Nightwish. Kuva: Ville Juurikkala
Nightwish. Kuva: Ville Juurikkala

Entistä suuruudenhullumpiin sfääreihin sinkoutuminen ei kuitenkaan tarkoita radikaaleja irtiottoja entisestä.

Nightwishin kahdeksas albumi Endless Forms Most Beautiful ei petä niitä Nightwishin ystäviä, joiden tahtotila yhtyeen musiikin suhteen on sama kuin yhtyeen johtajan Tuomas Holopaisen: kovempaa ja korskeammin. Silti vanha tuttu Nightwish –helppotajuinen ja pop – kuuluu musiikin lähes jokaisessa nuotissa.

Uudella albumilla suurin ero hevikollegoihin tehdäänkin teksteissä: metalliin usein liittyvä teatraalinen pahan palvonta loistaa poissaolollaan. Tuomas Holopainen haluaa kuulijoilleen ja koko ihmiskunnalle pelkkää hyvää.

Holopaisen musiikin sanotaan rakentuvan tarinoiden ympärille. Teorian voi kääntää myös ylösalaisin: Nightwishin musiikillinen paletti on niin yltiöpäisen paisutteleva, että sen puitteissa olisi noloa käsitellä kosmoksen syntyä ja ihmiselämän perimmäistä tehtävää vähäpätöisempiä teemoja.

Katso alta kappaleen Élan musiikkivideo:

Nightwish: Endless Forms Most Beautiful

(Sony)

Lue myös:

Nightwish-solisti Floor Jansen muuttaa innoissaan Suomeen

Onko Tarja Turusen ja Tuomas Holopaisen 10 vuotta kestänyt välirikko vihdoin ohi?

Uuteen ammattiin opiskelevan Anette Olzonin sooloura takkuilee: ”Nostan opintolainaa”

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****