Dokumentissa on kaikki: Suomen järvien saloja, kirjailija Antti Tuurin viisautta, Samuli Edelmannin pehmeä ääni ja maan parhaat luontokuvaajat.

Saukot telmivät rannassa, ravut painivat pinnan alla ja norppa köllöttelee talviauringossa. Suomen järvillä riittää vilskettä myös mökkeilykauden ulkopuolella.

Marko Röhrin ja Kim Saarniluodon ohjaama Järven tarina ei ole ihan tyypillinen luontodokumentti. Dokumenteille tuttuun kerrontaan on punottu myös aimo annos suomalaista mytologiaa. Teksteistä vastannut kirjailija Antti Tuuri kertoo ihmeellisen luonnon kiertokulusta vanhojen tarujen ja uskomusten kautta. Kertojana kuullaan pehmeä-ääninen Samuli Edelmann.

Kolmen vuoden aikana kerätyssä materiaalissa näkyy kuvausryhmän rautainen ammattitaito. Tuttu järvimaisema muuttuu lumoavaksi ihmemaaksi, joka tuntuu suomalaisellekin eksoottiselta. Etenkin kuvat saimaannorpasta ovat hyvä muistutus siitä, kuinka ainutlaatuinen luonto meillä on vaalittavana.

Erityiskiitosta ansaitsevat säveltäjä Panu Aaltio sekä äänisuunnittelija Juha Hakanen. Mahtavat musiikit ovat piste i:n päälle järven maagisessa tarinassa.

Katso traileri:

Järven tarina

****

Ensi-ilta 15.1.

Vierailija

Näin lumoavaa dokumenttia et ole Suomen järvistä ennen nähnyt

En tykkää. Siellä luonto rehottaa rauhassa, järvi liplattaa neitseellisenä, saukot sekä norpat pahaa-aavistamatta uiskentelevat ja yhtäkkiä keski-ikäinen lihaa syövä suomalainen mies tunkeutuu teleskooppinsa kanssa ahdistelemaan härkkimään viatonta luontoa ja alkaa esineellistää tuota viattomuutta markkinatalouden alttarilla rahastaen ymmärtämättömillä eläimillä.
Lue kommentti

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **