Näyttelijä Minka Kuustonen on hidas lukemaan, mutta Riikka Pulkkisen Raja vei mukanaan. "Loman tietää alkaneen, kun lukemista ei malta lopettaa ruokapöydässäkään." Kuva Panu Pälviä
Näyttelijä Minka Kuustonen on hidas lukemaan, mutta Riikka Pulkkisen Raja vei mukanaan. "Loman tietää alkaneen, kun lukemista ei malta lopettaa ruokapöydässäkään." Kuva Panu Pälviä

Listasimme kesän kirjasuosikit niin romantiikasta nauttivalle kuin jännityksenkipeälle lomailijallekin.

PÄIVÄUNELMOINTIIN RIIPPUKEINUSSA:

Pirteää hattaraa

Alice on hajamielinen, Facebook-riippuvainen ilmaisutaidonopettaja, jolla on kaksi teini-ikäistä lasta ja keski-iän kriisistä kärsivä mies. Alice osallistuu avioliittotutkimukseen – ja yhtäkkiä kadonneet tunteet palaavat myrskyn tavoin hänen sydämeensä. Melanie Gideonin pirteän viihdyttävä kirja on oiva valinta riippukeinuun, josta voi lukemisen lomassa vaikka bongailla pilvenhattaroita.

Melanie Gideon: Vaimo 22 (Gummerus)

Sokerihumalassa

Chick litin ystäville Sari Luhtasen nimi on laadun tae. Kokkaileva Emmi alkaa menestyä, kun maineikas ravintoloitsija nostaa vaatimattoman naisen taidot kaikkien huulille. Miehiäkin alkaa olla jonoksi asti. Tämän kirjan jälkeen on pakko leipoa sokerikakku!

Sari Luhtanen: Murusia (Tammi)

Vauvoja ja vahvoja naisia

Helsinkiläinen Pihla pakenee nuolemaan haavojaan Tornionjokilaaksoon, rakkaan mummivainajansa mökkiin. Vatsassa kasvaa vauva, jonka siittäjä on livistänyt Intiaan. Pihla päättää ottaa mummista mallia ja pärjätä yksin, mutta isäehdokkaita alkaa tupsahdella ovista ja ikkunoista. Veera Vaahteran romaani alkaa hitaasti mutta kehkeytyy lämpimäksi kuvaukseksi rakastamisen vaikeudesta ja naisen roolista eri sukupolvissa.

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa (Tammi)

Nörttilempeä

Twiittaisitko, jos tietäisit, että kuolet hetken kuluttua? Pitääkö rakkaistaan luopua, kun he kuolevat, vai onko oikein jatkaa yhteydenpitoa koodin­pätkän avulla? Muun muassa tällaisten kiehtovien ajatusten ympärille Laurie Frankel rakentaa elämän, kuoleman, ihmisyyden ja tekoälyn ympärille kietoutuvan romaaninsa. Nörttimäisestä lähestymistavastaan huolimatta tarina koskettaa – ollaanhan siinä suurten kysymysten äärellä.

Laurie Frankel: Ikuisesti yhdess@ (WSOY)

Oikeus onneen

Lukupiiri-kirjastaan tunnetun Elizabeth Noblen uutuus pohtii ikuista kysymystä: saako rakkauden takia jättää kaiken? Susannah rakasti nuorena palavasti Robia, mutta elämä ajoi nuoret erilleen. Parikymmentä vuotta myöhemmin Susannah yrittää selvitä uusperheen äitipuolena, ja Rob on menossa naimisiin. Kun he yllättäen kohtaavat, tunteet roihahtavat uudelleen, ja edessä on vaikeita valintoja.

Elizabeth Noble: Yhdessä jälleen (Karisto)

Baseballia & rakkautta

Pelin henki on koukuttavaa ja sujuvaa tarinointia, jonka seurassa vaikka pitkä junamatka menee siivillä. Amerikkalaisen esikoiskirjailijan hehkutettu lukuromaani kertoo baseballia rakastavasta Henrystä, joka pääsee stipendin avulla hienoon itärannikon collegeen. Tarina vetää, vaikkei urheilu kiinnostaisi. Pääosassa ovat tunteikkaat ja sotkuiset ihmissuhteet, joiden verkkoon Henry ja hänen kämppiksensä Owen kampuksella joutuvat.

Chad Harbach: Pelin henki (WSOY)

LISÄJÄNNITYSTÄ MÖKKI-ILTOIHIN:

Jääkylmää kerrontaa

Keskellä kesä­hellettä maistuu mainio dekkari Alaskan jääkylmistä erämaista. Jään muisti -romaanista tuttu sankaritar Edie Kiglatuk eksyy kesken koiravaljakkokisan metsään ja löytää hylätyn mökin ja vauvan ruumiin. Poliisi tarjoilee syylliseksi aikoinaan Venäjältä saapunutta uskonnollista yhteisöä, mutta neuvokas Edie aloittaa omat tutkimuksensa. Dekkarin parasta antia on arktisen luonnon kuvaus, joka voi aiheuttaa vakavaa matkakuumetta.

M.J. McGrath: Lumipoika (Like)

Kadonnut tyttö

Palokaski-trillerisarjan ensimmäisessä osassa opettaja Miia selvittelee lukiolaistytön katoamista. Laura on ammattitaitoisen vetävää viihdettä, jossa ei jäädä filosofoimaan vaan isketään tarinaa tehokkaasti eteenpäin. J.K. Johansson on salanimi, jonka taakse kätkeytyy joukko kirjailijoita. Liekö monen kokin summa, että henkilöhahmot jäävät vähän muovisiksi, mutta näppärä juonenkuljetus ja ajankohtaiset aiheet tekevät kirjasta koukuttavan.

