Joonas-Petteri Nieminen (vas.) ja Lauri Lehtimäki Nakkilan kesäteatterin Häjyissä 2011. Kuva: Paul Salonen
Joonas-Petteri Nieminen (vas.) ja Lauri Lehtimäki Nakkilan kesäteatterin Häjyissä 2011. Kuva: Paul Salonen

Kesäteatteria tekevän kannattaa opetella oravankarkotusääni.

Jokainen kesäteatterissa kävijä lienee miettinyt joskus, miten ulkonäyttämö vaikuttaa esitykseen. Näyttelijäparat kun ovat yleensä sateen ja kylmyyden armoilla. Sääolosuhteet ovat kuitenkin vain pieni osa niistä muuttujista, jotka vaikuttavat ulkoilmaesityksen kulkuun.

Näyttelijä Joonas-Petteri Nieminen, Nakkilan kesäteatteri:

"Vuonna 2010 esitettiin näytelmää Täällä Pohjantähden alla. Se kesä oli tosi kuuma, ja näyttämömontussa oli 30 astetta varjossa. Näytöksiä saattoi olla kaksi päivässä. Se kävi urheilusuorituksesta. Meillä olikin jokaisen kulissin takana ja kivien kolossa urheilujuomaa ja vissypulloja. Näytöksen ensimmäiset aplodit tulivat heti alussa, kun Koskelan Akselia esittävä näyttelijä veti siinä helteessä ylleen karvahatun ja talvipalttoon. 

Samana näytöksessä meillä oli lavalla vanha englantilainen Commer-merkkinen kuorma-auto. Ihmettelimme, miksi yleisö kohahti aina auton saapuessa lavalle. Lopulta tajusimme, että keskellä näyttämöä oli pieni sorsanpoikanen, joka oli ollut parin sentin päässä kuormurin renkaista useempaan otteeseen. Yksi lapsinäyttelijöistä kävi kesken kohtauksen nappaamassa poikasen syliinsä ja vei rantaan. Ja yleisö palkitsi hänet aplodeilla.

Vuonna 2011 oli vuorossa Häjyt. Ensi-iltaa oli kulunut pari minuuttia, kun iski hirveä ukkosmyrsky. Vettä tuli oikein kunnolla ja taivas jyrisi. Se kesti koko ekan puoliajan. Näyttelimme avoauton päällä ja möyrimme maassa. Lisäksi meillä oli langattomat mikit, jotka eivät sellaisessa säässä ainakaan paremmin toimi.

Ääriolosuhteet tai muut yllätykset antavat kuitenkin vain enemmän draivia esitykseen ja helpottavat jännitystä. Yleisö aina puhuu, että voi raukkoja, kun joutuvat tuolla näyttelemään, mutta itse ainakin nautin niistä tilanteista."

Tuottaja Jonni Haasanen, Ylioppilasteatteri:

"On klassikko, että joku murtautuu yöllä kesäteatterin varastokontteihin ja vie sieltä työkalut. Usein se tapahtuu tietysti juuri ennen ensi-iltaa. Myös lavasteita on käyty polttamassa.

Teatterin buffettia joudumme vahtimaan jatkuvasti, sillä oravilla on tapana kähveltää pullia. Olemme jopa opetelleet tietyn äänen, jolla oravan saa karkotettua tehokkaasti. Kerran kesken esityksen ampiainen pisti yhtä näyttelijää, joka oli allerginen. Näyttelijä hipsi lavalta kesken esityksen ambulanssikyytiin.

Kesäteatterimme sijaitsee Mustikkamaalla, joka on saari, ja meren läheisyydelläkin on vaikutuksensa. Kerran naapurisataman rahtilaiva tööttäsi lähtiessään täydellisen stemman lavalla laulettavaan biisiin. Mustikkamaa on suosittu ulkoilualue, joten ympäristössä liikkuu ihmisiä. Yhdessä esityksessä näyttämön läpi juoksi pahaa-aavistamaton lenkkeilijä. Ihan perusjuttu on semmoinen, että joku teinilauma on auton kanssa sadan metrin päässä ja soittaa täysillä jotain eurodancea juuri samaan aikaan, kun lavalla on menossa herkkä kohtaus.

Kerran huomasin muutaman kymmenen metrin päässä lavasta kolme alastonta miestä, jotka näkyivät yleisöön juuri ja juuri. Menin mahdollisimman huomaamattomasti pyytämään, että he poistuisivat. Kun nämä päihtyneet kaverit tajusivat olevansa teatterilavan laidassa, yksi heistä otti elimensä käteen ja huusi: Hei, mun pippeli on Hamlet!"

Maailma on täynnä kirjahaasteita, mutta kuka oikeasti lukee vuodessa sata romaania, pelkästään klassikoita tai haluaa tieten tahtoen viettää aikaansa huonojen kirjojen parissa?

Lukeminen kannattaa aina. Kirjojen parissa ajan saa kulumaan viihdyttävästi, kirjoista voi oppia uutta ja niistä voi keksiä jutunjuurta muiden kanssa.

Mutta lukeminen on myös terveellistä ja se lisää elinvuosia. Viime aikoina julkaistuissa tutkimuksissa on saatu selvää näyttöä siitä, että kaunokirjallisuuden lukeminen vahvistaa muistia ja voi ehkäistä muistisairauksia.

Tutkijoille ei ole täysin selvinnyt, miksi juuri romaanien lukeminen vaikuttaa näin posiitivisesti muistiin, mutta sen epäillään johtuvan siitä, että lukiessaan ihminen samastuu ja eläytyy toisten ihmisten kohtaloihin. Hän on siis sosiaalinen, vaikka makoileekin yksin omalla kotisohvallaan.  

Mutta mitähän sitä sitten lukisi, kun maailma on pullollaan lukemattomia kirjoja?

Me Naisten kirjahaasteessa löydät helposti uutta ja vähän yllättävääkin luettavaa.

Pelisäännöt ovat selvät: printtaa kirjalista talteen ja etsi sopivia teoksia kirjastoista, ystävien hyllyistä tai kirjakaupoista. Luettuasi kirjan, ruksaa suoritettu kohta ja tartu seuraavaan. Aikaa on vuosi ja rasteja 15.

Aika  alkaa än-yy-tee-nyt!  

1. Kirjan kannet ovat kirkkaan keltaiset.

2. Romaanin päähenkilöllä on sama nimi kuin parhaalla lapsuudenystävälläsi.

3. Kirjailija on kuuma.

4. Kirjan nimessä on adjektiivi.

5. Kirjailija on syntynyt samana vuonna kuin sinä (tai jos olet syntynyt 2000-luvulla, riittää, että kirjailija on syntynyt samalla vuosikymmenellä).

6. Kirjan kannessa on eläin.

7. Romaanissa on kuumaa seksiä.

8. Kirjaa voi värittää tai täyttää.

9. Romaani sijoittuu johonkin lämpöiseen maahan.

10. Kirja on kuuma puheenaihe ja tiedät tekeväsi vaikutuksen, kun luet sitä kahvilassa.

11. Kirjassa on alle 150 sivua.

12. Romaanin nimessä on vain yksi sana.

13. Kirjasta on tehty tv-sarja tai elokuva.

14. Kirjan nimessä on jossain muodossa sana rakkaus.

15. Kirja on kaunis ja sopii täydellisesti sohvapöydällesi/sisustukseesi.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***