Pakkaa vuoden parhaat uutuuskirjat mukaan mökille tai rantsuun.

Romaanit

Muriel Barbery: Siilin eleganssi (Gummerus)
Aihe on herkullinen: pariisilaiskerrostalon ovenvartijarouva esittää maalaistomppelia, vaikka on todellisuudessa sivistynyt älykkö. Hänen pintansa alle näkee kaksi naapuria, japanilainen herrasmies ja itsemurhaa suunnitteleva teinityttö. Hauskoja sattumuksia ja pohdintaa nykypäivän luokkajaosta.

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Otava)
Sympaattisin lukemani kirja evör, eikä silti siirappinen. Vaikea ollakin, kun aiheena on toisen maailmansodan natsimiehitys pienellä brittiläisellä Gurnseyn saarella. Kirjeromaanin päähenkilöt ovat niin kultaisia, ettei sellaisia olekaan – mutta silti toivoisi, että olisi. Sytyttää matkakuumeen.
 
Kamila Shamsie: Poltetut varjot (Gummerus)
Romaani piirtää laajan ja sattumanvaraisenkin kaaren atomipommiajan Nagasakista 80-luvun Pakistaniin ja WTC-tornien New Yorkiin. Samalla se sivaltaa sotaa, terroria ja suvaitsemattomuutta. Synkkiä aiheita keventää rakkauden ja ystävyyden oivaltava kuvaus.
 
Vikas Swarup: Syyllisten seurue (WSOY)
Slummien miljonäärin kirjoittajan uusimpaan kannattaa tarttua jo herkullisen Intia-kuvauksen vuoksi. Lähtökohtana on murhamysteeri, mutta perinteinen dekkari ei ole kyseessä: tärkeintä ovat kuuden murhasta epäillyn päähenkilön tarinat. Ei säästele huumoria, väriä eikä ylilyöntejä.
 
Sinikka Nopola: Teepussit (Gummerus)

Teepussit on Nopolan vuonna 1987 ilmestynyt esikoisteos. Kirjailija itse sanoo, ettei tahdo tunnistaa omia tekstejään, mutta kyllä ne Nopolaa ovat. Yksinkertainen on kaunista. Novelleissa ollaan matkalla, baarissa, hautajaisissa, tehdään muuttokuormaa. Arkisista kohtaamisista ei ole yritettykään tehdä sen ylevämpiä, ja niitä värittää juonikas huumori. Nopolan seurassa oivaltaa omaakin elämää.
 
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (WSOY)
Nykyajan päivitteleminen on humoristisen kaunokirjallisuuden peruskauraa, josta saa toisinaan leivottua maukkaankin välipalan. Mielensäpahoittajan jutut maistuvat ensin vähän liikaa Hotakaiselle, mutta alun kankeilun jälkeen tyyli toimii. Happaman päähenkilöukkelin narinat ulottuvat klassisista kiiremarinoista vaatimuksiin jokamiehenvelvollisuuksista. Pääosin terhakkaa ja osin oikeinkin oivaltavaa.
 
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina (Gummerus)
Parikymppiset kaksoset perivät kuolleen tätinsä Lontoon-asunnon, joka sijaitsee hautausmaan vieressä. Tytöt tutustuvat erikoisiin naapureihinsa ja tätiinsä, joka on muuttunut aaveeksi. Kummitustarinaksi kirja ei ole pelottava, mutta loppuratkaisu jää kivasti kutittelemaan. Juonen käynnistyminen kestää hetken, mutta puolivälin jälkeen tarina tekee mieli ahmaista kertaheitolla.
 
Anna Gavalda: Karkumatka (Gummerus)
Ranskalaisten rakastaman kirjailijan pienoisromaanissa neljä sisarusta ottaa aikalisän arjestaan viikonlopun ajaksi. Taitavan sanankäyttäjän huumori on pisteliästä ja henkilöt ylimielisiä. Häijy kirjanen on näennäisen kepeää luettavaa ja sopii seuraksi rantaviltille, mutta sanomaa jää pohtimaan vielä uintireissun jälkeenkin.
 
Eve Hietamies: Yösyöttö (Otava)
Toimittaja-Antti joutuu äitiyslomalle, kun vaimo ampaisee synnytyssairaalan ovelta taksilla karkuun. Kirja on kuvaus vauva-arjen sietämättömästä tylsyydestä – mutta tavallaan lämminhenkisesti. Asetelma on perinteinen: iskä ei oikein osaa hoitaa lasta, vaikka kaikki äidit osaavat. Helppolukuinen romaani on yhtä puklurättiä, lyhyitä yöunia ja leikkipuistoäitejä. Kenen kannattaisi lukea? Isien. Äidit tietävät jo, että vauvan kanssa on tuollaista.
 
Anne Tyler: Nooan kompassi (Otava)
On vanhuus ja on muistamisen palo. Liam tulee työnnetyksi syrjään työstään ja koko aiemmasta arjestaan. Kun Liam saa päähänsä kolhun ja menettää pienen palan muististaan, hän ryhtyy entistä ponnekkaammin tarttumaan muistoihin. Pelastajaksi tulee Eunice, joka sytyttääkin Liamiin uudenlaisen palon. Haikea, hitaasti etenevä kirja kuvaa luopumista, uuden aloittamista ja pettymyksiä.
 
Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat
Johanna Adorján on kuvannut kauniissa kirjassaan isovanhempiensa elämäntarinan, joka päättyy yhteiseen itsemurhaan. Tarinan runko on kirjailijan kuvittelema viimeinen päivä, johon lomittuvat suhteen parhaat ja vaikeimmat hetken sotineen, keskitysleireineen ja pelastumisineen. Upea parisuhde ja upea tarina, joka elää lastenlastenkin elämässä.

KIRJAILIJAN VALINTA

Kreetta Onkeli: ”Klassikot sopivat kesään. Ne voi hankkia huokeasti divarista, jättää vuokramökille tai panna kiertoon. Eräänä kesänä jätimme kotimaisia pokkareita karibialaisen lomakylän hyllyyn. Matkailija voi yllättyä, kun löytää suomalaista kirjallisuutta maapallon toiselta puolelta.
Kesäisin huomaan lukevani kuvailevaa proosaa. Ehkä siksi, että kesä on muutenkin värikäs. Lapsen treenikentän reunalle otan mukaan Kjell Askildsenin lyhytproosaa. Juhannusviikonlopuksi pakkaan paksumpia kirjoja: Niccoló Ammanitin Taivaan ja maan väliltä, Zadie Smithin Kauneudesta, John Steinbeckin Eedenistä itään. Useampana kesänä olen lueskellut Tšehovin Siperian vankileirien saaristoon sijoittuvaa kirjaa Sahalin.”

Rikoksia ja elämäkertoja

Anna Jansson: Haudankaivaja (Gummerus)
Suomessa supersuosiota nauttivan ruotsalaiskirjailijan tuttu hahmo, rikoskomisario Maria Wern, tutkii tällä kertaa tuhopolttoa, kun iäkkään Fridan koti poltetaan ja hän katoaa. Tapahtumat alkavat aueta naapureiden tarinoiden, historiallisen nippelitiedon ja traagisten ihmissuhteiden avulla. Dekkarifani tempautuu mukaan jo ensisivuilta ja mielenkiinto pysyy yllä läpi kirjan. Plussaa aidosti yllättävästä lopusta.
 
Charlaine Harris: Veren voima (Gummerus)
Vampyyrikesä 2010: jännitystä, seksiä, väkivaltaa, huumoria. Kerronta on vähän kökköä, mutta ei kai se haittaa. Veren imeminen tuo aina niin kivan kierteen perushömppään.
 
Marja Linnankivi, Terttu Levonen: Kekkosten miniänä (Tammi)
Marja Linnankiven muistelmien herkullisimmat palat on jo esitelty iltapäivälehdissä: Sylvi Kekkonen oli karmea anoppi, jolla oli lähes epänormaalin holhoava suhde poikiinsa. Miniän muistikuvat ovat arvokasta arjen historiaa, jonka miehinen historiankirjoitus usein unohtaa. Jos pääsee tekstin kömpelyyden yli, kirja tarjoaa viihdyttävää ajankuvaa niillekin, jotka eivät ole edes syntyneet UKK:n aikana.
 
Christopher Andersen: Barack ja Michelle (Otava)
Heillä on valtaa, heillä on tyyliä, heillä on hauikset ja koiranpentu. Valkoisen talon pääparin elämä kiinnostaa ympäri maailman, ja elämäkerta tyydyttää vaativankin tiedonnälän. Parisuhteen tarinan ohella lukija oppii tuhdin annoksen amerikkalaisesta yhteiskunnasta.
 
Panu Rajala: Lasinkirkas, hullunrohkea. Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta (WSOY)
Kirjailija Aila Meriluodolle on ehtinyt tapahtua enemmän kuin monien elämissä yhteensä. Kun oppii kestämään Panu Rajalan omaa kertojanääntä, eteen avautuu rohkean edelläkävijänaisen tarina ja vetävä juoni. Ailan puhe ja värikäs elämä lumoavat.

KIRJAILIJAN VALINTA

Susanna Yliluoma: ”Luen joka paikassa: sängyssä, rannalla, junassa, odotustiloissa. Olen huono sietämään tyhjiä hetkiä. Kesäisistä lukupaikoista mieleenpainuvin on ollut Göringin kukkula Saksassa. Oli omituista ajatella, että loikoilin natsijohtajalle kuuluneella tontilla, jonka naapurissa on sijainnut Hitlerin talo.
Suosin dekkareita, joissa tapahtuu henkirikos. Mitä omituisempi, sen parempi. Yksi suosikeistani on Tom Rob Smithin Lapsi 44. Se kertoo hyytävästi sarjamurhaaja Andrei Tšikatilon tarinan ja valottaa tuolloisen Neuvostoliiton oloja. Pidin myös Simon Beckettin romaanista Kuoleman anatomia.”

Elämään

Tom Hodkinson & Dan Kieran: Joutilaita iloja (Basam Books)
Downshifting eli asioiden yksinkertaistaminen ja hidastaminen on päivän sana. Mutta kuinka se käytännössä tapahtuu? Vaikkapa tuolilla retkottamalla, heinänkorsia pureskelemalla ja kaduilla vaeltelemalla. Riemastuttavaa arkipäivän anarkismia kiireistä elämänrytmiä vastaan.
 
Beata Aleksandrowicz: Hyvän olon hieronta (Minerva)
Kosketus elvyttää – eikä sitä varten edes tarvitse mennä hierojalle, itsekin tehty hieronta auttaa. Lähemmäs 50 simppeliä ja nautinnollista hieronta- ja rentoutustekniikkaa päästä varpaisiin, jotka voi tehdä itselleen missä vain. Esimerkiksi korvalehtien pyörittely piristää ja rintakehän painelu solisluiden alta voi kohottaa mielialaa.
 
Irmeli Castrén: Nykynaisen hyvinvointiniksit (Gummerus)
Ihanan maalaisjärkisiä ja aikaa kestäviä vinkkejä hiusten ja kynsien hoidosta päänsärkyyn, intiimivaivoihin ja laihdutukseen. Esimerkiksi: huuhdeltava hiusten hoitoaine on turha, takut selviävät paremmin kylmällä vedellä ja harvapiikkisellä kammalla. Neuvojen avulla säästää rahaa ja luontoa sekä välttyy haksahtamasta turhiin uutuustuotteisiin.
 
Nicholas Jacquemot: Mitä optimisteilta voi oppia (Atena)
Positiivisuuteen kehottavat elämäntaito-oppaat aiheuttavat monessa puistatuksia, mutta kirja yllättää asiallisella lähestymistavallaan. Ei amerikkalaistyylistä hehkutusta, vaan tarinoivaan tyyliin kirjoitettua tietoa siitä, miten optimismia voi opetella ja miten se voi auttaa vaikeiden paikkojen yli.
 
Maaret Kallio & Taru Jussila: Syvyyttä seksiin (Minerva)
Suomalainen seksuaaliterapeutti valottaa, mistä syntyy seksuaalinen hyvinvointi: siihen vaikuttavat muun muassa ihmisen historia ja tunteet. Työkaluja oman ja parisuhteen seksuaalisuuden pohtimiseen ja eri-ikäisten ihmisten nimettömiä tarinoita aiheesta. Ei seksitemppuja tai asentovinkkejä vaan syvällistä ja ammattilaisen kirjoittamaa asiaa.
 
