Kuka olisi tarpeeksi hyvä sulhaseksi? Tämä on kiinnostanut sekä muinaisia piikoja että nykysinkkuja. Kuva: Shutterstock.
Kuka olisi tarpeeksi hyvä sulhaseksi? Tämä on kiinnostanut sekä muinaisia piikoja että nykysinkkuja. Kuva: Shutterstock.

Sokkotreffejä, myöhäistä avioitumista sekä työn ja perheen yhteensovittamista. Kuulostaa ihan nykysinkun elämältä! Mutta tällaista eloa viettivät myös piiat satoja vuosia sitten.

Piika. Sellainen oli Ruotsin vallan aikaan joka kartanossa, ja useampikin. Filosofian tohtori Tiina Miettinen on tutkinut väitöskirjaansa piikojen elämää 1600–1700-luvuilla. Lopulta projektista syntyi myös kirja Piikojen valtakunta.  

– Yleinen harhaluulo on, että sen ajan piiat olisivat kaikki olleet jotenkin uhreja, Miettinen sanoo. 

Kyllä, isännät saattoivat esimerkiksi raiskata piikoja, mutta mittakaavan suuruus on Miettisen mukaan pikemminkin peräisin kirjallisuudesta ja suomifilmeistä.

– Vaikka oli piioilla toki myös vaikeaa: piika saattoi synnyttää äpärän ja joutua tappamaan sen taloudellisista syistä. Tästä jäi lähes aina kiinni, ja rangaistus oli teloittaminen. Henki saattoi aikana ennen antibiootteja lähteä flunssastakin.

Kuulostaa pahalta, mutta eivät ihmiset silloin kauhistelleet.

– Idea kirjaan tuli nykyajasta! 2000-luvun alussa pinnalla olivat Sinkkuelämää-tv-sarjat ja kevyet chic lit -romaanit. Tajusin, että voisin tutkia, millaista naimattomien naisten elämä oli satoja vuosia sitten. Piika oli tuolloin nimitys nimenomaan naimattomalle naiselle.

Ja kappas vain: nykysinkulla ja entisaikojen piialla on yllättävän paljon yhteistä. 

1. Ura kiinnosti enemmän kuin miehet

Piika pystyi lähtemään maailmalle, elättämään itsensä ja vaihtaa palveluspaikkaa vapaasti. Hän kulki työn perässä, ja mitä taitavampi piika, sitä parempi palkka. Kartanoissa oli mieletön mahdollisuus tavata tuleva sulhanen, usein renki. Mutta oli myös piikoja, joille työ oli tärkeämpää kuin aviomiehen löytäminen.

Kartano oli hyvä työpaikka, jossa saattoi edetä urallaan. Monet yli 30-vuotiaat "vanhat piiat" saattoivat toimia työnjohtajana kartanossa ja ohjailla nuoria tyttöjä, jotka vielä jaksoivat humputella ja haaveilla puolisosta. 

2. Naimisiinmeno sai odottaa

Naimisiin piiat menivät monesti vasta 30-vuotiaina. Aiemmin ei ollut varaa, koska piti hankkia jotain, millä ruokkia järjetön lapsikatras. Koska sitten kun niitä lapsia alettiin tehdä, niitä todella tuli.

Tässä vaiheessa myös piian todennäköinen sulhanen, renki, oli saanut kerättyä riittävästi säästöjä. Piiat olivat usein siis iäkkäitä ensisynnyttäjiä. Paitsi jos kävi vahinko.

3. Miesvalikoima oli laaja

Nykysinkun sormi näplää Tinderin laajasta valikoimasta kumppaniehdokkaita. Laaja miesvalikoima oli niin ikään entisaikojen piialla. Kartanot ja tilukset olivat jättimäisiä, rengeissä riitti ja vilske kävi! Jos joku renki oli urpo, ei kuin vain seuraavaa iskemään tulevaksi sulhaseksi. Suurimmille tiloille palvelusväkeä tuli kauempaakin, joten geenit pääsivät mukavasti sekoittumaan.

Tapailu alkoi puhemiessysteemillä, jossa kaveri selvitti kiinnostuneen puolesta, minkälaisesta tyypistä oli kyse. Myös sokkotreffejä järjestettiin kavereille. Tohinan sivutuotteena syntyi paljon aviottomia lapsia.

Tiina Miettisen kirja Piikojen valtakunta (Atena Kustannus) julkaistiin elokuun alussa.

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****

 

Saiko Neumann sydämesi pamppailemaan? Hoilotitko kovaan ääneen Eppujen suurimpia hittejä?

 

 

Tässä musavisassa selviää kuka muistaa –  ja kuuli –  suurimpien Suomi-hittien sanat oikein.

Lisää biisien lyriikoita ja rokkitarinoita voi lukea tänä syksynä ilmestyneistä kirjoista:

Eppu Normaali: Kaikki sanat (Siltala), Salla Nazarenko: Neumann –  Dingo-kipparin käsikirja (Into), Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo ja Dave Lindholm: Sanat (Johnny Kniga)