 

Tässä musavisassa selviää kuka muistaa –  ja kuuli –  suurimpien Suomi-hittien sanat oikein.

Lisää biisien lyriikoita ja rokkitarinoita voi lukea tänä syksynä ilmestyneistä kirjoista:

Eppu Normaali: Kaikki sanat (Siltala), Salla Nazarenko: Neumann –  Dingo-kipparin käsikirja (Into), Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo ja Dave Lindholm: Sanat (Johnny Kniga)