Kirjahullu Baba Lybeck hakee lomalukemisesta uusia ajatuksia.

Kuva Teemu Kuusimurto

Baba Lybeck, 44, uutisvuodon ylituomari:

”Ahmin kaiken saaristosta”

"Jos olisin rikas, käyttäisin kaiken aikani lukemiseen.
Heti joulun jälkeen alan tehdä listaa kiinnostavista kirjoista kesää varten. Oikeasti ehdin lukea niistä ehkä murto-osan. Yöpöydälläni on myös kasa keskeneräisiä teoksia, jotka päätän selvittää loppuun kesällä.

Lukeminen on minulle henkireikä, tapa irrottautua arjesta. Luen yleensä äidinkielelläni ruotsiksi. Tänä kesänä listan kärjessä on Siri Hustvedtin tuotanto. Monet ystäväni ovat suositelleet Siriin tutustumista.

Tykkään lukea kasvimaalla, kallioilla, junassa ja riippumatossa – missä milloinkin. Minulla on aina kirja laukussani. Viime kesänä luin paljon veneessä. Ahmin kirjoja, jotka liittyvät saaristolaisuuteen ja meren armottomuuteen. Carsten Jensenin kirjat kertovat merenkulusta elävästä tanskalaisesta kaupungista.

Purjehdusreissulla löysin Jurmon saaren kyläkaupasta kirjan, johon oli haastateltu koko elämänsä karussa saaristossa eläneitä naisia. Minua kiehtoi se, miten he vaikeissa olosuhteissa hoitivat kaikki hommat miesten ollessa merillä. Olen lukenut tarkkaan myös kaikki käsiini saamani majakkakirjat.

Janssonia äidiltä tyttärelle

Kesällä on ihana tarttua ajattomiin klassikoihin. Tove Janssonin Kesäkirja on kulkenut rinnallani lapsesta asti. Äitini luki sen ensiksi ääneen. Sen jälkeen luin sen itse alle 10-vuotiaana ja myöhemmin tutustutin myös molemmat lapseni siihen.
Kesäkirja kertoo nuoren tytön ja vanhan naisen suhteesta. Se avautuu lapselle ja aikuiselle eri tavoin. Lapsen näkökulmasta se kertoo pienen lapsen peloista saaressa ja aikuisen mielestä vanhenemisesta. Minua viehättää kirjan salaa tupakkaa polttavan mummon sympaattinen, vähän anarkistinen elämänasenne.

Hyvästä kirjasta haen uusia ajatuksia ja näkökulmia elämään. Olen kiinnostunut kirjojen luomista maailmankuvista. En pidä itsetarkoituksellisesta kielellisestä nokkeluudesta, se etäännyttää tarinasta. Sen sijaan rohkeat muotokokeilut viehättävät.

Kaksikymppisenä minulla oli vahva Dostojevski-kausi. Hänen teoksensa muokkasivat paljon ajatteluani. Hyvän ja pahan olemuksen perimmäinen problematisointi on kiinnostavaa. Myös oman isoisäni Tito Collianderin teokset ovat vaikuttaneet paljon ajatteluuni."

30 tiukkaa kysymystä – testaa Me Naisten eeppisessä joululauluvisassa, miten hyvin tiedät rakastetut klassikot ja muut sesonkibiisit. Vain todellinen tietäjä saa kaikki oikein!

 

 

The Crown -sarjasta tuttu Claire Foy nähdään uutuusdraamassa Breathe poliota sairastavan miehen omistautuvana vaimona.

Robin Cavendish (1930–1994) halvaantui kaulasta alaspäin sairastuttuaan polioon 28-vuotiaana. Hänen henkensä oli hengityslaitteen varassa. 1950-luvulla hengityskonepotilaat joutuivat viettämään loppuelämänsä sairaalassa. Cavendish vaati kuitenkin päästä kotiin, vaikka lääkäri ennusti hänen kuolevan kahdessa viikossa ilman sairaalahoitoa.

Toivetta ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman hänen viimeisillään raskaana olleen vaimonsa Dianan omistautumista. Eikä ilman Robinin yläluokkaisuutta ja sen myötä kertynyttä omaisuutta.

Cavendishien poika Jonathan on tuottanut vanhempiensa tarinasta uutuusdraaman Breathe. Pojan hallitseva rooli elokuvanteossa selittää sen, miksi pariskunnan elämää kuvataan niin sovinnaisesti. Robinin ja Dianan suhde on tasapainoinen ja seesteinen, eikä elokuvassa nähdä ainuttakaan perheriitaa. Luulisi, että omaishoitajan ja hoitajastaan täysin riippuvaisen hoidettavan suhde olisi omiaan aiheuttamaan ristiriitoja.

Monet vammaisaktivistit ovat sitä mieltä, että vammaisten seksi on yhä tabu, jota ei uskalleta käsitellä. Elokuvassa parin seksielämään viitataan vain hienoisesti vihjaillen. Tai sitten Jonathan-poika ei vielä aikuisenakaan halua nähdä vanhempiaan seksuaalisina olentoina.

Elokuva tarttuu vammaisuuteen muutenkin silkkihansikkain. Se kertoo selviytymistarinan: Robin on sankari, jonka urheutta hänen ystävänsä ihailevat. Diagnoosin saatuaan Robin toivoo eutanasiaa, mutta kun hän on hyväksynyt sairautensa, negatiivisia tunteita ei enää juuri näytetä. Hänestä tuli yksi maailman ensimmäisistä vammaisaktivisteista.

Asia on tärkeä, mutta draaman ote on välillä kuin valistuselokuvan. Vammaisista soisi näkevänsä elokuvia, jossa heidät esitettäisiin ennen kaikkea ihmisinä ja sitten vasta vammaisina.

Robinia näyttelee Andrew Garfield ja Dianaa The Crown -tv-sarjan pääosasta tuttu Claire Foy. Elokuva on taattua BBC-laatua: puvustukset, lavastus ja kuvaus hivelevät silmää. Elokuva on Andy Serkisin esikoisohjaus. Hänet muistetaan parhaiten Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa tekemästään liikkeenkaappausroolistaan Klonkkuna.

Breathe ***