Uutuusdokumentissa puhutaan rohkeasti kuolemasta.
Uutuusdokumentissa puhutaan rohkeasti kuolemasta.

Näin unta elämästä -dokumentissa kuullaan kuuden ihmisen tarina. Mukana on sekä omaisia että itsemurhaa yrittäneitä.

"Toivon teille hyvää ja onnellista elämää.” Näin kirjoittaa 26-vuotias Aleksi vanhemmilleen ennen­ kuin tekee itsemurhan. Miten omainen selviää tällaisesta menetyksestä? Sitä pohtii Jukka Kärkkäisen ja Sini Liimataisen hieno dokumentti Näin unta elämästä.

Ohjaaja Jukka Kärkkäinen ei kaihda hankalia aiheita vaan on käsitellyt muun muassa vammaisuutta (Kovasikajuttu, 2012) ja vanhenemista (Matkalla vanhuuteen, 2008). Taviskoteihin kurkkaavan Kansakunnan olohuone -dokumentin hän työsti yhdessä Sini Liimataisen kanssa. Nyt ohjaajat astuvat askelen­ pidemmälle ja ottavat aiheekseen todellisen tabun, kuoleman oman käden kautta. Suomessa itsemurhia tehdään pari kolme päivässä. Väkilukuun nähden se on valtava määrä.

Dokumentissa kuullaan kuuden ihmisen tarina. Mukana on sekä omaisia että itsemurhaa yrittäneitä. Yksi­ heistä on Tero, tuttu hahmo muun muassa Kansakunnan olohuoneesta. Hän antaa äänen kaikille jörriköille, jotka rakkauden menettäessään menettävät­ kaiken, myös elämänhalunsa.

Dokumentti on myös elämänhalun puolustus. Itsemurhaa lääkkeillä harkinnut Maiju puhuu elämän kutsusta. Muita teemoja ovat omaisten syyllisyys ja mielenterveyshoidon saannin traaginen vaikeus.

Dokumentin ihmiset tekevät rohkean teon. Aihe ei ole helppo, eikä sen yli koskaan kokonaan pääse. Vaikka tarinoissa on myös valoa, kehon kieli kertoo tuskasta: kädet vapisevat, ilmeet eivät pysy hallinnassa.
Upea, animoitu kehyskertomus näyttää Aleksin koskettavan kohtalon.

Näin unta elämästä

★★★★

Ensi-ilta 28.3.