Mastodonin uudella videolla twerkataan. Valitettavasti bändin jäsenet eivät itse ole asialla. Kuva: YouTube/Pitchfork
Mastodonin uudella videolla twerkataan. Valitettavasti bändin jäsenet eivät itse ole asialla. Kuva: YouTube/Pitchfork

Ei ole seksististä, on hauskaa, bändi väittää. Päätä itse.

No niin, Nicki Minaj, Jennifer Lopez, Miley Cyrus ja muut maailman tunnetut pyllynheiluttelijat, teidät on syrjäytetty. Twerkkaamisesta musiikkivideoilla on tullut niin kova sana, että jopa sludgemetalliyhtye Mastodonin uudella The Motherload -musiikkivideolla on naisia vähissä vaatteissa pyllynpyörityspuuhissa.

The Motherload on yhdysvaltalaisen Mastodonin Once More 'Round the Sun -levyn sinkku. Levy julkaistiin kesällä 2014.

Eikö tyttöjen pyllynpyöritys ole jo vähän väsynyttä? Miltä kuulostaisi bändin keulamies Troy Sanders twerkkaamassa mikrosortseissa? Siinä vasta olisi jotain uutta. Troy ja muut jäsenet nähdään videolla kuitenkin ihan samassa roolissa kuin 2000-luvun alussa ensimmäisissä bändin musiikkivideoissa: äijäilemässä heviseisonnassa ja pyörittämässä tukkapehkoa.

Bändi on jo kommentoinut, ettei video ole heidän mielestään seksistinen, vaan hauska. Samassa Pitchforkin haastattelussa he kertoivat olevansa epätietoisia "twerkkaustrendistä".

Katso Mastodonin uusi The Motherload -kappaleen musiikkivideo alla:

Lue myös:

Twerking – pyllyn heiluttelu sai virallisen termin

Nicki Minaj'n roisi uutuusvideo teki ennätyksen

Paljasta pintaa, öljyä ja takapuolen keinutusta – onko Jennifer Lopezin hetkutusvideo K18-kamaa?

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****