Ohjaaja Selma Vilhusen Laulu-­dokumentti säilöö perinnettä­. Kuva Lehtikuva
Ohjaaja Selma Vilhusen Laulu-­dokumentti säilöö perinnettä­. Kuva Lehtikuva

Laulu-dokumentissa seurataan kolmen vuoden ajan Hanneriinaa, joka tahtoo oppia vanhojen runolaulujen kansanviisautta.

Pitääkö mun kaikki hoitaa? -elokuva oli Oscar-ehdokkaana. Sen jälkeen tartuit suomalaiseen runolauluperinteeseen. Tunnistatko itsessäsi tuohi­virsumeiningistä ammentavan perinne­muijan? Se lienee aika kaukana Hollywood-­glamourista.
– Tunnistan, mutta koen olevani monenkirjava. Nykyihminen on helposti kotonaan monessa paikassa. Oscar-juhla on osa elokuvahistorian perinnettä. Tähdet eivät gaalassa nokitelleet, vaan kaikkia yhdisti nöyryys, halu jakaa ja tahto tehdä hyviä elokuvia.

Laulu-dokumentissasi kuullaan myös roisin hävyttömiä­ – tai hävyllisiä – lauluja. Mitä­ pidit niistä?
– Ronskit laulut ovat tosi kiehtovia ja jääneet vähemmälle huomiolle. Kantelettarestakin nämä­ leimallisesti naisten hävyttömät laulut on karsittu. Kuitenkin, kuten Suomen viimeinen runolaulaja Jussi Huovinenkin meille totesi,­ kaiken alku on ”Impin pimppi”. Sieltähän kaikki on lähtenyt. Se on yhteinen ilon aihe!

Laulun lohtu

”Sinulle lauluni laitan / taakse tähtien / kuljen hiljaa...” Kun Suomen viimeinen runolaulaja­ Jussi Huovinen, 90, laulaa kanteleensa äärellä, katsojassa tapahtuu jotain. Aika katoaa ja laulu lohduttaa.

Se lohduttaa myös 35-vuotiasta kuvataiteilijaa Hanneriina Mosseista, Laulu-­dokumentin päähenkilöä, joka tahtoo oppia Jussilta vanhojen runolaulujen katoavaa­ kansanviisautta. Hanneriinan elämäntie ei ole ollut helppo, ja hän laulaa itseään läpi surunsa.

Selma Vilhusen ohjaamassa dokumentissa melankolinen tunnelma ei kuitenkaan hallitse, vaan siinä nauretaan ja halaillaan­ paljon. Lohdullista on sekin, että­ luovuus löytyy yli sukupolvien. Runolaulu­ jatkaa eloaan modernissa muodossa.

Dokumentissa seurataan Hanneriinaa kolmen vuoden ajan.

Laulu

★★★★

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****

 

Saiko Neumann sydämesi pamppailemaan? Hoilotitko kovaan ääneen Eppujen suurimpia hittejä?

 

 

Tässä musavisassa selviää kuka muistaa –  ja kuuli –  suurimpien Suomi-hittien sanat oikein.

Lisää biisien lyriikoita ja rokkitarinoita voi lukea tänä syksynä ilmestyneistä kirjoista:

Eppu Normaali: Kaikki sanat (Siltala), Salla Nazarenko: Neumann –  Dingo-kipparin käsikirja (Into), Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo ja Dave Lindholm: Sanat (Johnny Kniga)