Onko se Bim Mustakorva vai Ralph Fiennes? Kuva: Shutterstock
Onko se Bim Mustakorva vai Ralph Fiennes? Kuva: Shutterstock

Mikäpä sopii vuodenvaihteen pyhiin paremmin kuin kunnon tunteellinen tirautus. Asetu näiden klassikoiden äärelle ja varaa lähelle jättipaketti nessuja.

 

Leffat TOP 10

1. Hiljaiset sillat – (The Bridges of Madison County, 1995)

Elämäsi rakkaus kävelee ovesta sisään, ottaa kädestäsi kiinni ja pyytää mukaasi, mutta... Meryl Streepin ja Clint Eastwoodin väräjävä rakkaustarina on muun muassa innoittanut suunnittelija Paola Suhosen vaatemallistoa.

2. Parhaat vuotemme – (The Way We Were, 1973)

Nuoret Barbara Streisand ja Robert Redford aivan ihanassa älykkörakkaus- ja kasvutarinassa, jossa elämä ei mene niin kuin romanttisissa elokuvissa.

3. Teräskukat – (Steel Magnolias, 1989) 

Julia Robertsin varhaiselokuva kertoo naisten välisestä, kaiken kestävästä ystävyydestä.

4. Schindlerin lista – (Schindler's List, 1993)

Steven Spielbergin mukanaansa imaiseva klassikko juutalaisia natsien terrorilta pelastavasta Oskar Schindleristä on pakollista nähtävää meille kaikille.

5. Englantilainen potilas – (The English Patient, 1997)

Toiseen maailmansotaan sijoittuva, romantiikkaa tihkuva mahtipontinen elokuva sai maailman naiset rakastumaan Ralph Fiennesiin.

6. The Love Story (1970) 

Itku- ja imelyysklassikko nuoresta parista. Legendaarinen musiikki, jota voi kuulla myös Kouvolan teatterin näytelmäsovituksessa.

7. Hellyyden ehdoilla – (Terms of Endearment, 1983)

Shirley MacLaine ehkä kuuluisimmassa roolissaan tiukkana Aurorana. Upea draamakomedia sai viisi Oscaria.

8. P.S. Rakastan Sinua – (P.S. I Love You, 2007)

Hilary Swank jää yllättäen leskeksi. Alun itkufestivaalin jälkeen elokuvaa piristävät kaksi hunksia, Gerard Butler ja Jeffrey Dean Morgan.

9. Hachiko – tarina uskollisuudesta – (Hachiko – A Dog's Story, 2009)

Richard Gere ottaa vastahakoisesti koiranpennun – ja tositarinaan perustuva loppuelokuva onkin pelkkää nyyhkystä.

10. Bim Mustakorva – (Belyi Bim – tšornoje uho, 1977) 

Neuvostoliittolainen klassikko gordoninsetteristä, jonka sotaveteraani-isäntä joutuu sairaalaan ja koira jää muiden ihmisten armoille. Takuuvarma itkupommi oli parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkaana vuonna 1978.

Kirjat TOP 5

1. Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva

Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla myös kirjana.

2. John Irving: Ystäväni Owen Meany

Vähemmälle huomiolle jäänyt, loistokkaan tarinankertojan teos kertoo mieleenjäävän elämäntarinan Owen Meanystä, joka on kitukasvuinen, rumaääninen pieni suuri mies.

3. Sofi Oksanen: Puhdistus

Kotimaisen klassikon naiskohtalot nostavat tunteet pintaan.

4. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Lastenkirjailijan täyteläisimmässä seikkailutarinassa kuolema on läsnä itkettävän kauniisti.

5. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Tämän vuoden puhuttu uutuuskirja on kaunis ja liikuttava toiseen maailmansotaan sijoittuva kertomus.

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **