Kirjahullu Baba Lybeck hakee lomalukemisesta uusia ajatuksia.

Kuva Teemu Kuusimurto

Baba Lybeck, 44, uutisvuodon ylituomari:

”Ahmin kaiken saaristosta”

"Jos olisin rikas, käyttäisin kaiken aikani lukemiseen.
Heti joulun jälkeen alan tehdä listaa kiinnostavista kirjoista kesää varten. Oikeasti ehdin lukea niistä ehkä murto-osan. Yöpöydälläni on myös kasa keskeneräisiä teoksia, jotka päätän selvittää loppuun kesällä.

Lukeminen on minulle henkireikä, tapa irrottautua arjesta. Luen yleensä äidinkielelläni ruotsiksi. Tänä kesänä listan kärjessä on Siri Hustvedtin tuotanto. Monet ystäväni ovat suositelleet Siriin tutustumista.

Tykkään lukea kasvimaalla, kallioilla, junassa ja riippumatossa – missä milloinkin. Minulla on aina kirja laukussani. Viime kesänä luin paljon veneessä. Ahmin kirjoja, jotka liittyvät saaristolaisuuteen ja meren armottomuuteen. Carsten Jensenin kirjat kertovat merenkulusta elävästä tanskalaisesta kaupungista.

Purjehdusreissulla löysin Jurmon saaren kyläkaupasta kirjan, johon oli haastateltu koko elämänsä karussa saaristossa eläneitä naisia. Minua kiehtoi se, miten he vaikeissa olosuhteissa hoitivat kaikki hommat miesten ollessa merillä. Olen lukenut tarkkaan myös kaikki käsiini saamani majakkakirjat.

Janssonia äidiltä tyttärelle

Kesällä on ihana tarttua ajattomiin klassikoihin. Tove Janssonin Kesäkirja on kulkenut rinnallani lapsesta asti. Äitini luki sen ensiksi ääneen. Sen jälkeen luin sen itse alle 10-vuotiaana ja myöhemmin tutustutin myös molemmat lapseni siihen.
Kesäkirja kertoo nuoren tytön ja vanhan naisen suhteesta. Se avautuu lapselle ja aikuiselle eri tavoin. Lapsen näkökulmasta se kertoo pienen lapsen peloista saaressa ja aikuisen mielestä vanhenemisesta. Minua viehättää kirjan salaa tupakkaa polttavan mummon sympaattinen, vähän anarkistinen elämänasenne.

Hyvästä kirjasta haen uusia ajatuksia ja näkökulmia elämään. Olen kiinnostunut kirjojen luomista maailmankuvista. En pidä itsetarkoituksellisesta kielellisestä nokkeluudesta, se etäännyttää tarinasta. Sen sijaan rohkeat muotokokeilut viehättävät.

Kaksikymppisenä minulla oli vahva Dostojevski-kausi. Hänen teoksensa muokkasivat paljon ajatteluani. Hyvän ja pahan olemuksen perimmäinen problematisointi on kiinnostavaa. Myös oman isoisäni Tito Collianderin teokset ovat vaikuttaneet paljon ajatteluuni."

Viimein! Downton Abbey -faneja hemmotellaan sarjaan perustuvalla elokuvalla.

Downton Abbey -sarjaan pohjautuvasta elokuvasta on kohkattu suosikkisarjan päättymisestä asti, ja jo vuosi sitten elokuvasta puhuttiin täytenä totena.

Tänään myös tuotantoyhtiö on vahvistanut, että elokuvan kuvaukset todella alkavat tänä kesänä. Downton Abbeyn sosiaalisen median kanavissa julkaistiin tänään kutsu palata takaisin Downton Abbeyn maalaiskartanoon – elokuvateattereissa.

Deadline-sivusto uutisoi, että sarjan alkuperäiset näyttelijät, muun muassa Maggie Smith, Michelle Dockery ja Hugh Bonneville, ovat mukana elokuvassa. Käsikirjoituksen on tehnyt sarjan luoja Julian Fellowes. Elokuvan ohjaa sarjan pilottijakson ohjannut Brian Percival.

Elokuvan tarina ja julkaisupäivä ovat vielä toistaiseksi arvoituksia.

Nyt on tarjolla tuhti annos The Rockin kesäistä kasaritoimintaa kiinalaisittain.

Aina niin poikamaisesti innostuvan Dwayne ”The Rock” Johnsonin tähdittämä Skyscraper on täysiverinen kasarileffa niin hyvässä kuin pahassakin. Näin vanhentuneita ja suoraan sanottuna hölmöjä elokuvia ei oikeastaan edes enää tehdä Hollywoodissa, vaan nytkin suurimman osuuden tuotannosta on pulittanut kiinalaisstudio Legendary Entertainment, jonka taas omistaa Kiinan elokuvasalit omistava Wanda. Täten Skyscraper tapahtuu pääosin Hongkongissa, futuristisessa tietokoneella luodussa 220-kerroksissa pilvenpiirtäjässä.

Kiinalaisuus näkyy myös roolituksessa. Mukana ovat kiinalainen teknomiljardööri (Chin Han), hongkongilaiset poliisit sekä kiinalainen mafia ja sen päähahmo, nuori ja tappava kaunotar Xia (Hannah Quinlivan). Pahiksina nähdään lähinnä valkoisia näyttelijöitä, joiden pomona toimii tanskalainen, brittiaksentilla mumiseva Roland Møller. Liekö tässä pieni knoppi kolonialismille, sillä Hongkong oli Britannian hallinnassa vuoteen 1997 saakka?

The Rockille ei ole kirjoitettu edes huonoja one-linereita. Rohkeasti vain huumoria peliin, niin osaset loksahtaisivat paremmin kohdilleen.

The Rock on entinen sotilas Will Sawyer, joka on palkattu suorittamaan turvatarkastus uuteen jättipilvenpiirtäjään, jotta se voidaan avata tuleville asukkaille. Sawyerin perheen jäsenet ovat sattumoisin ensimmäiset asukkaat talossa. Pian kaikki menee tietenkin pieleen, kun pahikset sytyttävät pilvenpiirtäjän tuleen. The Rockin täytyy pelastaa vaimonsa Sarah (pitkästä aikaa isommassa roolissa nähtävä Neve Campbell) sekä kaksi lastaan konnilta ja uhkaavasti leviävältä tulipalolta. On myös hieno nähdä, että Campbellille on keksitty aktiivista tekemistä, eikä hän ole vain hädänalainen neito.

Skyscraper on kuin yhdistäisi ensimmäisen Die Hardin katastrofiklassikko Liekehtivään torniin, joiden joukkoon heitetään bonukseksi kohtauksia lähivuosien toimintahiteistä. Lopputulokseksi saadaan tavanomainen, mutta hyvin tehty ja melko viihdyttäväkin rymistely. Onneksi The Rockin järkälemäinen karisma jaksaa kannatella typeriä ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä ryöstöviljelevä elokuva räjähtävään loppuunsa saakka.

Pahimmat risut Skyscraper saa liiallisesta vakavamielisyydestään. Kasaritoimintaleffat olivat hauskoja. Nyt The Rockille ei ole kirjoitettu edes huonoja one-linereita. Rohkeasti vain huumoria peliin, niin osaset loksahtaisivat paremmin kohdilleen.

Skyscraper ***