Paula Kiuru & Karoliina Tiilikainen: Satujoogaa. Joogaharjoituksia ja tarinoita lapsille (WSOY)
Lapsille ei kannata hölistä asanoista ja juurilukoista. Satujoogakirjassa on tarinoita, joissa eletään mukana tekemällä jooga-asentoja. Kesällä liikuntatuokiot saavat uutta potkua: 2-, 3- ja 4-vuotiaat lapset hihkuivat saadessaan leikkiä karhuja ja kettuja kalliolla ja venytellä merenneidon lailla. Meditatiiviseen tunnelmaan tässä ei pääse: sadut ennemminkin virkistävät kuin rauhoittavat. Hyvä valinta matkoille, koska samoissa kansissa tulee sekä jumppa että iltasatu.

KIRJAILIJAN VALINTA

Hilkka Olkinuora: ”Luen koko kesän, ja minulla on aina hyvä kirja mukanani. Odottaminenkin muuttuu lahjaksi, kun siitä ei hermostu.
Luen joka kesä samat kuusi kirjaa, jotka sisältävät elämäntaitoa olematta varsinaisia opaskirjoja. Purjehdusaiheiset kirjat kertovat ihmisen suhteesta luontoon ja opettavat mielenrauhaa. Suosikkejani ovat Mysi Lahtisen Hiuli hei, sanoi kokki, Nina Banerjee-Louhijan Purjehdus on elämäämme ja Joshua Slocumin Yksinpurjehdus maapallon ympäri.Kun aloin alleviivata Owe Wikströmin Läsnäolon taitoa, huomasin, että alleviivasin koko sivun. Luen kesäisin myös Simone Weilin Painovoiman ja armon sekä kelttiläisen kirjan Tuntemattomuuden pilvi.”

Kotiin

Leila Lindholm: Pala kakkua – ja paljon muuta (Mäkelä)
Leila Lindholmin kirjat ovat keittokirjojen parhaimmistoa. Reseptit ovat trendikkäitä, kekseliäitä ja helppoja, kuvat värikkäitä ja herkullisia. Vihdoin Leilaa saa suomeksikin. Uunituore opus vie leivonnan saloihin. Tarjolla on paljon makeaa ja jotain suolaistakin. Kuppikakut ja pekaanipiirakka ovat Amerikan-tuliaisia, rieskat ja punssilla maustettu prinsessakakku länsinaapurin perinnettä. Ohjeiden kaava toimii: vähän työtä ja paljon nautintoa.
 
Heikki Ahopelto: Lähellä (Otava)
Keittiömestari Heikki Ahopelto on lähiruuan edelläkävijä. Hän saattaa lukijan paikallisesti tuotettujen herkkujen äärelle. Maatiaisrotuisten lehmien maitoa voi olla vaikea löytää, mutta jokainen voi työntää kätensä taikinakulhoon ja leipoa leipää. Elämää hehkuvat kuvat sopivat teemaan, samoin Ahopellon kannustava ajatus: kukaan ei ole huippukokki syntyessään. Perinteistä ja puhdasta ruokaa innostuukin harjoittelemaan ohjeiden mukaan. Juhannusjuustoa, pyttipannua ja rahkapiirakkaa, nam!
 
Paul Svensson: Paul grillar (Norstedts)
Suomessa Paul Svensson tunnetaan Strömsön kokkina. Ruotsissa hän väläyttelee hymyään huippuravintoloiden keittiöissä ja tv-tähtenä. Svensson on maineensa veroinen. Hänen grillikirjansa reseptit ja vinkit ovat oivaltavia, niihin on helppo tarttua ja niissä on aina jotakin uutta. Kuvat tuovat herkut lähelle niin aitoina, että grillin kuumuuden melkein tuntee. Letkeään kirjaan kannattaa tarttua, vaikka kielitaito olisi ruosteessa. Pakkoruotsi riittää.
 
Anna Örnberg: Sisusta valkoista maalaistunnelmaa (WSOY)
Valkoisen maalaisromantiikan herkkupala. Kauniit kuvat ja tekstien keveys sopivat leppoisaan selailuun. Käytännön vinkkejä valkoisen nikkarityylin toteuttamiseen: miten esimerkiksi maalataan kalusteet kuluneen valkoiseksi. Mukana myös tuunaus- ja rakennusohjeita niin pitsipiiparille kuin lasitaiteilijallekin. Ohjeissa hyötykäytetään vanhoja esineitä ja materiaalia kiitettävästi.
 
