Ahdistavuuden ystävä, hamua näitä kirjoja kesälukemistoksi!

Polttaa kesäkatu kuuma

Espanjalaisen kääntäjän ja psykologian lisensiaatin kirjoittama esikoinen pitää sujuvasti otteessaan alkusivuilta asti. Argentiinalaissyntyiseltä komisariolta Héctor Salgadolta on palanut pahasti käämit ja hän on joutunut huililomalle – vaimokin on lähtenyt toisen naisen matkaan. Héctorin palattua Barcelonan paahteisille kaduille ovat samat vanhat ongelmat edessä kuin ennenkin, ja pahin niistä on, kuka sai prostituoiduksi pakotetun afrikkalaistytön saksimaan itsensä hengiltä.

Samaan aikaan hyväosaisen perheen poika on pudonnut ikkunasta kadulle ja kuollut. Aikoja sitten poikansa hylännyt äiti ei hyväksy selitystä itsemurhasta tai vahingosta. Nuoren naiskonstaapelin Leire Castron avulla Héctor pääsee menneisyyden salaisuuksien jäljille.

Kelpo esikoinen on saamassa jatkoa.

Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä. Otava.
Tähdet: ****

Ponteva Petra

Naiskomisariot olivat 16 vuotta sitten Espanjassa todella harvinaisia, joten Alicia Giménez Bartlett päätti silloin täräyttää Petra Delicado -hahmonsa suoraan dekkarisarjansa keskiöön. Eikä kaksi kertaa eronnut Petra totisesti arkaile vaan näyttää miehille närhen munat – tai itse asiassa sarjan ensimmäisessä suomennoksessa panee äijän munasilleen.

Barcelonan kujilla kulkee raiskaaja, joka häpäisee uhrinsa myös iskemällä näihin piikikkään merkin. Arkiston puolella pakertanut Petra osoittaa alaisensa, tangolaulajan näköisen Fermin Garzónin kanssa, että heissä sitä vasta onkin ainesta rikostutkijoiksi. Petran ansioihin kuuluu, että hän tutustuttaa lukijan myös Bacelonan baarielämään.

Alicia Giménez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt. Tammi.
Tähdet: ****

Tulppaanin vai minkä tähden?

Hollantilainen esikoisdekkaristi tarttuu kallisarvoiseen tulppaaniin, mutta taidokkaasti hän onnistuu välttämään sen varsiin sotkeutumisen, vaikka kuljettaa kahta aikakautta rinnakkain. 1600-luvulla murhataan kauppias Wouter Winckel ja sama kohtalo on antiikista kiinnostuneella upporikkaalla liikemiehellä Frank Schoellerilla vuonna 2007.

Kirjoittaja pitää salaisuuksia niin hyvin hallussaan, että vasta kotvasen kuluttua selviää, että sipuliakin syvemmällä taistossa vastakkain ovat vapaus ja äärikristillinen maailmanvalloitus. Loppu töksähtää 300 sivun jälkeen sen verran äkisti, että tuo tulppaaniakin kiinnostavampi teema hautautuu sipulin arvoituksen ratkeamisen mukana multiin.

Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat. Bazar.
Tähdet: ***

Poika laatikkoon

Jotkut pitävät eriarvoistumista nykymaailmassa asiallisena meininkinä – kunhan se ei kosketa hyväosaista. Mutta entä sitten, kun koskettaa.

Torey Hayden rakentaa vähän kliseisen asetelman ja panee köyhän pariskunnan sieppaamaan rikkaan elokuvatähden pienen pojan. Kirjan tunnelma on väliin yhtä ahdistava kuin laatikko, johon mies pojan sulloo. Happea ei anna edes Montanan vuoristo, jonne pariskunta piiloutuu.
Dekkareita lukiessahan taas tajuaa, että onneksi valtaosa ihmisistä on hyviä.

