Nicki Minaj panee parastaan. Tuleeko uudesta musiikkivideosta vielä katsotumpi kuin Anacondasta? Kuva: Reuters
Nicki Minaj panee parastaan. Tuleeko uudesta musiikkivideosta vielä katsotumpi kuin Anacondasta? Kuva: Reuters

Ei taida, vaikka yritys on kova. Juuri julkaistulla Only-kappaleen videolla Nicki Minaj keimailee dominavaatteissa.

Muistatteko yhden tämän vuoden musiikkivideotapauksista, Anacondan? Sen räppäri Nicki Minaj’n, 31, videon, jossa miksattiin Sir Mix-a-Lotin 90-luvun klassikkobiisiä Baby Got Backia, pyllyt pyörivät ja Nicki antoi sylitanssin näyttelijä-muusikko Drakelle. Vaikeahan sitä olisi unohtaa. Video löytyy vuoden kymmenen katsotuimman YouTube-videon joukosta yli 300 miljoonalla katselukerralla.

Nyt Nicki on julkaissut uuden musiikkivideonsa. Pian julkaistavalta The Pinkprint -albumilta löytyvän Only-kappaleen videolla hän keimailee S&M-henkisissä dominareleissä. Videolla nähdään myös Chris Brown, Lil Wayne ja Drake. Jos Anaconda oli naisten juhlaa, Only’ssä pääosaa esittävät miehet.

Anacondaa katsottiin sen julkaisun jälkeen eniten koskaan ensimmäisen vuorokauden aikana. Miten Only pärjää? Katso video alla.

Videosta julkaistiin ensin animaatioversio, joka herätti närkästystä. Arvostelijoiden mukaan siinä oli viitteitä natsi-Saksan symboleista. Nicki pyysi myöhemmin anteeksi videosta loukkaantuneille, mutta kertoi, ettei suvainnut minkäänlaisia natsismiviittauksia taiteessan. Videon tekijät olivat Nickin mukaan juutalaisia ja saaneet vaikutteensa sarjakuvista. Katso ensimmäinen video täällä.

Nicki Minaj’n uusi albumi julkaistaan maanantaina.

Lue myös:

Nicki Minaj'n roisi uutuusvideo teki ennätyksen

Onko Miley Cyrus uhri vai esitaistelija? Mediatutkija vastaa

Nicki Minaj suuttui kuvankäsittelystä

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **