Michel Gondry tarjoilee silmänruokaa. Pääosissa hehkuvat Audrey Tautou ja Romain Duris.
Michel Gondry tarjoilee silmänruokaa. Pääosissa hehkuvat Audrey Tautou ja Romain Duris.

Elokuvan tarina on koskettavuudessaan kohtalokkaan keveä, mutta hahmoihin on hankala samastua.

Ranskalainen elokuvaohjaaja Michel Gondry (Tahraton mieli) nappaa nyt katsojansa sellaiseen visuaaliseen linkoon, että elokuvan jälkeen maailmalta kestää hyvä tovi järjestäytyä jälleen paikoilleen.

Surrealistinen ilotulitus on irtokarkkia silmille, mutta pikkuisen elokuva uhkaa myös aiheuttaa ähkyä. Päivien kuohu on Boris Vianin (1920–1959) legendaromaani, jonka luettuaan Gondryn leffaversiosta saa enemmän irti.

Colin (Romain Duris) rakastuu kukkeaan Chloéen (Audrey Tautou), mutta läikehtivä romanssi synkistyy Chloén mystisen sairauden vuoksi. Tarina on koskettavuudessaankin kohtalokkaan keveä – hahmoihin on hankala samastua. Se ei kuitenkaan suuremmin haittaa, sillä yllätysten ryöppyyn on hauskaa hukkua.

Komea Nicolas (Omar Sy) kokkaa väreistä ruokaa, ja piano tarjoilee drinkit. Ja sitten lennetään poutapilvellä. Antakaamme siis Gondryn kuvien kuohua ylle, sillä lähestyvää talven uhkaa vastaan kaivataan juuri tätä!

PÄIVIEN KUOHU

★★★

Ensi-ilta 25.10.

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.

Tänä jouluna ei tarvitse ihmetellä, minkä kirjan kääräisee pakettiin. Näillä vinkeillä ostat oikean kirjan niin romantikolle, nostalgikolle, feministille kuin lukutoukalle. 

Naisasiaa jokatytölle

Feminismikö muka takakireää? Höpöhöpö. Vuoden hauskimmat teokset käsittelevät niin railakkaasti naisen elämää, että niitä sopii kääräistä pakettiin niin parhaalle tyttökaverille kuin kummitytölle. 

Ruotsissa tunnetun Liv Störmquistin sarjakuvia lukiessa ei voi kuin huokailla ja ihmetellä, miten joku voi olla samaan aikaan niin viisas, taitava, hauska ja syvällinen kuin Liv! Aiemmin hän on tutkinut naisen sukupuolielimeen liitettyjä tabuja, uusissa albumeissa hän kyseenalaistaa viiltävän ironiseen tyyliinsä sellaisia länsimaisen kulttuurin totuuksia kuten parisuhde, romanttinen rakkaus, avioliitto ja kapitalismin synnyttämä äärimmäinen rikkaus.

Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja sisältää sadan todellisen tytyön tai naisen tarinan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajaa ympäri maailmaa. Meribiologi Sylvia Earlen muotokuva on Geraldine Syn.
Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja sisältää sadan todellisen tytyön tai naisen tarinan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajaa ympäri maailmaa. Meribiologi Sylvia Earlen muotokuva on Geraldine Syn.

 

Elena Favillin ja Francesca Cavallon upeasti kuvitetussa teoksessa kerrotaan prinsessasatujen sijaan, miten esimerkiksi Brontën sisaruksista, Michelle Obamasta tai Coco Chanelista kasvoi naisia, jotka muuttivat maailmaa? Tämä satukirja sopii kaikenikäisille. Se hymyilyttää, inspiroi ja muistuttaa siitä, että vaikka paljon on saavutettu, tasa-arvoon on meillä Pohjolassakin vielä pitkä matka.

Pitkien lukuromaanien ystäville

Tänä vuonna on helppo löytää lahjakirja heille, jotka haluavat käpertyä koko joulunpyhiksi peiton alle romaani kainalossa.

