Maija Vilkkumaan sanoituskynässä riittää lyijyä.

Suomen menestyneimpiin artisteihin kuuluva nainen onnistuu kuudennellakin studioalbumillaan löytämään elämänkaaren kipeitä kohtia, jotka ansaitsevat laulunsa. Jos Superpallolla pohdittiin eniten aikuistumista, Kunnes joet muuttaa suuntaa keskittyy hetkeen, jolloin huomataan, että nuoruuden ovet ovat sulkeutuneet. Elämä on tosiaan tässä: "paskamaassa", kauheassa työssä ja huonon parisuhteen rouvakellarissa. Nuoruuden nostalgia pulpahtaa mieleen enää satunnaisesti tanssilattialla, eikä mistään tiedä, onko onnellinen vai onneton.

Albumi käy heti päälle anteeksipyytelemättä ja uljaasti tyylillä, jota Vilkkumaa nimittää kimaltelevaksi punk-henkisyydeksi. Raju asenne onkin paketoitu siistiin – joskin paikoin mahtailevaan – tuotantoon, jonka 1980-lukulaiset vaikutteet istuvat sanoitusten maailmaan oivasti. Suuret rock-kertosäkeet, maijamainen ärhäkkyys ja hauraanherkät itketysballadit ovat kaikki tallella. Lottovoitto-sinkulla Vilkkumaan ääni lähentelee ärsyttävää, eikä tutunoloisesta kappaleesta voi päätellä, kuinka hienoja tasoja itse levyltä löytyy.

Maija Vilkkumaa: Kunnes joet muuttaa suuntaa

Warner

Tähdet: ****