Kirjailija Jens Lapiduksen uusin kirja pyörii kidnappauksen ympärillä. Kuva: Anna-Lena Ahlström
Kirjailija Jens Lapiduksen uusin kirja pyörii kidnappauksen ympärillä. Kuva: Anna-Lena Ahlström

Viime vuosina dekkaristit ovat kirjoittaneet toinen toistaan väkivaltaisempia tarinoita. Menestyskirjailija Jens Lapidusta trendi huolettaa.

– Miksi maailman paras rikoskirjallisuus tulee maailman turvallisimmista maista?

Sitä ihmettelee kirjailija Jens Lapidus, 40, joka on yksi länsinaapurin menestyneimmistä dekkaristeista.

– Siinä on hauska paradoksi. Skandinaavimaat ovat maailman turvallisimpia maita. Meksikosta tai Venäjältä ei tule kovinkaan paljon hyviä rikoskirjailijoita, mies pohtii ja tulee siihen lopputulokseen, etteivät he, joita rikollisuus ympäröi muutenkin, halua kirjoittaa pahuuksista.

Suomessa ja Ruotsissa kirjailijat keksivät hyvinkin väkivaltaisia tarinoita, vaikka Lapiduksen mukaan Ruotsin murhatilastot ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina 70-luvulta saakka. Jens työskentelee puolustusasianajajana kirjoittamisen ohella ja tietää, että muuntyyppiset rikokset kyllä lisääntyvät, mutta eivät murhat.

Entäs ne tarinat?

Sen lisäksi, että kirjoissa on runsaasti väkivaltaa, väkivalta on muuttunut koko ajan julmemmaksi.

– Minua pelottaa, että tämä trendi liittyy jotenkin siihen, ettemme osaa enää kertoa hyviä tarinoita. Lukija yritetään saada kiinnostumaan tekemällä tarinoista entistä väkivaltaisempia, Jens arvelee ja muistaa mainita, ettei hänen uusin kirjansaVip-huone ole kovin väkivaltainen.

Oman tuotantonsa sijaan kirjailija kehottaa kuitenkin tutustumaan 60- ja 70-luvuilla dekkareita kirjoittaneeseen kaksikkoon Maj Sjöwalliin ja Per Wahlööhön, joiden luomus poliisikomisario Martin Beck on.

– Heidän teoksensa ovat ruotsalaisista rikoskirjoista yksiä parhaista. Ei niissä ollut niin väkivaltaisia rikoksia. Jotkut ammuttiin, jotkut puukotettiin – toki se on väkivaltaista, muttei ketään keitetty öljyssä tai kidutettu kolmea viikkoa tai jotain sellaista, mitä luemme nykyään.

Lue Jens Lapiduksen haastattelu ja Vip-huoneen arvostelu Me Naisten uusimmasta numerosta 43/2014.

Lue myös:

Jens Lapidus ei halua naisten päiväuniin

10 kirjaa, joilla teet oikealla tavalla lukevan ihmisen vaikutelman

Dekkaristi Antti Tuomainen: "Olisin surkea rikollinen"

Me Naisten elokuvakriitikko Martta Kaukonen ei muista, milloin hän olisi ollut yhtä vaikuttunut mistään elokuvasta. Loving Vincent on mestariteos!

Oletko nähnyt jo riittävän monta omahyväistä pönötyselämäkertaa klassikkotaiteilijoista? Nyt on tarjolla jotakin aivan uutta. Dorota Kobielan ja Hugh Welchmanin ohjaama puolalainen Vincent van Gogh -elämäkerta Loving Vincent on ensimmäinen täysin käsinmaalattu kokopitkä elokuva.

Leffa on koostettu yli 65 000 öljyvärimaalauksesta, jotka ovat saaneet inspiraationsa alankomaalaisen taidemaalarin töistä. Vincent van Goghin mestariteoksista lähes 130, kuten Tähtikirkas yö, herää eloon, sillä animaatio sijoittuu niiden maisemiin. Myös elokuvan henkilöt ovat tuttuja taiteilijan maalauksista.

Hahmot on toteutettu rotoskooppaamalla eli maalaamalla ne oikeiden näyttelijöiden (mukana muiden muassa Saoirse Ronan) päälle. Käsikirjoituksen pohjana puolestaan on käytetty van Goghin kirjeitä.

Tekikö Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

Juonikaan ei noudattele taiteilijaelämäkertojen tuhanteen kertaan veivattua kaavaa. Sen sijaan kyseessä on Agatha Christien klassiset dekkarit mieleen tuova salapoliisitarina. Postimestarin poika Armand Roulin yrittää selvittää, mihin taiteilija kuoli. Tekikö mielenterveysongelmista kärsivä Vincent itsemurhan, niin kuin kuolintodistuksessa todetaan, vai oliko kuolinsyy sittenkin murha?

En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin vaikuttunut mistään elokuvasta. Aivan kuin koko elokuvataide olisi myllätty kertarysäyksellä aivan uuteen uskoon.

Sana ”mestariteos” ei tunnu tässä yhteydessä lainkaan liioitellulta. Yli 150 taiteilijan maalaama animaatio häkellyttää. Voi vain kuvitella, millaista työtä jokaista yksityiskohtaa myöten viimeistelty jälki on heiltä vaatinut. Aikaa se vei lähes seitsemän vuotta. 

Loving Vincent  *****

 

Saiko Neumann sydämesi pamppailemaan? Hoilotitko kovaan ääneen Eppujen suurimpia hittejä?

 

 

Tässä musavisassa selviää kuka muistaa –  ja kuuli –  suurimpien Suomi-hittien sanat oikein.

Lisää biisien lyriikoita ja rokkitarinoita voi lukea tänä syksynä ilmestyneistä kirjoista:

Eppu Normaali: Kaikki sanat (Siltala), Salla Nazarenko: Neumann –  Dingo-kipparin käsikirja (Into), Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo ja Dave Lindholm: Sanat (Johnny Kniga)