Susanna Zacke, Sania Hedengren: Betoni. 33 inspiroivaa ideaa (WSOY)
Mökillä on tilaa ja aikaa kokeilla uusia ulottuvuuksia, ja rouheankarhea betoni on kiehtovan miehinen materiaali. Työstämisessä tärkeintä on kärsivällisyys odotella töiden kuivumista. Kirja antaa selkeät ohjeet kuvineen erilaisten käyttö- ja koriste-esineiden valmistamiseen. Muutaman toteutetun idean jälkeen koko maailma näyttää olevan täynnä käyttökelpoisia betonimuotteja.
 
Paula Ritanen-Närhi: Paulan puutarha-paratiisi takapihalla (Moreeni)
Puutarhaunelmia-ohjelmasta tuttu toimittaja ja hortonomi antaa oivaltavia ohjeita moneen lähtöön: jopa isompiin projekteihin, kuten kasvihuoneeseen. Nopeita käytännön vinkkejä ohjeineen, kuten perunamaa kukkaruukussa, lummeallas saavissa ja pelakuita pistokkaista. Sopiva määrä perustietoa ummikolle taimien kasvattamisesta ja kasvien huollosta läpi vuoden. Kuvamaailma ei ehkä hohdokkain mutta selventää ohjeita.

KIRJAILIJAN VALINTA

Outi Pakkanen: ”Herkuttelen lukemalla. Minulla on hyllyssä yli kaksisataa ruokakirjaa, ja luen niitä kuin ylellisiä naistenlehtiä. Yrtit sopivat kesään, ja Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla -kirjassa on ihania yrttiruokia. Tulin juuri kaupasta ja toin tuoretta basilikaa ja korianteria.
Suosikkeihini ei kuulu varsinaisia kesäruokakirjoja, koska kesään liittyy grillaaminen ja olen menettänyt toivoni sen suhteen. Meillä on perinteinen pallogrilli, mutta taistelun jälkeen päädyn loppukypsentämään ruuat uunissa. Seuraavaksi aion harjoitella leivän leipomista Jan Hedhin Mestarileipurin leipäkirjan ohjeilla.”

Oletko liian vanha katselemaan putkeen kymmeniä Youtube-videoita? Hyvä, sitten olet sopivan ikäinen kuuntelemaan podcasteja!

Podcasteja riittää koko kesäksi, ja tarjonnasta ei ole pulaa. Jotta sinun olisi helpompi haarukoida hyvää kuunneltavaa, tässä täkyiksi muutama mainio kotimainen podcast ja niiden tekijöiden suositukset. Podcastien nimet ovat linkkejä kuuntelunautintoon. Kuulokkeet esiin.

Nokkelointia! Kasper & Mikko: Suomen suosituin podcast

Kasper Strömman ja Mikko Pykäri juovat viikottaisen juoman ja höpöttävät mukavia nokkelasti. Tarinaa riittää, puhe soljuu viihdyttävästi.

Kasperin vinkit:

Lilla drevet

”Satiiripodcast, joka käsittelee ajankohtaisia asioita. Aika paljon ruotsalaista politiikkaa, jota en sinänsä seuraa aktiivisesti – mutta Lilla drevet puhuu siitä niin hauskasti, että tekee mieli kuunnella silti. Poddaamassa neljä lempikoomikkoani/sarjakuvataiteilijaa, yleensä pari-kolme paikalla.”

Alex och Sigge

”Vanhimpia ruotsalaisia podcasteja. Nauhoittaa viikoittain, ja koska tehneet yli 300 jaksoa, tarkoittaa että ovat tehneet noin kuusi vuotta yhdessä. Yllättävän hyvin kestänyt aikaa, vielä riittää juttua. Podcast myös jatkuu vaikka Sigge hiljattain muutti Amerikkaan.”

