Maria Schneider ja Marlon Brando näyttelivät pääosia Bernardo Bertoluccin 1970-luvun elokuvassa. Kuvat: Handout / Sanoma-arkisto
Maria Schneider ja Marlon Brando näyttelivät pääosia Bernardo Bertoluccin 1970-luvun elokuvassa. Kuvat: Handout / Sanoma-arkisto

Eroottinen klassikkoelokuva Viimeinen tango Pariisissa (1972) näyttäytyy ohjaajan tunnustuksen jälkeen uudessa, järkyttävässä valossa.

Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan raiskauskohtaus oli vastoin naisnäyttelijän tahtoa tehty, todellinen tilanne. Asiasta kertoivat viikonloppuna useat kansainväliset mediat sen jälkeen, kun ohjaaja Bernardo Bertoluccin kolmen vuoden takainen videohaastattelu nousi julkisuuteen.

Elokuvaohjaaja tunnusti ranskalaisen elokuvajärjestön La Cinémathèque françaisen yleisötilaisuudessa 2013, että hän ja Marlon Brando juonivat Viimeinen tango Pariisissa elokuvan brutaalin kohtauksen kertomatta siitä etukäteen tuolloin vasta 19-vuotiaalle Maria Schneiderille. Elokuvan kohtauksessa Brandon näyttelemä Paul raiskaa Schneiderin esittämän Jeannen voita liukasteena käyttäen.

– Olimme aamiaisella Marlon kanssa lattialla asunnossa, jossa kuvasimme, Bertolucci sanoi haastattelussa Varietyn mukaan.

– Meillä oli patonkia ja voita, ja katsoimme toisiamme ja tiesimme ilman sanoja, mitä halusimme, Bertolucci kertoi haastattelussa.

Hän myöntää olleensa ”kauhea Marialle, koska hän ei kertonut hänelle etukäteen siitä, mitä oli tekeillä”.

Ohjaaja tunnusti myös, että hän kokee syyllisyyttä tapahtuneesta – mutta hän ei kadu päätöstään kuvata kyseinen kohtaus.

– Halusin, että Maria tuntee raivoa ja nöyryytystä eikä näyttele niitä. Sen jälkeen hän vihasi minua koko elämänsä ajan.

"Halusin, että Maria tuntee raivoa ja nöyryytystä eikä näyttele niitä."

Bertolucci ja Schneider, joka kuoli vuonna 2011, eivät tavanneet toisiaan enää koskaan kyseisen elokuvan jälkeen.

Ennen kuolemaansa Schneider puhui julkisuudessa kohtauksesta. Daily Mailin mukaan hän sanoi tunteneensa häpeää. Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan jälkeen hän ei enää näytellyt yhdessäkään alastonkohtauksessa. Kuvausten aikana hän oli 19-vuotias, Brando 48-vuotias.

– Rehellisesti sanottuna koin tulleeksi vähän raiskatuksi. Tekijänä olivat niin Marlon kuin Bertolucci.

Voikohtaus puhututtaa yli 40 vuotta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan ilmestymisen jälkeen.
Voikohtaus puhututtaa yli 40 vuotta Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan ilmestymisen jälkeen.

Bertoluccin paljastus on saanut raivon repeämään Hollywoodissa ja monet näyttelijät avautumaan aiheesta sosiaalisessa mediassa.

Muun muassa Piiat-elokuvasta tunnettu Jessica Chastain sanoo, että hän voi pahoin kuultuaan, että ohjaaja suunnitteli näyttelijättären päälle käymisen.

”Supersankari”  Chris Evans myönsi puolestaan tviitissään, että hän tunsi raivoa tapahtuneesta.

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **