Joulu meni, mutta paketista ei paljastunut hyvää luettavaa? Mars siis kirjastoon tai kaverin kirjahyllylle!

Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan

Rikosromaaneja kirjoittava helsinkiläisopettaja ja hänen poliisimiehensä muuttavat syrjäiseen savolaiseen kylään, josta pian löytyy nuoren naisen ruumis. 1970-luvulla kirjoitettu dekkari tarjoaa kiehtovan murhamysteerin, mutta ennen kaikkea rehevää, sydämellistä huumoria ja menneiden vuosikymmenien viattomuutta. Jos rikosromaani voi olla hyvän tuulen kirja, tämä on sellainen. Parasta antia ovat osuvasti kuvatut savolaishahmot.

Kokeile myös: muita Eeva Tenhusen romaaneja, esimerkiksi Mustat kalat on erinomainen.

Aino Trosell: Älä katso heitä silmiin

Tuleeko mieleen monta dekkaria, joissa päähenkilö (ja sankari) on keski-ikäinen, ihan tavallinen siivoojanainen? No, Aino Trosellin romaaneissa on sellainen. Siv Dalen on siivoojana tunturihotellissa, jonne saapuu huipputason vieraita. Kun yhtä vieraista ammutaan ja toinen katoaa, hän sekaantuu outoon tapahtumavyyhtiin. Yhtä kiinnostavaa kuin erinomaisesti kerrottu rikosjuoni, on päähenkilön näkökulma. Hän kun kuuluu niihin, joiden olemassaoloa yleensä ei edes huomata, palvelusväkeen.

Kokeile myös: Myös edellinen Siv Dalen -tarina Jos sydän vielä sykkii on hyvä. Jos dekkarinälkä vielä jää päälle, kokeile vaikka Denise Minan tuotantoa.

Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Vaikka et yleensä pitäisi sci-fi-romaaneista, saatat hyvinkin rakastua tähän ihmeen realistisen tuntuiseen tarinaan. Jouni ja Heidi ovat seikkailuhenkisiä matkailijoita, jotka lähtevät vaellukselle Tasmanian koskemattomiin erämaihin. Luontoelämyksestä tulee unohtumaton aivan eri tavalla kuin idealistinen kaksikko kuvittelee, sillä reissulla alkaa tapahtua selittämättömiä asioita, joihin liittyvät erikoiset kea-linnut. Trillerimäisessä tarinassa on vahva ekosanoma.

Kokeile myös: Syksyn kenties suosituinta romaania, Finlandian voittanutta Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Jos se on jo hallussa, perehdy Leena Krohnin tuotantoon.

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

Joulupyhien jälkeen maistuvat kunnon välipäiväliikutusitkut. Tästä laaturomaanista ne saat. Elämässään kovia kokenut ruotsalaisnainen Marion elää lähes erakkona Uudessa-Seelannissa ja tutustuu pieneen maoripoikaan, jonka asiat eivät ole kunnossa. Poika lähentää Marionia ja tämän lähintä naapuria Georgea, jolla myös on raskas menneisyys.

Vaikka kirjassa käsitellään rankkojakin asioita, sen yleissävy on silti lohdullinen ja toiveikas.

Kokeile myös: Michael Cunninghamin romaaneja, esimerkiksi Koti maailman laidalla sopii samanlaiseen mielentilaan.

Johan Harstad: Ambulanssi

Jos aika tai energia eivät riitä paksuihin romaaneihin, itsenäisistä tarinoista koostuva Ambulanssi on loistovalinta. Surkuhupaisia elämänkohtaloita esittelevä kokoelma viihdyttää, mutta saa myös pohtimaan vakavia, juuri sopivassa suhteessa. Erityisen mieleenpainuvassa tarinassa Nokia, connecting people kertoja on räjäyttänyt toimistorakennuksen ja jäänyt loukkoon sen sisälle. Karmeasta lähtökohdasta versoo yllättävää huumoria.

Kokeile myös: John Irvingin romaaneissa on samantyyppistä vinoa huumoria kuin tässä kokoelmassa.

Lisää lukuvinkkejä löydät täältä .

Lue myös:

Tässä ovat vuoden parhaat kirjat

Johanna Sinisalon uutuudessa naisten tehtävä on palvella miehiä

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****