Musiikki on silti Sannille ykkösjuttu. Kuva: Jouni Harala
Musiikki on silti Sannille ykkösjuttu. Kuva: Jouni Harala

Sanni sai utelian luonteensa takia pääosan elokuvasta. Nähdäänkö häntä tulevaisuudessa valkokankailla? Tuskinpa.

Uuden Vain elämää -kauden alusta alkaen Sanni Kurkisuota, 22, on veikattu siksi tyypiksi, joka tekee ohjelman ansiosta "cheekit" eli lyö kunnolla läpi sen jälkeen. Muun muassa Anssi Kela on hehkuttanut nuorta muusikkoa mahtavaksi ja lahjakkaaksi musiikintekijäksi, ja Virve Rosti kertoi eilisessä jaksossa, kuinka hän kuvitteli ensin Sannin olevan vain sinihiuksinen pissis, mutta joutui pyörtämään päänsä.

Eikä Sannia hehkuteta suotta! Onhan hänen kaksi ensimmäistä albumiaan, Sotke mut (2013) ja LELU (2015), myyneet platinaa ja kultaa.

Kaikki niistä, jotka ovat innostuneet Sannin musiikista, eivät kuitenkaan muista, että ennen menestyslevyjään hän näytteli pääosaa suomalaisessa elokuvassa. Kauko Röyhkän omaelämänkerralliseen kirjaan löyhästi perustuva Miss Farkku-Suomi sai ilmestyessään vuonna 2012 kehuja, ja sen todettiin olevan kaikkien aikojen paras suomalainen rock-elokuva.

Sanni kertoo Ruutu-videolla päätyneensä elokuvaan sattuman kautta. Hän opiskeli Sibelius-lukiossa sen tekemisen aikoihin ja päätti uteliaisuuttaan mennä koekuvauksiin. Monien koekuvausten jälkeen hän sai pääroolin.

– Se oli tosi hauska kokemus, erikoinen. Mun piti puhua oulua, Sanni muistelee videolla.

Valkokankailla häntä tuskin nähdään tulevaisuudessa sen enempää, sillä musiikki on hänelle ykkösjuttu.

– Tein välissä leffan, mikä oli hieno juttu, mutta keskitän nyt kaiken energiani musiikkiin, kun siihen on mahdollisuus.

Sanni kertoi eilisessä jaksossa, kuinka ei ole koskaan tavoitellut julkisuutta, vaan saanut sen kuin kaupan päälle. Siksi siihen on ollut vaikea tottua, että kadulla ihmiset tuijottavat, ja kenellä tahansa tuntuu olevan oikeus kommentoida hänen asioitaan.

Katso video alla.

2244462

Kaikki Me Naisten Vain elämää -jutut löydät täältä. Tähän mennessä Sanni on esittänyt ohjelmassa muun muassa upean akustisen version Anssi Kelan Levoton tyttö -kappaleesta (kuuntele täällä) ja Virve Rostin käännöshitin Oon voimissain (kuuntele täällä).

Ranskalaiskomediassa C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan seurataan häitä hääsuunnittelijan näkökulmasta.

Hääsuunnittelijan elämä ei ole herkkua, mikäli Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaamaan ranskalaiseen romanttiseen komediaan C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan on uskominen. Samaa aihetta käsitteli vuonna 2001 Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva Häät mielessä. Tällä kertaa hääsuunnittelijana kärsii eläkeikää lähestyvä Max (Jean-Pierre Bacri).

Maxin tehtävänä on järjestää häät 1600-luvulla rakennettuun loisteliaaseen linnaan. Elokuva seuraa hänen viime hetken ponnistelujaan hääpäivän aamusta aina myöhään yöhön. Toisin kuin tosi-tv-sarjoissa, morsian ei ole muuttunut häitä valmistellessaan hirviöksi, vaan sulhanen. Rasittavan sulhon lisäksi Maxin on kestäminen epäpäteviä palkollisiaan, jotka ovat muun koheltamisensa ohella aiheuttaa vieraille ruokamyrkytyksen ja ampua heitä ilotulitusraketeilla.

Huumoria ammennetaan ranskalaisesta temperamentista. Tunteet käyvät kuumina, henkilöt sanailevat kilpaa toistensa kanssa ja ärräpäät lentävät. Siis samanlaista kohkaamista ja meuhkaamista, johon suurin osa ranskalaisista komedioista nykyisin luottaa. Elokuvan pelastavat kaksi lopussa nähtävää juhlakohtausta. Niissä on aitoa romantiikan lumoa ja magiaa.

C’est la vie! – Häät ranskalaiseen tapaan ***

Matt Damon ja Kristen Wiig kutistuvat lilliputeiksi uutuusdraamassa Downsizing.

Väestönkasvun hillitsemiseen ei ole keksitty keinoa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Alexander Payne tarjoilee uutuusdraamassaan Downsizing varsin radikaalin ratkaisun: kutistetaan ihmiskunta peukaloisiksi. Mini-ihmiset kuluttavat vähemmän luonnon resursseja, joten ilmastonmuutoskin saadaan hallintaan. Riittävätkö moiset perustelut vakuuttamaan muut kuin ituhipit? Mites olisi tämä: peukaloliisojen ja peukalolassejen elämä on niin edullista, että jokaisella lilliputilla on varaa luksuselämään. No niin, johan kuulostaa paremmalta! Ei siis ihme, että perusjamppa Paul (Matt Damon) ja hänen vaimonsa Audreykin (Kristen Wiig) päättävät aloittaa uuden elämän pikkiriikkisinä.

Downsizingin alkuasetelma on kuin suoraan 1950-luvun scifikauhuelokuvista. Paynen tyylilaji on kuitenkin satiiri. Ihmisiä kiinnostaa enemmän mässäillä ja mälläillä kuin uhrautua pyyteettömästi luonnon puolesta. Pian käy ilmi, että pikkuistenkin yhteiskuntaakin pyörittävät nälkäpalkalla kituvat siirtolaissiivoojat, jotka on kutistettu vastoin tahtoaan valkoisia palvelemaan.

Satiiri toimii, mutta aivan yhtäkkiä Payne lisää hurjasti kierroksia. Alkaa psykedeelinen ja paatoksellinen trippi, jonka aikana Paul vierailee bergeniläisessä ekoyhteisössä. Haahuilua, batiikkipaitoja ja rummutusta. Kultti vai utopia? Joka tapauksessa turhan kulunutta kuvastoa eikä oivalluksista ole tietoakaan. 

Downsizing **