Vuosien 1950–1958 Paula-tyttö Sinikka Kekki oli ensimmäinen laatuaan. Näin hyvältä se kahvi maistuu! Kuva: Paulig
Vuosien 1950–1958 Paula-tyttö Sinikka Kekki oli ensimmäinen laatuaan. Näin hyvältä se kahvi maistuu! Kuva: Paulig
Eila Sandell toimi Paula-tyttönä vuosina 1958–1962. Kuva: Paulig
Eila Sandell toimi Paula-tyttönä vuosina 1958–1962. Kuva: Paulig
18. ja tuorein Paula-tyttö Noora Ylikoski valittiin vuonna 2013. Kuva: Paulig
18. ja tuorein Paula-tyttö Noora Ylikoski valittiin vuonna 2013. Kuva: Paulig
Legendaarinen Lotto-tyttö Hilkka Kotamäki vuonna 1971. Kuva: Veikkaus
Legendaarinen Lotto-tyttö Hilkka Kotamäki vuonna 1971. Kuva: Veikkaus
Lotto-tyttö Hilkka Kotamäki edustaa. Kuva: Veikkaus
Lotto-tyttö Hilkka Kotamäki edustaa. Kuva: Veikkaus
Aikamoiset kurvit! Veikkauksen modernia naiskuvaa: interaktiivinen Lady Keno luotiin 2011. Lady Kenolle äänen antoi Lotta Backlund. Kuva: Veikkaus
Aikamoiset kurvit! Veikkauksen modernia naiskuvaa: interaktiivinen Lady Keno luotiin 2011. Lady Kenolle äänen antoi Lotta Backlund. Kuva: Veikkaus
Elovena-neito on jo melko vanha! Hänen tarinansa alkoi Viipurissa 1925. Kuva: Raisio
Elovena-neito on jo melko vanha! Hänen tarinansa alkoi Viipurissa 1925. Kuva: Raisio
Moderni maitotyttö Kati Riekkinen kohtaa "sen ainoan oikean", Anneli Saulin esittämän Hiljan. Kuvat: Maito ja terveys ry ja SKOY
Moderni maitotyttö Kati Riekkinen kohtaa "sen ainoan oikean", Anneli Saulin esittämän Hiljan. Kuvat: Maito ja terveys ry ja SKOY

Suomi on pullollaan nostalgisia kauneusikoneita ja syntisiä seksisymboleita. Nämä kotimaiset kaunottaret kilpailevat tasavertaisina maailmantähtien kanssa.

Suomalaisten ei tarvitse tähyillä merten yli löytääkseen kauneusikoneja, seksisymboleja ja pin-up-kaunottaria ihailtavakseen. Meiltä löytyy mainoshahmoja, joilla on luonnetta, älyä ja kauniit kasvot.

Kuvankaunis neiti näpsä

Klassista suomalaista kauneutta on edustanut jo 1950-luvulta Paula-tyttö, jonka työnkuva ei jää ainoastaan kauniisiin kasvoihin, vaan Pauligin kahvittaren on pitänyt myös tietää kaikki kahvinkeitosta. Paula-tytön siskona voidaan pitää Maitotyttöä, maidon lähettilästä, jonka virkaa on toimittanut 2012 alkaen Kati Riekkinen. Riekkinen on toisaalta kaukana siitä monen mielestä ainoasta suomalaisesta maitotytöstä, nimittäin näyttelijä Anneli Saulin esittämästä Hiljasta, joka nähtiin oman aikansa kohuelokuvassa Hilja – maitotyttö.

Seksisymbolin raskas taakka

Jos Paula-tyttö ja Maitotyttö ovat olleet kautta aikain asiantuntevia ja kauniskasvoisia, on mainoksissa nähty myös naisia, joista voidaan puhua aitoina seksisymboleina. Kuka kaipaa Pamela Andersonia, kun kotimaasta löytyy 1990-luvulla tunteita kuohuttanut Teknoksen Panu-tyttö Anne-Marie Ellin-Laitinen ja Olvin olutmainoksessa lauteilla loikoillut Jenni Ahola.

Seksisymbolin viitta ei kuitenkaan ole ollut kevyt kannettava, sillä esimerkiksi Panu-tyttö on todennut myöhemmin useaan otteeseen, että menetti roolinsa myötä maineensa ja sai suomalaisnaisten vihan niskoilleen.

Klassista pin-upia, modernia naiskuvaa

Jos hakee varsinaista pin-up-neitoa Suomen maasta, voi muistella legendaarista Lotto-tyttöä, Hilkka Kotamäkeä, joka poseerasi aikakaudelleen ikimuistoisessa mainoksessa rannalla loikoillen olkihattu päässään.

Modernia kauneusikonia voisi edustaa taas vaikkapa Veikkauksen 2011 luoma Lady Keno, jolle löytyy varhaisempikin vastine, varsinainen Suomi-neito, Raision Elovena-tuotteista. Elovena syntyi taiteilija Joel Viktor Räsäsen siivin ja edustaa Lady Kenon tavoin siveltimestä alkuaan saanutta kauneutta. Ulkomaisena vastineena Elovenalle ja Lady Kenolle voidaankin pitää vaikkapa Yhdysvaltojen Rosie the Riveteria, joka julistaa hauis pullottaen naisten pystyvän samaan kuin miehet.

The Last Jedissä nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä.