Torey Hayden: Viattomat. Otava.
Tähdet: **

Pippurinen Tohmajärveltä, päivää

Tässäpä olisi Karjalan kunnaiden ohjaajalle Markku Pölöselle oiva hahmo, jolla voisi käydä itäsuomalaiseen elokuvalliseen vastaiskuun Reijo Mäen luoman turkulaisen Vareksen rinnalle.
Hän on yksityisetsivä Marko Pippurinen Tohmajärveltä.

Liperin mies Tuomas Lius vie Härkäjuoksussaan Pippurisen sekä entisen rikosylikonstaapelin Julia Noussairin jälleen keskelle korpien kuiskinnan ja kansainvälisten hämäräpuuhien yhdistelmää. Sitä ennen Julian tosin on päästävä edes jotensakin tolkuissaan pois pahamaineisesta vankilasta Venäjältä.

Laittomat-kirjasta on Tuomas Liuksen kerronta kehittynyt yhä sutkimpaan ja sutjakampaan suuntaan.

Tuomas Lius: Härkäjuoksu. Like.
Tähdet: ****

Vuosia vankina

Kaikki dekkareiden rikosetsivät ovat äärisärmikkäitä tyyppejä, eikä kööpenhaminalainen Carl Mørck tee poikkeusta genreen. Ampumakahakassa sekä ruumiillisesti että henkisesti vammautunut ”Kalle” yritetään hankaluutensa takia kadottaa kellariin muka setvimään jo vähän väljähtäneitä, ratkaisematta jääneitä rikoksia.

Kansioista ensimmäisenä putskahtaa esiin Merete Lynggaard – kaunis, lupaava poliitikko on kadonnut jäljettömiin viisi vuotta sitten. Väkinäisen alun jälkeen Carl alkaa päästä hajulle, mitä naiselle olisi voinut tapahtua. Kirjassa rinnalla kulkee siepatun Mereten kuvaukset vuosien kidutuksista ja vankina olostaan.

Sieppaajan henkilöllisyyden osaa aavistaa jo puolessavälissä, mutta silti kirja pitää otteessaan aamuyön tunneille eli loppuun asti.

Jussi Adler-Olsen: Vanki. Gummerus.
Tähdet: *****

Huono diili

Daniel tekee kaksoisveljensä kanssa sangen huonot vaihtokaupat. Hän lupaa jäädä Maxin tilalle pariksi päivää Alppien kätköissä olevaan parantolaan.

Ei ole mitenkään yllättävää, että psykopaattinen Max ei palaakaan takaisin. Ja arvata saattaa, etteivät lekurit oikein usko Danielia, ettei hän ole Max. Tai itse asiassa yksi nilviäinen taitaakin tietää, ja hän onkin se kaikkein pahis.

Danielin kärvistelyä on lukijana ilo mutta ihmisenä kamala seurata.

Marie Hermanson: Laakso. Like.
Tähdet: *****

Villi Pohjola

Nieriän suolilla on hyvä paikata sukat, mursun rakosta voi puhaltaa jalkapallon ja jääkarhun maksa on myrkyllistä.
Nämä ja monta muuta arktista faktaa oppii M. J. McGrathin Kanadan arktisille saarille sijoittuvasta trilleristä. Edie Kiglatuk on puoliksi inuiitti, omapäinen nainen ja peloton luonto-opas. Kun kaksi ihmistä, toinen Edien poikapuoli, kuolee lyhyen ajan sisällä oudoissa olosuhteissa, alkaa Edie penkoa asiaa. Pian hän on keskellä venäläisten ja amerikkalaisten taistelua Arktiksen luonnonvaroista.

Englantilaisen tietokirjailijan McGrathin ensimmäinen romaani on vetävä jännäri ja lumoava pohjoisen luonnon kuvaus varsinkin keskikesän helteillä.

M. J. McGrath: Jään muisti. Like.
Tähdet: ****

Neidon surma

Glasgow’n hienostoalueella on surmattu nuori nainen. Murhan rikostutkimus etenee epäilyttävän sujuvasti. Ylikonstaapeli Alex Morrow'n siviilielämässäkin riittää jännitystä, sillä hän odottaa kaksosia.

Ampiaiskesä on tuttua ja taattua laatua karujen ja veristen dekkarien ystäville. Denise Minan uutuus on syvästi traaginen ja mahtavan koukuttava. Yksin yössä -kirjasta tuttu Alex on oivallinen dekkarisankaritar: menneisyyden piinaama, urhea ja inhimillinen.

Denise Mina: Ampiaiskesä. Like.
Tähdet: ***

Rujoa menoa

Norjalaisen Jo Nesbøn mukaan on vain kaksi asiaa, joista kannattaa kirjoittaa: rakkaus ja murha. Jälkimmäisestä mies onkin latonut sellaista tekstiä, että kuuluu maailman kovimpiin dekkaristinimiin. Rakkaus sen sijaan ei tule ensimmäiseksi mieleen Harry Hole -kirjoista, vaikka se viekin rujoa päähenkilöä tässä jo sarjan yhdeksännessä osassa. Tunne kun ei Harryn kohdalla ole perinteisen romanttinen, vaan pikemminkin mahdoton ja tuhoon tuomittu.

Nyt mennään sellaisilla kierroksilla (ja välillä uskottavuuden rajamailla) Oslon huumemaailmassa, että herkempää hirvittää. Silti kirja on ahmittava kertaistumalta. Onnellisia ovat ne, joilla Harry Holet ovat vielä nauttimatta.

Jo Nesbø: Aave. Johnny Kniga.
Tähdet: ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.

Tänä jouluna ei tarvitse ihmetellä, minkä kirjan kääräisee pakettiin. Näillä vinkeillä ostat oikean kirjan niin romantikolle, nostalgikolle, feministille kuin lukutoukalle. 

Naisasiaa jokatytölle

Feminismikö muka takakireää? Höpöhöpö. Vuoden hauskimmat teokset käsittelevät niin railakkaasti naisen elämää, että niitä sopii kääräistä pakettiin niin parhaalle tyttökaverille kuin kummitytölle. 

Ruotsissa tunnetun Liv Störmquistin sarjakuvia lukiessa ei voi kuin huokailla ja ihmetellä, miten joku voi olla samaan aikaan niin viisas, taitava, hauska ja syvällinen kuin Liv! Aiemmin hän on tutkinut naisen sukupuolielimeen liitettyjä tabuja, uusissa albumeissa hän kyseenalaistaa viiltävän ironiseen tyyliinsä sellaisia länsimaisen kulttuurin totuuksia kuten parisuhde, romanttinen rakkaus, avioliitto ja kapitalismin synnyttämä äärimmäinen rikkaus.

Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja sisältää sadan todellisen tytyön tai naisen tarinan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajaa ympäri maailmaa. Meribiologi Sylvia Earlen muotokuva on Geraldine Syn.
Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirja sisältää sadan todellisen tytyön tai naisen tarinan. Upean kuvituksen ovat toteuttaneet 60 kuvittajaa ympäri maailmaa. Meribiologi Sylvia Earlen muotokuva on Geraldine Syn.

 

Elena Favillin ja Francesca Cavallon upeasti kuvitetussa teoksessa kerrotaan prinsessasatujen sijaan, miten esimerkiksi Brontën sisaruksista, Michelle Obamasta tai Coco Chanelista kasvoi naisia, jotka muuttivat maailmaa? Tämä satukirja sopii kaikenikäisille. Se hymyilyttää, inspiroi ja muistuttaa siitä, että vaikka paljon on saavutettu, tasa-arvoon on meillä Pohjolassakin vielä pitkä matka.

Pitkien lukuromaanien ystäville

Tänä vuonna on helppo löytää lahjakirja heille, jotka haluavat käpertyä koko joulunpyhiksi peiton alle romaani kainalossa.

Hanya Yanagiharan tuhatsivuinen Pieni elämä alkaa viattomana New Yorkin yliopisto- ja galleriamaailmaan sijoittuvana ystävyyden kuvauksena, mutta kääntyy pian kuristavaksi sairauskertomukseksi. Silti tarinaa ei voi jättää kesken, niin upeasti se on kirjoitettu, niin läheisiksi sen henkilöt käyvät.

