Ohjaaja Selma Vilhusen Laulu-­dokumentti säilöö perinnettä­. Kuva Lehtikuva
Ohjaaja Selma Vilhusen Laulu-­dokumentti säilöö perinnettä­. Kuva Lehtikuva

Laulu-dokumentissa seurataan kolmen vuoden ajan Hanneriinaa, joka tahtoo oppia vanhojen runolaulujen kansanviisautta.

Pitääkö mun kaikki hoitaa? -elokuva oli Oscar-ehdokkaana. Sen jälkeen tartuit suomalaiseen runolauluperinteeseen. Tunnistatko itsessäsi tuohi­virsumeiningistä ammentavan perinne­muijan? Se lienee aika kaukana Hollywood-­glamourista.
– Tunnistan, mutta koen olevani monenkirjava. Nykyihminen on helposti kotonaan monessa paikassa. Oscar-juhla on osa elokuvahistorian perinnettä. Tähdet eivät gaalassa nokitelleet, vaan kaikkia yhdisti nöyryys, halu jakaa ja tahto tehdä hyviä elokuvia.

Laulu-dokumentissasi kuullaan myös roisin hävyttömiä­ – tai hävyllisiä – lauluja. Mitä­ pidit niistä?
– Ronskit laulut ovat tosi kiehtovia ja jääneet vähemmälle huomiolle. Kantelettarestakin nämä­ leimallisesti naisten hävyttömät laulut on karsittu. Kuitenkin, kuten Suomen viimeinen runolaulaja Jussi Huovinenkin meille totesi,­ kaiken alku on ”Impin pimppi”. Sieltähän kaikki on lähtenyt. Se on yhteinen ilon aihe!

Laulun lohtu

”Sinulle lauluni laitan / taakse tähtien / kuljen hiljaa...” Kun Suomen viimeinen runolaulaja­ Jussi Huovinen, 90, laulaa kanteleensa äärellä, katsojassa tapahtuu jotain. Aika katoaa ja laulu lohduttaa.

Se lohduttaa myös 35-vuotiasta kuvataiteilijaa Hanneriina Mosseista, Laulu-­dokumentin päähenkilöä, joka tahtoo oppia Jussilta vanhojen runolaulujen katoavaa­ kansanviisautta. Hanneriinan elämäntie ei ole ollut helppo, ja hän laulaa itseään läpi surunsa.

Selma Vilhusen ohjaamassa dokumentissa melankolinen tunnelma ei kuitenkaan hallitse, vaan siinä nauretaan ja halaillaan­ paljon. Lohdullista on sekin, että­ luovuus löytyy yli sukupolvien. Runolaulu­ jatkaa eloaan modernissa muodossa.

Dokumentissa seurataan Hanneriinaa kolmen vuoden ajan.

Laulu

★★★★