80 väldigt goda mackor

”'80 oikein hyvää voileipää'. Joka jaksossa tehdään VOILEIPÄ ja puhutaan siitä. Tai no, oikeastaan siinä puhutaan kyllä kaikesta muusta, mutta se voileipä toimii viitekehyksenä. Viihdyttävä puhehan tässäkin on pääosassa, kiitos mielenkiintoisten henkilöiden.”

Kuva: Supla
Kuva: Supla

Naisten juttuja! Lettukestit

Laura Ollilan ja Tiia Heralan Lettukesteissä puhutaan seksistä, parisuhteista, naisista ja miehistä ja vastaillaan aikuisten Dear Eki -henkisiin kysymyksiin. Viime aikoina pohdinnassa esimerkiksi ero sekä pissa/kakkaleikit.

Lauran suositukset:

Juha Vuorisen podcastit

”Elintasopakolaisena tunnetun Vuorisen erinäiset podcast-ohjelmat on tullut kuunneltua. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen Kaunokirjallisuuden Karvakuonot, koska tykkään hauskoista ja karvaisista miehistä.”

Rosvoradio

”Suosittelen myös Jete Ollisen juontamaa Rosvoradiota, jossa haastatellaan entisiä rikollisia.”

Puhetta rahasta! #Rahapodi

Jo perinteikäs, paljon kuunneltu talouspuheen vuo Nordnetin Miikka Luukkoselta ja Martin Paasilta: rennohkosti sijoittamisesta, säästämisestä, talouspolitiikasta ja nykyään paljosta muustakin aiheen ympäriltä. 

Miikka vinkkaa:

Motley Foolin podcastit

”Näitä suosittelisimme ulkomaisista talousaiheisista podcasteista.”

Pörssipäivä

”Yle Areenasta löytyvä Pörssipäivä on myös ihan jees, jos vieraat ovat se ykkösjuttu!”

Animal Spirits Podcast

”Eräs kuuntelija vinkkasi tämän jenkkiläisen podcastin. Rahapodin tyyppinen, mutta sisällöltään vähän haastavampi.”

Sivistystä & kirjoja! Sivumennen

Jonna Tapanaisen ja Johanna Laitisen innostunut kirjapodcast, jossa rönsyillään kirjoista mukavasti yhteiskunnallisiin teemoihin. Tätä kuunnellessa päättää aina alkaa lukea hulluna. 

Jonnan vinkit:

Where should we begin? with Esther Perez

”'Kun valitset kumppanin, valitset tarinan.' Belgialaisen parisuhdeterapeutin Esther Perelin podcastissa todelliset pariskunnat kertovat suhteestaan ja sen ongelmakohdista. Perel saa pariskunnat avautumaan ja konsultoi heitä viisaasti hurmaavalla aksentillaan.”

On Being

”Jenkkitoimittaja Krista Tippett on ihana ja älykäs keskustelunvetäjä, joka vieraineen pohdiskelee pelottomasti elämän suuria kysymyksiä. Mietittyä ja ajatuksia herättävä puhetta.”

Omaa luokkaa

Mia Haglund ja Taija Roiha puhuvat feministisessä podcastissaan fiksusti yhteiskunnasta, kulttuurista ja ajan virtauksista.” 
 

Klassikoita, uutuusromaaneja, runoutta... Viisi kirjailijaa kertoo, kenen kollegansa teoksia lukevat kesällä.

Lotta Sonninen:

Henkilöitä, joita tuli ikävä

Edward St. Aubyn: Loistava menneisyys

”Romaani aloittaa sarjan, joka on Englannin kieroutuneen yläluokan sarkastinen ruumiinavaus. Teos on kouraiseva lukukokemus, mutta kirjailija onnistuu loihtimaan rankkoihin tapahtumiin ironisen ja kepeänkin otteen.”

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

”Parisuhdeväkivaltaa käsittelevää romaania lukiessani mietin, miten näin kauhea tarina voi olla niin koukuttava. Kirja oli hyvää kaunokirjallisuutta, mutta lisäksi fanitan sitä, että kirjailija on hienoissa julkisissa esiintymisissään antanut ilmiölle nimensä ja kasvonsa.”

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito

”Pinnalla pysymisen taito on täydellinen lomakirja ja hyvän mielen lukuromaani, jossa vanhus ja nuori toimittaja yhdistävät voimansa pelastaakseen maauimalan sulkemiselta. Myös kirjan Lontoo-kuvaus ihastuttaa.”

Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen

”Kiinnyin romaanin henkilöihin niin, että tarinan päätyttyä tuli ikävä. Pohjalaissuvun ja toisaalta nyky-Suomen turvapaikanhakijoiden kuvaus teki vaikutuksen.”

Satu Vasantola:

Kesällä ei suoriteta

”Riippumatto, tyyny ja kirja ovat ensimmäiset asiat, joita kesälomalta odotan. Ja siinä onkin melkein kaikki, mitä lomalla tarvitsen.

Olen virittänyt pihallemme kaksi riippumattoa, toisessa makoilen aurinkoisella säällä, toinen on sateelta suojassa huvimajassamme. Ne ovat minun hunajapaikkojani.

Luen aina montaa kirjaa samaan aikaan, mutta kesäisin lukemiseni villiintyy entisestään ja keskeneräisiä romaaneja lojuu kaikkialla. Lomalla lukemiseen ei liity minkäänlaista pakkoa tai suorittamista, vaan nautiskelen juuri niistä kirjoista, joista itse haluan.

Vähän aikaa sitten löysin äänikirjojen maailmaan. Se tuplasi lukemiseni, sillä nyt kuuntelen kirjoja myös junassa, salilla ja fillaroidessa. Lenkillekään en enää välttämättä kaipaa juttuseuraa, koska viuhdon menemään napit korvissani.”

Maritta Lintunen: Stella

”Rakastin romaania ja sen teemoja, joita ovat musiikki, muistaminen ja valta. Ne kietoutuivat taitavasti tarinaan, joka kerrottiin lumoavalla tavalla. Vaikka romaanissa kuvataan julmaa vallankäyttöä, tarinassa on myös valoa. Romaani oli herkkä ja hieno kokonaisuus, kuin pieni helmi.”

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

”Elizabeth Stroutin teos viehätti minua, koska vaihteeksi oli ihanaa lukea lyhyt, kirkas ja selkeä romaani, jonka kielessä ei ole mitään kikkailua. Romaanin ihmiskuvaus on petollisen tarkkaa. Se on kuin näytelmä, jonka ainoa tapahtumapaikka on sairaalahuone. Näennäisen yksinkertaisen pinnan alta avautuu kuitenkin suuria teemoja muun muassa luokkanousuun liittyvästä kipuilusta.”

Ayobámi Adébáyo: Älä mene pois

”Parasta kirjallisuudessa on se, että se näyttää lukijalle ihan uusia maailmoja. Nigerialaisen Ayobámi Adébáyon esikoisromaani on juuri sellainen kirja. Se vie nigerialaisen keskiluokan kaupunkilaiseen arkeen, joka on tarinan tapahtuma-aikaan edelleen kiinni perinteissä. Lapsettomuutta ja moniavioisuutta käsittelevässä tarinassa pureudutaan syvälle naisen asemaan.”

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu

”Fanifiktioromaani kertoo, miten L.M. Montgomeryn kirjoista tutulle Emilialle kävi Teddynsä kanssa. Tekijät ovat tavoittaneet hienosti vanhahtavan kielen, joka vie suoraan Uuden kuun maailmaan ja yhdistäneet siihen aimo annoksen feminististä ajatusta. Tämä jos mikä on kesälukemista!”

Maritta Lintunen:

Rästilistalla runoutta

”Kesä on useimmiten täyttä työaikaa kirjailijalle, mutta ehkä nimenomaan kesällä tulee luettua enemmän, muutakin kuin työn vuoksi luettavaa taustakirjallisuutta. Minulla on usein talven ja kevään aikana ilmestyneistä kirjoista rästilista, jota koetan parhaani mukaan lukemalla lyhentää. Vaikka kirjoitan proosaa, haluan lukea erityisesti runoutta, koska se pitää kielen liikkeessä.”

Saila Susiluoto: Metropolis

”Metropolis oli kielellisesti ja sisällöllisesti huikaisevan runsas runokokoelma. Se on samalla ajaton ja tähän päivään sidottu. Susiluodon runoissa on surua ja lohdullisuutta, sadunomaisuutta ja rujoutta.”