Runsaat 700-sivuinen Nathan Hillin Nix kertoo yliopisto-opettajasta, joka haluaa selvittää, miksi äiti hänet aikoinaan hylkäsi. Taiturimainen kerronta kuljettaa lukijan läpi Amerikan lähihistorian aina Norjaan ja takaisin. 

Zadie Smithin Swing Time on niin tarkka kahden tytön ystävyyden kuvaus, että lukijan mieleen palautuu kaikki hylkäämisen ja mustasukkaisuuden tunteet, joita nuorena ystäviään kohtaan tunsi. 

Myös hollantilaisen Herman Kochin Pormestari ja norjalaisen Anne B. Ragden Perintötila ovat vetäviä lukuromaaneja, jotka varmasti ilahduttavat kirjailijoiden faneja. Tuttuun tapaan Kochin romaanin päähenkilönä on jälleen keski-ikäinen, hyväosainen mies – tällä kertaa pormestari - jonka ajatuksille lukija saa hyväntahtoisesti nauraa. Tarinan jännite syntyy, kun pormestari alkaa epäillä vaimoaa pettämisestä.

Ragden tuore suomennos palaa Neshovin sikatilalle. Jokainen Berliinin poppelit -trilogian lukenut haluaa tietää, mitä hullunkuriselle perheelle nykyään kuuluu.

Romantikolle ja kokeilijalle

Rakkaudesta on tänä vuonna kerrottu monta koskettavaa tarinaa. Omaperäisimmät niistä perustuvat osittain kirjailijoiden omiin kokemuksiin: elämä on yllättänyt käänteillä, joista on ollut pakko kirjoittaa, niin uskomattomia tai tärkeitä ne ovat olleet. Traagisten rakkaustarinoiden ystävä tai ikuinen etsijä ahmaisee nämä:

Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa -romaani käynnistyy, kun päähenkilön mies kertoo yhtäkkiä haluavansa olla nainen. Kurkkua kuristavassa tarinassa kuvataan, miltä tuntuu, kun mies vähä vähältä katoaa ja tilalle kasvaa vieras nainen.

Entä mitä tapahtuu, kun perheenäiti rakastuukin naiseen? Essi Kummu hyvästelee romaanissaan kaikki elämänsä kaksilahkeiset ja kuvailee samalla hersyvästi, millaista on olla murrosikäisen vanhempi.

Laura Gustafsson halusi kirjoittaa kaikkea häpeää vastaan ja syntyi Pohja: nuoren naisen hurja kasvukertomus syömishäiriöineen, itseinhoineen ja miessekoiluineen. Taidokkaan kirjailijan ironinen ääni lievittää kirjan surua ja rankkuutta.

Elena Ferranten Napoli-sarjan fania voi ilahduttaa kirjailijan itsenäisellä romaanilla Hylkäämisen päivät, joka on hurja tarina jätetyn naisen tuskasta ja psyyken hajoamisesta.  

Menneen maailman lumoa

Seilin saaren menneisyys mielisairaalana on viime aikoina kiehtonut monia taitelijoita. Tänä vuonna sattumalta niin Katja Kallion Yön kantaja kuin Johanna Holmströmin Sielujen saari kertovat saarelle suljetuista hulluista naisista.

Heidi Köngäksen Sandra on hieno sukupolviromaani, jossa kerrotaan, miltä tuntuu, kun sisällissota pyyhkäisee omaan pihaan.  Lähempään historiaan sijoittuu Kjell Westön sukutragedia Riikinkeltainen taivas, joka huokuu Helsinki-nostalgiaa.

Kiinnostavat naisten elämäkerrat ovat harvassa, mutta Hanna-Reetta Schreckin Ellen Thesleffin elämäkerta Minä maalaan kuin jumala on poikkeuksellisen hieno kirja rohkeasta taiteilijasta ja kosmopoliitista.