The Grand Budapest Hotel -elokuva on visuaalinen veijaritarina, joka vilisee tähtiä.
The Grand Budapest Hotel -elokuva on visuaalinen veijaritarina, joka vilisee tähtiä.

Tarkista, oletko nähnyt kaikki vuoden 2014 must-leffat!

Oletko jo katsonut tämän vuoden leffojen parhaimmiston? Katso täältä, mitkä elokuvat saivat tänä vuonna Me Naisten leffa-arvostelijalta huippupisteet.

Little White Lies -lehti tiivisti omat leffasuosikkinsa yhteen videoon. Koosteessa nähdään suuria kassamagneetteja, mutta myös vaihtoehtoisempia rainoja ja Hollywoodin ulkopuolella tuotettuja helmiä.

Löytyvätkö videolta omat suosikkisi? Entä oletko missannut jotain katsomisen arvoista?

THE 25 BEST FILMS OF 2014: A VIDEO COUNTDOWN from david Ehrlich on Vimeo.

Little White Lies -lehden 25 vuoden parasta ja kiinnostavinta elokuvaa:

1. The Grand Budapest Hotel

2. Inherent Vice

3. Under The Skin

4. Nymphomaniac

5. Gone Girl

6. Only Lovers Left Alive

7. The Double

8. God Help The Girl

9. Force Majeure

10. Prinsessa Kaguayan taru

11. Boyhood

12. Adieu au langage

13. Ida

14. Palo Alto

15. The Babadook

16. Mommy

17. Why Don’t You Play In Hell?

18. Starred Up

19. Godzilla

20. Listen Up Philip

21. Love Is Strange

22. Selma

23. Timbuktu

24. We Are The Best

25. Lucy

Lue Me Naisten arviot listalta löytyvistä elokuvista:

The Grand Budapest Hotel linee vuoden visuaalisin elokuva

Nymphomaniac on luotaantyöntävä, mutta vangitseva elokuva

Kiltti tyttö -hittiromaanista syntyi loistotrilleri Gone Girl

Tilda Swinton vampyyrina rokkarihipsterielokuvassa Only Lovers Left Alive

The Double -elokuva hyllytettiin hetkeksi 90-luvulla

Boyhood-elokuvaa kuvattiin 12 vuoden ajan

Lucy-elokuvassa Scarlett Johansson imaisee superhuumeannoksen

Uutuusdraamaa Mitä meistä puhutaan ei voi suositella herkille katsojille. 

Norjalainen 16-vuotias Nisha (loistava Maria Mozdah) elää tavallista teinitytön elämää. Hänen maahanmuuttajavanhempansa sen sijaan haluavat elää uudessa kotimaassaan aivan samalla tavalla kuin Pakistanissa. Kun Nishan isä Mirza (Adil Hussain) saa tietää, että hänen tyttärensä seurustelee kantanorjalaisen pojan kanssa, seuraukset ovat kohtalokkaat. Mirza kidnappaa Nishan ja vie tytön väkisin Pakistaniin sukulaistensa hoteisiin opettelemaan kunnon naisen elämää.

Norjalaisen Iram Haqin draaman Mitä meistä puhutaan uskomattoman julma tarina perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin. Hän oli 14-vuotias, kun hänen isänsä kidnappasi hänet ja vei hänet Pakistaniin, jossa hän joutui elämään vasten tahtoaan puolitoista vuotta.

Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä.

Nishan kokemukset tiivistyvät yhteen sanaan: naisviha. Tytöllä ei ole elokuvassa ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia. Isä puolustaa barbaarista käytöstään sillä, että hän suojelee perheen ja suvun mainetta. Vain sillä on väliä, ”mitä meistä puhutaan”. Kunniaväkivaltakin on siis aivan oikeutettua.

Ohjaaja kuvaa Nishan kohtaloa vähäeleisesti sortumatta mässäilyyn. Tapahtumat ovat niin järkyttäviä, ettei elokuvaa voi suositella herkälle katsojalle. Kauhistuttaa arvaillakin, mikä on suoraa lainaa Haqin omasta elämästä. Samalla katsoja tuntee kiitollisuutta siitä, että ohjaaja on uskaltanut kertoa kokemuksistaan välittämättä siitä, miten hänen sukunsa elokuvaan reagoi. Haq on kertonut tehneensä sovinnon isänsä kanssa ennen tämän kuolemaa. 

Mitä meistä puhutaan ****1/2

 

Ortodoksijuutalaisyhteisö ei suvaitse naisparia draamassa Tottelemattomuus.

Ronit (Rachel Weisz) rakastui teini-ikäisenä bestikseensä Estiin (Rachel McAdams). Lontoon ahdasmielinen ortodoksijuutalaisyhteisö ei hyväksynyt tyttöjen rakkautta. Ronit häädettiin lapsuudenkodistaan.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Ronit asuu New Yorkissa ja on luonut menestyvän uran valokuvaajana. Hän päättää palata kotiin rabbi-isänsä hautajaisiin. Siellä Ronitia odottaa Esti, joka ei ole unohtanut häntä, vaikka onkin mennyt naimisiin heidän yhteisen lapsuudenystävänsä Dovidin (Alessandro Nivola) kanssa. Kolmiodraama on vääjäämätön.

Chileläinen ohjaaja Sebastián Lelio löi itsensä läpi transnaisesta kertovalla draamallaan Fantastinen nainen, joka voitti tänä vuonna parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen uutuusdraamansa Tottelemattomuus perustuu Naomi Aldermanin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.

Siinä missä Fantastisen naisen päähenkilö Marina törmäsi yhä uudelleen ihmisten ennakkoluuloihin sukupuoli-identiteettinsä takia, Ronitia ja Estiä vainotaan heidän seksuaali-identiteettinsä takia.

Ortodoksijuutalaisuuden vanhakantaisuus voi aluksi tuntua kovin etäiseltä. Evankelis-luterilaisen kirkon kanta lesbo- ja homopareihin ei ole sen suvaitsevaisempi. 

Tottelemattomuus  ****