J.K. Johansson: Laura (Tammi)

Lupaava dekkarisarja

Kotimainen rikos­kirjallisuus on saanut uuden sankarittaren! Serbialaistaustainen poliisi Anna Fekete saa selviteltäväkseen raa’an murhan. Harmia riittää myös öykkärimäisestä työparista Eskosta. Kolibri on varmaotteinen ja vetävä rikosromaani.

Kati Hiekkapelto: Kolibri (Otava)

Luvassa viilenevää


Gillian Flynnin menestystrilleri on hyytävä kuvaus myrkyttyneestä parisuhteesta.

Newyorkilaiset Nick ja Amy saavat kumpikin potkut ja muuttavat Keskilänteen, jossa parin liitto alkaa pian rakoilla. Kun Nick viisivuotishääpäivänä palaa kotiin, on ovi raollaan, olohuone kaaoksessa – ja Amy tiessään. Katoamisen jälkeisiä tapahtumia tarkastellaan Nickin näkökulmasta, ja hänen kanssaan kertojana vuorottelee Amyn päivä­kirja edeltäviltä vuosilta. Vetävät ja yllättävät käänteet yhdistyvät psykologisesti tarkkaan ihmiskuvaukseen – tässäpä ohittamattoman kesäjännäri.

Gillian Flynn: Kiltti tyttö (WSOY)

Uutta verta naapurista

Ruotsalaisten dekkareiden ystäviltä ei lukeminen ihan äkkiä lopu. Tarjolla on jälleen uusi ja lupaava sarja. Stefan Tegenfalkin esikoisromaani Vihan aika on iso hitti länsinaapurissa, eikä aiheetta – sen verran näppärää tarinointia on tarjolla.

Tukholmassa tapahtuu silmittömiä väkivallantekoja. Kypsään ikään ehtinyt rikoskomisario Walter ja hänen 30 vuotta nuorempi työparinsa Jonna saavat vihiä uudesta, supervaarallisesta huumeesta. Kiinnostavinta kirjassa on epäsuhtaisen työparin persoonat. Jännärin juoni sen sijaan on tuttua peruskauraa.

Stefan Tegenfalk: Vihan aika (Bazar)


PERHESUHTEIDEN POHDISKELUUN:

Toipuva leskimies 

Keski-ikäinen Aaron on kärsinyt ikänsä ylihuolehtivista naisista. Ainoa, joka rakasti häntä ilman turhaa hössötystä, oli Dorothy-vaimo, joka on nyt kuollut tapaturmassa. Aaron yrittää tottua lesken elämään mutta uhkaa muser­tua suruunsa. Silloin kuollut vaimo marssiikin takaisin paikalle. Tosin kukaan muu ei näe häntä. Anne Tylerin uusi romaani on pieni helmi. Arkinen kieli on kaunista ja surutyön kuvaus vähäeleistä ja lempeän humoristista. Kirja rauhoittaa ja ilahduttaa.

Anne Tyler: Jää hyvästi (Otava)

Sukudraama kuolin­vuoteella

Venäläinen taiteilija Alik makaa kuolinvuoteellaan New Yorkissa. Vaimo, ystävät, pappi ja rabbi jättävät hänelle tunteikkaita jäähyväisiä ateljee­asunnossa. Alikia rakastavat kaikki, ja hänen poismenonsa tuntuu musertavalta ajatukselta.

Ljudmila Ulitskajan romaani kuvaa juurettomuutta koskettavan hauskasti. Kuolinvuoteen vieressä on aito­venäläisen dramaattinen meininki. Kirjasta jää hymynkare huulille pitkäksi aikaa.

Ljudmila Ulitskaja: Iloiset hautajaiset (Siltala)

Unelmia ja kaipausta

Moniääninen sukupolvikuvaus kertoo kolmekymppisestä Fridasta ja hänen elämänsä miehistä. Varmaotteinen ja kaunis esikoinen kuvaa hienosti vapauden­kaipuuta, unelmien ja todellisuuden ristiriitaa ja rakkautta.

Tua Harno: Ne jotka jäävät (Otava)

Lapsuuden salainen maailma

Ihana maa on 10-vuotiaan Judithin salainen leikki. Askarreltu pienoismaailma on paikka, jonne hän pakenee kiihko­uskovaista isäänsä, koulu­kiusaajia ja yksinäisyyttä. Kun Judith päättää tehdä nuken, joka muistuttaa koulu­kiusaajaa, leikki alkaa saadakin tummia sävyjä.

Walesilaissyntyisen Grace MacCleanin esikoisromaani on kaunis lukukokemus. Hän tarkastelee vaikuttavasti lapsen näkökulman kautta koulukiusaamista ja fundamentalismia.

Grace McCleen: Ihana maa (Otava)

Billyn maailma

John Irvingin uutuus alkaa hitaasti. Kirjailija marssittaa henkilöhahmonsa turhan löysin rantein tapahtumapaikoille. Mutta meininki paranee kirjan edetessä. Hiljalleen pää­henkilö Billy Abbottin tarina alkaa vetää puolelleen. Billy on biseksuaali, ja hänen suuntautumisensa kautta seurataan seksuaalisen suvaitsemattomuuden historiaa 50-luvulta alkaen. Runsaita juonenkäänteitä höystetään niin synkkyydellä kuin mukavan absurdilla huumorillakin.

John Irving: Minä olen monta (Tammi)

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.