”Taistele sitä orjan asua vastaan!” Näin Carrie Fisher evästi tuoretta Star Wars -näyttelijää Daisy Ridleytä Interview-lehden haastattelussa vuonna 2015. Fisher viittasi elokuvan Jedin paluu kohtaukseen, jossa Hutt Jabba orjuuttaa Fisherin näyttelemän Leian ja pakottaa tämän pukeutumaan pikkupikkubikiniin.

Fisherin neuvosta on otettu vaari. Uudesta Star Wars -trilogiasta ei voi puhua samana päivänä kuin 1970- ja 1980-luvun taiteessa tehdystä alkuperäisestä trilogiasta.

Sukupuoliroolit saivat kyytiä jo J.J. Abramsin vuonna 2015 ohjaamassa uuden trilogian ensimmäisessä osassa The Force Awakens. Huomenna ensi-iltansa saavan kakkososan, The Last Jedin, ohjaajan Rian Johnsonin näkemys on jopa feministisempi. Nyt luutuneita rooleja tuuletetaan puhurilla.

Siinä missä Leia esitettiin Jedin paluussa vastoin Fisherin omaa tahtoa seksiobjektina, uudessa trilogiassa näyttelevän Ridleyn hahmo, jedisoturi Rey, on aktiivinen toimija – sankari niin kuin elokuvan muutkin naiset.

Mutta Fisherkin sai kostonsa – viime hetkellä, sillä hän kuoli viime vuonna ja rooli jäi hänen viimeisekseen. Leiasta on vanhetessaan tullut kapinaa johtava kenraali. Vanhaa naista kunnioittavat nuoret kunditkin. Häntä ei esitetä hömelönä höppänänä, joka kuuluisi jo hautaan, toisin kuin vanhat naishahmot monissa elokuvissa – siis niissä harvoissa, joissa ylipäänsä on hahmoina vanhoja naisia.

Leian uusi hiustyylikin sopii paremmin naiselle kuin hahmon ikoninen kampaus, pikkutyttöjen suosimat lettirinkelit.

Naisten sankaruuttakin enemmän lämmittää se, miten naisiin suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, miten he suhtautuvat toisiinsa. Nainen ei ole naiselle susi, vaan ystävä. He eivät puukota toisiaan selkään, vaan tekevät yhteistyötä. Leian ja hänen vara-amiraalinsa Holdon (Laura Dern) ystävyyssuhdetta kuvataan koskettavasti.

Elokuvan juoni jatkaa siitä, mihin The Force Awakens jäi. Arkkityyppinen hyvän ja pahan taistelu jatkuu. Ensimmäinen ritarikunta ja Uusi tasavalta ovat edelleen sodassa keskenään.

Kapinaliiton entiset jäsenet ovat muodostaneet Vastarinta-nimisen järjestön, jota johtaa Leia. Vastapuolella taistelee hänen ja Han Solon poika Ben, joka pahan voimille antauduttuaan omaksui nimen Kylo Ren (Adam Driver). Vastarinta on murtumassa, joten Rey yrittää suostutella erakoitunutta Luke Skywalkeria (Mark Hamill) apuun.

Star Wars: The Last Jedi

ENSI-ILTA 13.12. ****

Me Naisten testiryhmä arvosteli uusimman SingStar-pelin. 

Vaikka ei erityisemmin välittäisi konsolipeleistä, laulupelit ovat varma viihdyttäjä. Karaokea pelimuodossa kotona!

PlayStation lanseerasi vastikään laulupelien klassikon uusimman version, SingStar Celebrationin. Konsepti on tuttu edellisistä versioista, mutta  peli on nyt osa PlayStationin PlayLink-pelisarjaa, jonka ideana on yhteinen hauskanpito perheen tai ystävien kesken matalalla kynnyksellä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että erillisiä mikrofoneja ei enää tarvita, vaan mikrofonina voi käyttää omaa älypuhelintaan.

Mikrofonisovellus ladataan älypuhelimeen, ja laitteet yhdistetään keskenään. Helppoa, sitten vain laulamaan! Pelissä voi olla mukana yhtä aikaa kaksi puhelinmikrofonia, joten jos haluaa laulaa isommalla porukalla, puhelimia pitää kierrättää ryhmän kesken. Sitä varten pelissä on olemassa enintään kahdeksan pelaajan biletila. Muut vaihtoehdot ovat perinteiset yksinlaulu ja kahden pelaajan battle.

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta, mutta sinänsä eroa entiseen ei ole. Pisteitä ropisee. Hieman kyllä mietityttää, voiko puhelimen mikrofonin laatu tai jokin muu elementti vaikuttaa siihen, kuka saa eniten pisteitä. Onko tämä tekniikkalaji muutenkin kuin laulun osalta?

Puhelimeen laulaminen tuntuu aluksi urpolta.

Pelissä tulee mukana vaatimattomat 30 kappaletta, jotka edustavat enimmäkseen uudempaa pop-tuotantoa. Jos ei ole kuunnellut viime vuosien radiohittejä tai on muuten vain nostalgiannälkäinen, joutuu nopeasti ostamaan SingStore-kaupasta lisää kappaleita lauleltavaksi. Sillä kun kerran aloittaa, ei tee ihan heti mieli lopettaa lauleskelua.

Tekniset ominaisuudet: 4/5

Biisivalikoima: 2/5

Hauskuus: 5/5

SingStar Celebration PS4:lle, 19,90 €.