Musiikkia kuunteluun tai itsetutkiskeluun.

Sister Flo -yhtyeestä soolouralle irronnut Samae Koskinen on onnistunut taas, ja kolmannella levyllään hän vahvistaa asemiaan suomalaisten musiikintekijöiden kärkiryhmässä.
Koskisesta on kuoriutunut ennen kaikkea hieno tarinankertoja. Tällä kertaa hän sävelsi, sanoitti ja tuotti heleän pehmeästi soivan poprock-albuminsa yksin. Pelkistetty tyyli antaa henkilökohtaisille tarinoille tilaa, ja musiikin melodiset käänteet loksahtavat sanoitusten kanssa kiitettävästi yksiin.

Koskinen ei aseta itseään rocktähden jalustalle vaan jutustelee ihmisenä ihmisten tasolta. Musiikki toimii sekä kuunteluelämyksenä että terapiana ja kiinnekohtana itsetutkiskeluun.

Sanoituksista saavat varmasti lohtua niin irtisanotut kuin huonon itsetunnon tai mielenterveysongelmien kanssa painivat ihmiset. Koskisen luonnollisuus, roolittomuus ja epäkyynisyys tekevät levystä todella viehättävän muillekin.

Samae Koskinen: Kuuluuko, kuuntelen
Suomen Musiikki
Tähdet: ****