Joulu meni, mutta paketista ei paljastunut hyvää luettavaa? Mars siis kirjastoon tai kaverin kirjahyllylle!

Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan

Rikosromaaneja kirjoittava helsinkiläisopettaja ja hänen poliisimiehensä muuttavat syrjäiseen savolaiseen kylään, josta pian löytyy nuoren naisen ruumis. 1970-luvulla kirjoitettu dekkari tarjoaa kiehtovan murhamysteerin, mutta ennen kaikkea rehevää, sydämellistä huumoria ja menneiden vuosikymmenien viattomuutta. Jos rikosromaani voi olla hyvän tuulen kirja, tämä on sellainen. Parasta antia ovat osuvasti kuvatut savolaishahmot.

Kokeile myös: muita Eeva Tenhusen romaaneja, esimerkiksi Mustat kalat on erinomainen.

Aino Trosell: Älä katso heitä silmiin

Tuleeko mieleen monta dekkaria, joissa päähenkilö (ja sankari) on keski-ikäinen, ihan tavallinen siivoojanainen? No, Aino Trosellin romaaneissa on sellainen. Siv Dalen on siivoojana tunturihotellissa, jonne saapuu huipputason vieraita. Kun yhtä vieraista ammutaan ja toinen katoaa, hän sekaantuu outoon tapahtumavyyhtiin. Yhtä kiinnostavaa kuin erinomaisesti kerrottu rikosjuoni, on päähenkilön näkökulma. Hän kun kuuluu niihin, joiden olemassaoloa yleensä ei edes huomata, palvelusväkeen.

Kokeile myös: Myös edellinen Siv Dalen -tarina Jos sydän vielä sykkii on hyvä. Jos dekkarinälkä vielä jää päälle, kokeile vaikka Denise Minan tuotantoa.

Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Vaikka et yleensä pitäisi sci-fi-romaaneista, saatat hyvinkin rakastua tähän ihmeen realistisen tuntuiseen tarinaan. Jouni ja Heidi ovat seikkailuhenkisiä matkailijoita, jotka lähtevät vaellukselle Tasmanian koskemattomiin erämaihin. Luontoelämyksestä tulee unohtumaton aivan eri tavalla kuin idealistinen kaksikko kuvittelee, sillä reissulla alkaa tapahtua selittämättömiä asioita, joihin liittyvät erikoiset kea-linnut. Trillerimäisessä tarinassa on vahva ekosanoma.

Kokeile myös: Syksyn kenties suosituinta romaania, Finlandian voittanutta Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Jos se on jo hallussa, perehdy Leena Krohnin tuotantoon.

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

Joulupyhien jälkeen maistuvat kunnon välipäiväliikutusitkut. Tästä laaturomaanista ne saat. Elämässään kovia kokenut ruotsalaisnainen Marion elää lähes erakkona Uudessa-Seelannissa ja tutustuu pieneen maoripoikaan, jonka asiat eivät ole kunnossa. Poika lähentää Marionia ja tämän lähintä naapuria Georgea, jolla myös on raskas menneisyys.

Vaikka kirjassa käsitellään rankkojakin asioita, sen yleissävy on silti lohdullinen ja toiveikas.

Kokeile myös: Michael Cunninghamin romaaneja, esimerkiksi Koti maailman laidalla sopii samanlaiseen mielentilaan.

Johan Harstad: Ambulanssi

Jos aika tai energia eivät riitä paksuihin romaaneihin, itsenäisistä tarinoista koostuva Ambulanssi on loistovalinta. Surkuhupaisia elämänkohtaloita esittelevä kokoelma viihdyttää, mutta saa myös pohtimaan vakavia, juuri sopivassa suhteessa. Erityisen mieleenpainuvassa tarinassa Nokia, connecting people kertoja on räjäyttänyt toimistorakennuksen ja jäänyt loukkoon sen sisälle. Karmeasta lähtökohdasta versoo yllättävää huumoria.

Kokeile myös: John Irvingin romaaneissa on samantyyppistä vinoa huumoria kuin tässä kokoelmassa.

Lisää lukuvinkkejä löydät täältä .

Lue myös:

Tässä ovat vuoden parhaat kirjat

Johanna Sinisalon uutuudessa naisten tehtävä on palvella miehiä

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.