Olli Jalonen: Taivaanpallo

”Olli Jalosen teokset ovat aina merkityksellisiä ja viimeiseen asti mietittyjä. Tämä romaani on kuvaus ymmärryksen rakentumisesta ja maailman hahmottamisesta. Ihailen Jalosen kykyä löytää kuhunkin romaaniinsa luonteva ja omanlaisensa kerronnan ääni.

Harri Ahonen: Pohjois-Norjan rannikkoreitit

”Jos ei pääse vaeltamaan Norjan vuonoille ja saarille, voi niille kurottaa nyt myös nojatuolista käsin. Harri Ahonen tuntee Skandinavian vaellusreitit ja on mestari vinkkaamaan ensikertalaiselle, minne kannattaa suunnata.”

Saila Susiluoto:

Proosaa parvekkeen rauhassa

”Kesäisin istun usein lukemassa nojatuolissa parvekkeellamme. Ympärillä suhisevat puut, ja alhaalla merenrannalla kulkee ihmisiä, mutta oikeastaan mikään ei häiritse minua tai keskittymistäni.

Syksyisin ahmin kotimaista prosaa ja runoja, sillä kuulun Kalevi Jäntin palkinnon raatiin. Ehkä sen takia tartun kesällä useammin ulkomaisiin teoksiin.”

Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa

”Tuuli ja kissa on unenomainen runokertomus, jossa teemat ja hahmot näyttäytyvät jatkuvasti eri yhteyksissä ja valotuksessa. Pidin paljon teoksen haikeasta, humoristisesta, musiikillisesta ja sadunomaisesta tunnelmasta.”

Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta

”Ruotsalaisen Sara Stridsbergin romaani on kielellisesti lumoava tarina ja tutkielma Valerie Solanasista, joka tunnetaan SCUM-manifestista ja siitä, että hän yritti murhata Andy Warholin. Teos ei silti teeskentele olevansa elämäkerta ja on siksi paljon enemmän.”

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

”Lyyrikkona tunnetun Johannes Anyurun romaanissa minua kiehtoi dystopia tulevaisuuden Ruotsista. Se on romaani tämän päivän painajaisista: terrorismista ja rasismista.”

Markku Pääskynen: Hyvä ihminen

”Markku Pääskysen yhdeksäs romaani on kehityskertomuksen muotoon puettu runollinen tutkielma ihmisen yrityksestä tehdä hyvää ja muodostaa elämästään kertomus. Hyvin häilyvän ja epäluotettavan kertojan kautta teos kyseenalaistaa muistojen luotettavuuden.”

Lassi Hyvärinen:

Kesä on aistien aikaa

”Kesä on aistien ja vaikutelmien aikaa, ja silloin kirjoistakin nousee esiin aistillinen puoli. Hellettä ei talvella oikein edes osaa kuvitella, mutta kesällä sen taas muistaa, kun joutuu sen sisään. Kesä herättääkin erityisen vahvasti henkiin tarinat, jotka tapahtuvat lämpimissä maissa.”

Maiju Lassila: Liika viisas

”Maiju Lassilan kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Liika viisas kertoo Sakari Kolistajasta, joka käsittää väärin papin saarnan ja ryhtyy itse maallikkosaarnaajaksi. Ollaan jossain päin Suomen maaseutua, keskikesällä. Varsinkin Sakarin pitämät pähkähullut herätyssaarnat ovat huikeaa kielellistä ilotulitusta.”

Henriikka Tavi: Toivo

”Henriikka Tavin runokokoelma tuntuu menevän niin syvälle, että siitä on vaikea edes puhua. Se on surullinen kirja, ja siksikin sen nimellä on erityinen paino. Muistikuvani kirjasta on myös värikäs ja kesäinen.”

Bruno Schulz: Kanelipuodit ja muita kertomuksia

”Puolalaisen Bruno Schulzin teos on kirjallisuuden omalaatuinen klassikko. Vaikka koko Schulzin tuotanto mahtuu tähän Tapani Kärkkäisen suomennokseen, sitä ei kannata yrittää lukea kerralla. Sen sijaan Schulzin myyttiseen maailmaan voi palata ja upota kerta toisensa jälkeen. Samoin sen kieleen, joka välillä päihdyttää, välillä kirkastaa ajatukset.”