Hanya Yanagiharan tuhatsivuinen Pieni elämä alkaa viattomana New Yorkin yliopisto- ja galleriamaailmaan sijoittuvana ystävyyden kuvauksena, mutta kääntyy pian kuristavaksi sairauskertomukseksi. Silti tarinaa ei voi jättää kesken, niin upeasti se on kirjoitettu, niin läheisiksi sen henkilöt käyvät.

Runsaat 700-sivuinen Nathan Hillin Nix kertoo yliopisto-opettajasta, joka haluaa selvittää, miksi äiti hänet aikoinaan hylkäsi. Taiturimainen kerronta kuljettaa lukijan läpi Amerikan lähihistorian aina Norjaan ja takaisin. 

Zadie Smithin Swing Time on niin tarkka kahden tytön ystävyyden kuvaus, että lukijan mieleen palautuu kaikki hylkäämisen ja mustasukkaisuuden tunteet, joita nuorena ystäviään kohtaan tunsi. 

Myös hollantilaisen Herman Kochin Pormestari ja norjalaisen Anne B. Ragden Perintötila ovat vetäviä lukuromaaneja, jotka varmasti ilahduttavat kirjailijoiden faneja. Tuttuun tapaan Kochin romaanin päähenkilönä on jälleen keski-ikäinen, hyväosainen mies – tällä kertaa pormestari - jonka ajatuksille lukija saa hyväntahtoisesti nauraa. Tarinan jännite syntyy, kun pormestari alkaa epäillä vaimoaa pettämisestä.

Ragden tuore suomennos palaa Neshovin sikatilalle. Jokainen Berliinin poppelit -trilogian lukenut haluaa tietää, mitä hullunkuriselle perheelle nykyään kuuluu.

Romantikolle ja kokeilijalle

Rakkaudesta on tänä vuonna kerrottu monta koskettavaa tarinaa. Omaperäisimmät niistä perustuvat osittain kirjailijoiden omiin kokemuksiin: elämä on yllättänyt käänteillä, joista on ollut pakko kirjoittaa, niin uskomattomia tai tärkeitä ne ovat olleet. Traagisten rakkaustarinoiden ystävä tai ikuinen etsijä ahmaisee nämä:

Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaani käynnistyy, kun päähenkilön mies kertoo yhtäkkiä haluavansa olla nainen. Kurkkua kuristavassa tarinassa kuvataan, miltä tuntuu, kun mies vähä vähältä katoaa ja tilalle kasvaa vieras nainen.

Entä mitä tapahtuu, kun perheenäiti rakastuukin naiseen? Essi Kummu hyvästelee romaanissaan kaikki elämänsä kaksilahkeiset ja kuvailee samalla hersyvästi, millaista on olla murrosikäisen vanhempi.

Laura Gustafsson halusi kirjoittaa kaikkea häpeää vastaan ja syntyi Pohja: nuoren naisen hurja kasvukertomus syömishäiriöineen, itseinhoineen ja miessekoiluineen. Taidokkaan kirjailijan ironinen ääni lievittää kirjan surua ja rankkuutta.

Elena Ferranten Napoli-sarjan fania voi ilahduttaa kirjailijan itsenäisellä romaanilla Hylkäämisen päivät, joka on hurja tarina jätetyn naisen tuskasta ja psyyken hajoamisesta.  

Menneen maailman lumoa

Seilin saaren menneisyys mielisairaalana on viime aikoina kiehtonut monia taitelijoita. Tänä vuonna sattumalta niin Katja Kallion Yön kantaja kuin Johanna Holmströmin Sielujen saari kertovat saarelle suljetuista hulluista naisista.

Heidi Köngäksen Sandra on hieno sukupolviromaani, jossa kerrotaan, miltä tuntuu, kun sisällissota pyyhkäisee omaan pihaan.  Lähempään historiaan sijoittuu Kjell Westön sukutragedia Riikinkeltainen taivas, joka huokuu Helsinki-nostalgiaa.

Kiinnostavat naisten elämäkerrat ovat harvassa, mutta Hanna-Reetta Schreckin Ellen Thesleffin elämäkerta Minä maalaan kuin jumala on poikkeuksellisen hieno kirja rohkeasta taiteilijasta ja kosmopoliitista.